Ponikuva piristää

viisaan_näköisenä

Päivän piristyksenä toimi ehdottomasti kuvapläjäys, jonka sain sähköpostiini. Juuri kun olin ajatellut, että tämä marraskuu on kyllä niin masentava, ettei mitään rajaa. Olen itse tosi väsynyt, vaikka olin melkein viikon saikullakin. Heti kun siihen perään roiskaisin illasta aamuun työvuoron, niin tuntuu, kuin ne viikon 10h/yö nukkumiset olisi kerrasta poispyyhkäisty, ihan järjetön väsy iski. Itseni lisäksi olen myös jutellut ihmisten kanssa, jotka kertoivat, että viimeiset pari viikkoa ovat olleet syvältä, kun väsyttää niin paljon. Oikeasti, kestääkö kukaan tätä marraskuun ankeutta? On kuraista, pimeää, harmaata, ruskeaa, rumaa.

varjoista_maan

Eikä riitä, että itsellä on vaikeuksia kestää tätä aikaa, vaan ponikin on hiukan huonolla tuulella. Marraskuu, se on se kuu, kun kolme vuotta sitten jouduin vetämään ponilla pimeässä kiitolaukkaa asfaltilla, koska muuten sen pöllövirtaa ei saanut asettumaan, kun pukitteli taluttaessakin ja näki mörköjä ihan tavallisessa koivussakin. Kaksi vuotta sitten marraskuussa se sama poni nakkasi minut selästään, kun kierroksia oli pikkasen liikaa. Vuosi sitten marraskuussa se poni kenkkuili oikein urakalla vuokraratsastajilleen. Tänä vuonna on toistaiseksi päästy pienemmällä volyymilla, mutta tänään tilanne oli se, että töltissä kierroksia tuli niin paljon liikaa, että ponin handyssa pitäminen oli haasteellista. Ja kun työnteolta en sitä kuitenkaan päästänyt, niin sitten poni kiljui. Se on kyllä varsin mielenkiintoinen tapaus! Totesin vain, että ensi kerralla on mentävä jonnekin suoristamaan hiukan häntää. Suomeksi siis kaahaamaan kaasu pohjassa, muuten poni ei kestä tätä marraskuun ankeutta ja mutaisen märkiä tarhaoloja, vaikuttaa tämä marraskuu nimittäin poninkin pääkoppaan.

what_is_there

Sitten kaiken muun kurjuuden päälle kuulin äsken, mitä Pariisissa oli tapahtunut. Jotenkin onnistuin olemaan tähän asti uutispimennossa. Tosin en tiedä, olisiko sittenkin parempi myös pysyä siellä…

ilmeellä_ratsastelua

Sitten vielä on tosiaan tuo käsikin mäsänä, enkä tiedä, mitä sen kanssa tapahtuu. Mutta onneksi illan piristykseksi pääsin viimein katsomaan näitä ponikuvia, jotka on otettu silloin, kun aurinko vielä paistoi.

missä_se_jalka_onkaan

Näistä ratsastuskuvista ei kannata ratsastusoppia kenenkään ottaa, mutta on se oma poni vaan niin söpis, kun sitä ihan kunnon kuvista katselee 🙂

riding

Taidan saada näistä kuvista itselleni piristystä vielä pitkäksi aikaa. Pienet ilot ja sillain 😉

riding_corner

Ja vaikka meikäläiselle seilaa pohkeetkin missä sattuu, niin ainakin poni on asettuneena oikeaan suuntaan. Pohjalta ponnistaen siis 😀

söpö_poni

On se oma lihapulla vaan kuulkaa söpö 🙂 Ei se unelmieni ”impressive ilmestys”, mutta söpö karvapallo kuitenkin 🙂

rapsunrapsun

Ja viimeisenä vielä se paikka, josta jokaisen Rohmun tapaavan kuuluisi sitä rapsuttaa 🙂

Jospa näitä auringonpaisteisia kuvia katsellessa pystyisi rämpimään taas yhden päivän eteenpäin tätä mokomaa marraskuuta. Vaikka yleisesti ottaen olenkin sitä mieltä, että marraskuun voisi aina kelata ohi. Ja ehkä siksikin on ollut pakko aloittaa jo joulu, kun eihän tätä kaikkea kuraa muuten kestä.

Toivon kuitenkin jotain pientä valonpilkahdusta meille kaikille.

-Marra

Kategoria(t): Fiilistelyä, Hevostelua, Kiitollisuutta, Valitusta Avainsana(t): , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

14 vastausta artikkeliin: Ponikuva piristää

  1. Satu sanoo:

    Aika kaunis lihapulla. 😀

    Mä elän aika useinkin uutispimennossa, mikä joskus on vähän noloa, kun ei tiedä yhtään, mistä ihmiset puhuvat. Mutta joskus se on ihan hyväkin, vaikka eihän se maailma siitä paremmaksi muutu sillä, että pistää päänsä pensaaseen.

    Itse en ole huomannut marraskuun ankeutta ollenkaan. On kai ollut niin paljon tekemistä, ettei ole ehtinyt paljon ympärilleen katselemaan…

    • Marra sanoo:

      Mua on nyt jotenkin ahdistanut sekä viime että tän vuoden marraskuut. Yleensä suhtaudun positiivisesti ja yritän pumpata jotain kivaa sinne ja kotoilla kynttilöiden kera, mutta viimeisenä parina vuotena on tuntunut, että jokin raja on tullut vastaan, ettei pysty enää. Ja kun on koira, niin sitä marraskuun ankeutta ei pääse pakoon millään, kun on rämmittävä tuolla kurassa. Jos ei olis elukoita, niin voisin vain ajaa aina autolla, joka asuu autohallissa, niin pystyisin välttyyn rumalta kurakeliltä lähes kokonaan ja huijaamaan itseäni, että ihan jeeshän se marraskuu on.

