Parkkiluolan kanta-asiakas

jouluvalohepat

Tuntuupa tylsältä julkaista mitään kuvia sen jälkeen, kun viime postauksessa oli järkkärillä napattuja kuvia. Blaah, saisipa sellaisia aina… Mutta en silti malttanut olla nappaamatta avatusta auton ikkunasta kuvaa näistä jouluvalohepoista. Olin nimittäin aivan superilahtunut, kun bongasin Hämeenkadun vanhoja jouluvaloja Hämpin parkista! Minä kun aikoinaan allekirjoitin adressinkin siitä, että säästäkää ne vanhat jouluvalot. Olen ehkä vähän old school, mutta ne yhteen väliin Hämeenkatua koristaneet kylmääkin kylmemmät ikävät ledvalokuviot eivät olleet tippaakaan makuuni. Tänä vuonna olen tosin bongannut ihan hauskoja lämpimämmän sävyisiä palloja puista, mutta toisaalta en ole edes käynyt katsomassa katua koko pituudeltaan, että liekö siellä edelleenkin niitä kylmän kalseita valoja. Tykkäsin niin vanhoista kunnon lämpimistä hehkulampuista aikoinaan 🙂 Ja siksipä olikin niin mainiota, kun yllätyksekseni bongasin näitä vanhoja tuttuja kuvioita Hämpin parkista. Siellä oli muitakin, mutta en viitsinyt kulkea kaikkia kuvaamassa, hepat pääsivät tietysti itseoikeutetusti kuvaan 🙂

Mutta niin, sattuneesta syystä olen ollut tässä viimeisen parin viikon ajan parkkihallien- ja talojen kanta-asiakas, kun on pitänyt rampata lääkärissä ja fysioterapeutilla. Joskus käynti on hoitunut nopeasti euron maksulla, joskus taas pidemmästi isommalla maksulla, kuten eilen, kun ensin oli lääkäri ja sitten vajaan tunnin päästä fysterppa, niin mitäpä sitä siinä välissä mihinkään lähtemään, joten auto sai maata kauemminkin parkissaan. Vaikka onkin mennyt tuo itse terveydenhoito työnantajan piikkiin, niin maksaa tämä jotain itsellekin, nimittäin tämän parkkeerauksen, sekä eilen sorruin siinä lääkärin ja fysterpan välissä ruokkimaan itseni Arnoldsin toastilla ja huomasin sitten vasta kotona, että koko fysioterapian ajan minulla oli ollut ihan jäätävät vuohenjuustoklöntit hampaiden välissä… Huoh.

Oikeasta kädestäni sen verran, että ENMG-tutkimus totesi hermopuolen puhtaaksi, ei ole hermopinnettä tai muuta vastaavaa, joten rasitusvammalla siis mennään. Siinä on sitten fyssareitten kanssa kuntouttamista, että saataisiin lavan tuki sen verran vahvaksi, että kestäisi tuo käsi käyttöä jatkossa. Kuukausien harjoittelusta on siis kysymys. Saikkua napsahti uudemman kerran, ehdinhän jo hetken käydä välillä töissä, mutta tämä viikko menee sitten loppuun lepäillessä ja maanantaina töihin. Sain varuiksi viikon kuurin vahvempaa tulehduskipulääkettä, kun edellinenhän ei mitään tehonnut meikäläiseen.

Mitään muuta ihmeempää ei ole täällä, ihmeemmästä vastaavat tällä hetkellä blogistanian muut blogistit. Itse taidan tästä lähteä ruinaamaan, josko saisin Masallekin järjestettyä järkkärikuvaussession.

Mukavaa loppuviikkoa kaikille, marraskuu on jo yli puolivälin 🙂

-Marra

Mainokset
Kategoria(t): Autoilua, Elämää, Joulu, Minä itte Avainsana(t): , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

6 vastausta artikkeliin: Parkkiluolan kanta-asiakas

  1. Helmi sanoo:

    Mä allekirjoitin saman adressin. Kiva, että ne vanhat valot saa elää sentään vielä jossakin.
    Onpa hyvä, ettei löytynyt mitään hermohommeleita! Vaikka pitkäpiimäistä ja turhauttavaa on hoitaa homma jumpalla ja fyssarilla, mutta auttaa se! Muistat ehkä, kun valitin vuosi sitten moneen kertaan tyttären kipeää jalkaa ja sairaalakeikkoja. Kaikesta huolimatta kyse oli kuitenkin ”vain” lihaksen totaalijumiutumisesta ja väärästä kävelyasennosta. Kumpi sitten on tehnyt kumman, jää arvoitukseksi. Vuosi on mennyt ja nyt vasta voi sanoa, ettei enää vaivaa….
    Oi, Masasta kuvia kans ❤

    • Marra sanoo:

      Jep, mahtavaa, että ne valot tai ainakin osa niistä, on siirtynyt vain alempaan kerrokseen 🙂 Vaikka kalliiksi niiden katselu nyt tuleekin 😉

      Joo, parempi näin, että hermot on kondiksessa. Onhan toi käden hoito tosiaan hidasta, varsinkin kun käsi on niin ärtynyt, ettei voi muuta, kuin koittaa lapaa vahvistaa ja vähän venytellä kylkeä ja semmoista, tässä vaiheessa.

      No eipä olis tosiaan uskonut, että se sun tyttären jalkajuttu oli lopulta ”vain” tuollainen. Hyvä tietysti niin, mutta kyllä se siihen malliin oireili, ettei olis voinut arvata. Joskus vaan pienistä asioista paisuu isoja. Ehkä mäkin joskus keväällä osaan käyttää lapaa niin, että se ei ole romahtanut jonnekin väärään paikkaan ja käsikin pysyy kunnossa. Sitä odotellessa…

      Joo katsotaan, mitä se kuvaaja vastailee 🙂

  2. Simpukka sanoo:

    Onpas kiva idea tuo vanhojen jouluvalojen parkkihalliin sijoittaminen! Ihan jo monestakin syystä. Parkkihallit kun muutenkin ovat yleensä melko karuja paikkoja.

