Merta edemmäs Hämeenlinnaan

Ostosmuusa Mark&Spencerin miesten sovitustiloissa…

Pieni turistireissu tuli tehtyä tänään. Ensin tietenkin käväisin aamuvuorossa töissä, kun sorruin myymään vapaan viikonloppuni saikkutuurauksen takia. Oikeasti tosin tuurattava vuoro olisi ollut ilta, mutta siihen en suostunut, vaan menin aamuun ja onneksi näin, sillä ehdittiin sitten miehen kanssa vielä tehdä mukava pikku reissu. Syy Hämeenlinnaan matkustamiselle oli niinkin hauska, että miehen piti palauttaa paikalliseen kirjastoon pari kirjaa ja houkutteli minut mukaansa reissulle mainiten, että voisimme käydä vaikka vanhassa kaupungissa ynnä muuta. Innostuin siis lähtemään mukaan, kun harvinaista vapaata oli kuitenkin tarjolla heti töiden jälkeen.

Hoidettiin ensin kirjastoasiat ja yksi muu miehen arkisiin asioihin liittyvä homma ja sitten ajeltiin katsomassa ”nähtävyyksiä”. Lopulta painelimme Goodman-nimiseen ostoskeskukseen, miehellä kun on ollut tarve talvitakille ja oli jo pari kuukautta koittanut metsästää tietyn tyylistä, mutta edukasta takkia. Positiiviseksi yllätykseksi tuolla ostoskeskuksessa ilmeni se, että monessa liikkeessä oli vielä Black Fridayn tarjoukset voimassa koko viikonlopun ajan ja paljon oli jopa -50% aleja ja niinpä mies löysikin itselleen sen takin puoleen hintaan ja muutakin tuikitarpeellista vaatetta. Ja vaikka minun ei ollut alunperin tarkoitus shoppailla yhtään mitään, niin pari pientä -50% löytöä tarttui matkaan. Ja hyvä niin, ei tarvitse sitten ensi viikolla mennä ostamaan täydellä hintaa, vaikka nyt tulikin ehkä hiukan käytettyä veronpalautuksia ”etukäteen”.

Ylläolevissa kuvissa meikäläisen syömät Rax-annokset. En selvästikään ole enää nuoruuteni terässä näiden ruokamäärien suhteen 😉 Päädyttiin syömään Raxiin, kun Pancho Villa ja Wokki olivat ihan täynnä. Rax ei kuulu ollenkaan suosikkeihini, enkä olekaan käynyt siellä vuosikausiin. Edellisestä kerrasta on varmasti lähemmäs kymmenen vuotta aikaa. Ja siitä kerrasta muistona lähinnä se, että oltiin isommalla porukalla, mutta meikäläisen oli pakko säästää rahaa, enkä syönyt mitään, vaan katselin pari tuntia muiden syömistä. Lopulta päädyin kuitenkin ostamaan itselleni jäätelön, mutta pääruoka jäi välistä, koska ei ollut rahaa käyttää siihen. Mukavia muistoja siis 😉 Joskus teini-iässä tuli syötyä Raxissa, valtavia määriä silloin, mutta monesti tuli saatua esimerkiksi niin kuivaa pizzaa, että Rax ei ole meikäläistä oikein ikinä innostanut ruoan puolesta. Tosin tällä kerralla pizza oli positiivinen yllätys, ei ollut reunatkaan kuivia 🙂 Muutoin sen sijaan osa salaateista ym oli aika mauttomia. Mutta hyvin se ruoka maistui kuitenkin ja kupu pullottaen sieltä lähdettiin ja onhan se mukava, että on tuollainenkin paikka, missä saa vapaasti santsata 🙂

Lisäksi näin tänään Raxissa ihan Simpukan kaksoisolennon ja tuijotin moneen kertaan kyseistä perhettä. Ihan vain siksi, kun oli niin hassua tarkastella sitä, miten joku voikaan olla niin saman näköinen kuin Simpukka. Perheessä oli siis se Simpukka-klooni äiti, laiha vaaleanpunaiseen paitaan pukeutunut pitkä isä ja Louis Vuitton -laukulleen oman paikan varannut pitkän huiskea teinityttö jolla oli tumma, pitkä, täydellisen sileä tukka. Varmaan hirveä vaiva ylläpitää sitä tukkaa, mutta näyttihän se toki hienolta, tosin hiukan liian kiiltokuvamaiselta, eikä eläväiseltä. Mutta siihen Simpukka-klooniin vielä, hän kun oli kasvoiltaan kuin Simpukan kaksoisolento ja tummat hiukset lähtivät kasvoilta ihan samanlailla. Ainut ero oli, että tällä naisella oli inasen pidemmät hiukset kuin Simpukalla ja vaaleamman ruskeaa raitaa hiusten latvoissa. Lisäksi tällä naisella oli silmälasit ja muistaakseni (?) Simpukalla ei ole. Kropaltaankin olivat hyvin samankaltaisia, paitsi tällä naisella oli julmettu oikoryhti ja aikamoinen kyttyrä jo muodostunut, mitä Simpukalla ei ole 😀 Mutta olipa jännä nähdä moinen Simpukkaklooni, tuijotin tuota naista ainakin kolme kertaa pitkään, toivottavasti ei seurue huomannut 😀

Piti oikein ikuistaa kuva meikäläisestä istumassa meidän shoppailukassien kanssa, koska tämä on niin harvinaista meillä. Ei nimittäin juurikaan shoppailla ja tämä määrä kasseja tuntui aivan valtaisalta. Vaikka monelle se on varmaan joka viikonloppuinen määrä eikä riitäkään, mutta meillä kun usein monia hankitoja lykätään vuodella jos toisellakin, niin oli ihan hassua kantaa näinkin montaa kassia… Pieni shoppailureissu oli piristävä kaiken kaamoksen keskellä ja vaikka ihan samat kaupat on kotikaupungissakin, niin silti sitä jotenkin aivot aktivoituu, kun lähtee hiukan eri ympyröihin ja käy ihmettelemässä muitakin paikkoja, vaikkakin vain näinkin tylsästi kuin vierailemalla kauppakeskuksessa lauantai-iltapäivänä. Kiva pikku reissu siis 🙂

-Marra