      Joo uutispimento on välillä noloa. Mulla menee monesti niin, että puolitoista vuorokautta heilahtaa ihan uutispimennossa töiden tms takia ja sitten kun joku ottaa puheeks ”sen jutun” ja oon ihan pihalla, että ”ai en oo kuullutkaan”. Eilen tämä kävi kerrankin vain kotona eikä vieraampien ihmisten kanssa, mutta eilen oli tosiaan täys ylläri kun könysin kotiin hiukan ennen klo 22 ja mies alkoi puhua ”siitä Pariisin iskusta”, niin olin että ai mitä on tapahtunut. Ja tässä kohtaa tosiaan itse tapahtumista oli jo vuorokausi. No ihan hyvä, että mies otti puheeksi, niin en ollut pidempään uutispimennossa…

  2. Sanna sanoo:

    Mie päätin kans aloittaa sen jouluilun heti. Ostin hyasintin ja pipareita, joita en kyllä itse voi kovin paljon syödä. No hyasinttia nyt en haluakaan syödä, mutta piparit kyllä kelpais…

    On se suloinen röllykkä tuo sinun poni 🙂 tästä just yks konikaravaani meni ohi, ja yks karautti laukkaan ja ratsastaja sukelsi pientareelle.

    • Marra sanoo:

      Jee, muitakin jouluilijoita, hyvä hyvä 🙂

      Voi ei, ei oo kiva sukeltaa pientareelle hepan selästä. Se on kyllä näinä aikoina vaarana meilläkin, kun poni vihaa tätä kura-aikaa ja sitten kertyy kuitenkin virtaa kun ilmat viilenee, niin joskus muuttuu poni katapultiksi. Mutta toistaiseksi on mennyt ihan hyvin ja ei kai se huono saldo ole, että poni on ollut mulla reilun kahdeksan vuotta ja olen ottanut kaksi kertaa maahan sukelluksen. Tosin ponin cv:seen taitaa kuulua ainakin neljän muun ratsastajan pudottaminen, mutta niistä 3/4 on ollut kyllä vahinkoja. Ja ponihan siis toimii ihan nätisti pienten lasten ratsuna, mutta itsestään liikoja luuleva aikuinen varokoon 😉

  3. MIMIPLATO sanoo:

    Kyllä mulle kävis todella hyvin tollannen ”lihapulla”!! ;DDD

    • Marra sanoo:

      Joo niin se kengittäjäkin joskus taputteli ponin lautasta ja totesi, että tää olis nyt hyvässä lihassa, että kannattais teurastaa 😉 Ei ole mennyt läpi…

  4. Hirnakka sanoo:

    Voi tuota Rohmua kun on söpö. Yritin kovasti tiirailla mitä satulahuovassa lukee, mutta en kertakaikkiaan saanut selvää. Voitko hieman avata?

    Nuo karvakorvatkin ovat aivan hellyttävät ❤

    • Marra sanoo:

      Siinä huovassa lukee päällikkö. Siis mitäs muuta? 😉

      Karvakorvat on kuule tuiki tarpeelliset. Näillä alkuperäisroduilla luonnonvalinta suosii yksilöitä, joilla on vaaleat korvakarvat, jotka erottuu perusväristä, kun sellaisista on helppo lukea laumassa kaverin viestejä, jos vaikka vaara uhkaa. Näkee nääs mihin päin kaveri on tarkkailunsa suunnannut, erottuu kauas 🙂

      • Hirnakka sanoo:

        No niinpä tietysti, Päällikkö 😀
        Meillä on Ponilla kolmiväriset korvat, ei jää viestintä epäselväksi. Sitten on se hyvin helposti kuviteltavissa oleva sininen hälytysläikkävalo korvien välissä. Koska Poni!

        • Marra sanoo:

          Joo kyllä meiltäkin löytyy se piipaahälytin sieltä korvien välistä. Tietty raja kun menee yli, niin sen jälkeen ei saa poniin enää mitään kontaktia, koska piipaa-hälytys on päällä ja silloin on suurhätä ja force majeure ja silloin ei tarvi siis mitenkään noteraata jonkun pienen kädellisen olennon yrityksiä pitää yllä yhteiskuntajärjestystä. Niin se vaan menee 😉

  5. Heidi sanoo:

    Rohmu on kyllä ihan nallesöpö! Ja tuo väri, olen hieman kade kun poniini on niiiiiiin siiiiiiistin värinen!

    • Marra sanoo:

      Nallesöpö se kyllä on 🙂 Mutta muuten mun mielestä tuo väri ei ole kummoinen, mun mielestä hiirakko on vähän tylsä… Itse haluaisin rautiaan liinaharjan ja rautiaankirjavan poniinin 🙂 Mutta kun ei niitä voi aina ihan värin perusteellakaan vaan hankkia 😀

      • Heidi sanoo:

        Kyllä voi värin perusteella ostaa puhelimessa liinaharjaisia suomenhevosia suhteellisen helpostikin… Ööö, olen siis tehnyt tälläiset hevoskaupat. Kyllä se on väri mikä ratkaisee ;D

        • Marra sanoo:

          Joo olisin mäkin takavuosina tilannut täydellisen liinaharjaisen tukkajumalatamman Islannista pelkän netti-ilmoituksen perusteella, jos mulla olis vaan silloin ollut oma piha, johon sen tamman laittaa. Ja tietty se olis vielä tuotu tiineenä Suomeen 😉 Mutta nykyään olen ehkä hiukan vaativampi, noin niin kuin ratsastuksellisesti, että pitää matchata sillainkin, joten en näe itseäni ostamassa värin perusteella ponia 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s