    Tsemppiä kovasti kätesi kuntoutumiselle. Hyvä, ettei ollut hermovaurioita. Aikaahan tuo vie, sillä pitkän ajan saatossa se vaiva on päässyt kehittymäänkin.

    Vai että ihmeemmästä vastaavat muut blogistit. 😀
    Jostain syystä nyt just kolahti, vaikka aina väitänkin, ettei elämässäni tapahdu mitään. Tällä hetkellä sitten välillä pitää itsekin ihmetellä ja kysyä, mahtaako kaikki edes olla totta. 😛

    • Marra sanoo:

      Joo, tosi kiva, kun on valot tuolla. Kauheaa niitä olis ollut kaatopaikallekaan heittää ja tuolla suojaisissa olosuhteissa ne varmasti kestää jatkossakin käyttöä 🙂

      Yritän saada vähennettyä nyt noita töitä määräajaksi, jottei tarttis saikutella. Nyt mulla vaan on kauppahommia about 35/h viikko ennen joulua ja muut duunit päälle. Sesonkiaikaan tuskin saan vuoroja pois, mutta vaarana on, että sit just saikutan joka toisen viikon tai jos tilanne pitkittyy niin voin joutua oleen kuukausia pois. Ei hyvä. Mutta yritän nyt tosiaan heti tammikuun alusta saada sovittua pomon kans parin kolmen kuukauden tilapäisestä töiden vähennyksestä, että käsi sais levätä kunnolla. Luulisi niidenkin suostuvan, kun parempi kai se on, että otan valmiiksi vähän töitä, kuin että yllättäen saikutan, kun vuorot pitää kuitenkin paikata, kun työ on sen luonteista…

      Joo nyt on monella menossa niin isoja asioita blogistaniassa, että itse voisi varmaan olla ihan hiljaakin 😀

      • Simpukka sanoo:

        Älä ole hiljaa! 🙂 Koskaan ei tiedä, mitä elämä eteensä heittää. Kuten omalla kohdallani, se tapahtui keskellä tuikitavallista tiistai- iltapäivää.

        Niin ajattelisin minäkin, että se on myös työnantajan etu, kun pystyy suunnittelemaan ennalta nuo tilapäiset työmäärän vähennykset. Joo, sesonkiajan ollessa päällä se on varmaan hankalaa tai suorastaan mahdotonta, mutta edes sen jälkeen.
        Mulla ei ole kaupan alasta muuta kokemusta kuin kassaneitinä istuminen joskus noin 25 vuotta sitten, joten olen jäävi puhumaan ja silloin työni oli istua ihan pelkästään kassalla.
        Mutta ehkä niitä töitäkin voi asemoida niin, ettet nyt ihan pahimmissa kättäsi kuormittavissa töissä ole.

        Mutta mikä vähän mietityttää, että riittääkö tilapäinen töiden vähentäminen, jos siinä samalla kuitenkin aina vähän ärsytät sitä kättäsi. Yleensä se on totaalilepo ja sen jälkeen asteittainen rasituksen lisääminen.
        Kannattaa ehkä ottaa puheeksi lääkärin ja fysterpan kanssa. Eihän sitä kättä ikinä voi olla täysin rasittamatta, se on fakta.

        • Marra sanoo:

          Joo siis varmaan kunnon totaalilepo olisi parasta, mutta työterveyslääkäriltä ei irtoa tuota saikkuakaan kuin muutaman päivän pätkissä ja kokeilemaan on vaan mentävä välillä. Tokihan lääkäri sanoi, että sitten en mene töihin, jos se on paha, vaan haen lisää saikkua, mutta kyllähän se levossa rauhoittuu, totuuden näkee vasta, kun on siellä töissä ollut. Ja lääkäri sanoi myös, että täysin oireetonta siitä kädestä ei tule pitkään aikaan. Sitten kyselin fyssarilta, että missähän se raja menee, koska kyllähän mä siedän kipua, se ei ole sinänsä ongelma, vaan se, että mikä on terveellistä tälle kädelle sen työn teon suhteen ja mikä ei. Fyssari sitten sanoi, että erinäisiä tuntemuksia varmasti tulee töissä aina välillä, että hyvänä perussääntönä toimii se, että sen kivun pitää mennä suht pian ohi, tyyliin kun töissä vaihdan tekemistä, niin juiliminen kohta lakkaa. Tai työpäivän jälkeen voi kotona hetken tuntua kädessä, mutta se menee kuitenkin järkiajassa ohi. Sitten taas jos alkaa olla leposärkyjä, niin sitten on syytä hakea sitä lomaa. Ja fyssari sanoi, että parempi, että oon vaikka muutaman viikon saikulla, kuin muutaman kuukauden. Fyssaria uskon ja tolla leposäryn kuuntelulla aion myös mennä, mutta saikut on tietty silleen hankalia, koska nimetty työterveyslääkäri ajattelee myös työnantajan etua ja kyselee tarkkaan vuorot eikä kirjoita yhtään ylimääräistä päivää lomaa. Sitä paitsi itsellekin on henkisesti paljon helpompi jos käy edes välillä töissä, kun jos vain saikuttaa. Sesongin ajaksi en varmastikaan saa duuneja vähennettyä, mutta uskon, että saan sitten tammikuusta alkaen esim tilapäisesti pienemmän sopimuksen, jahka on uusivuosi juhlittu. Sinne asti mennään miten taidetaan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s