Masa täällä terve! Pitkästä aikaa tuo emäntä päästi meikäläisenkin ääneen. Yleensä se ei sitä suostu tekemään, vaikka käyn aina tökkimässä kuonollani sen kättä, kun se kirjoittaa. Se vaan sanoo, että ”töks töks”, rapsuttaa meikäkoiraa hetken ja jatkaa taas kirjoitteluaan. Mutta nyt sen mielestä on kuulemma kivempi tää homma niin, että mää sen itte kerron. Nii mä kerron sit.
Nääs kun toi uudenvuoden aatto on mun mielestä yks vuoden ehdottomasti mukavimmista illoista. Mää oon tykänny siitä ihan mun ekasta uudenvuoden aatosta lähtien. Vähänkö se oli pentusena kivaa, kun oltiin tossa kotitiellä kattelees raketteja ja kaikki vieraat ihmiset rapsutteli mua ihan innoissaan semmoset makeelta tuoksuvat tölkit kourissaan. Mää tein sillon tuttavuutta kaikkiin. Ja sillon mää tein tarpeitani selkä kaupunkiin päin ja sit just itte asian kohdalla siellä kaupungissa välähti taivaalle oikein isot raketit ja mää siinä tarpeillani sen verran käänsin päätäni taakse päin, että mikäs se sielä ny oikein paukahti.
Ja vähän samal kaaval tää tän kertanenkin uuden vuoden aatto meni. Toi mamma vei mut lenkille ja heti ku me päästii ulos, ni mää kuuliin kuinka jatkuvasti paukahteli niitä raketteja. Vähänkö mää innostuin siitä, rupesin heti pomppii ja halusin juosta, että hei tääl on meininkii! Sit semmosel bussipysäkil, joka on lähinnä meidän kotia, niin siinä oli ilosia ihmisiä seisoskelemassa ja sellanen mukava nuori nainen rapsutteli mua leuan alta ja toivotti mulle hyvää illanjatkoa 🙂 Tää on ehkä mulle se paras juttu uudenvuoden aatossa, ku ihmiset on normaalia paremmalla tuulella ja siks mää tykkäisin tervehtiä niitä kaikkia, kun ne on tämmösenä päivänä paljon avoimempia paijaan mua, ku normaalisti.
Joo ja sit sillä lenkillä niitten rakettien ääniä kuulu ihan koko lenkin ajan alusta loppuun, mut mua ei kyllä yhtään kiinnosta semmoset äänet, ei varsinka sillon, kun mä bongaan jonku kiinnostavan nartun tuoksun reitin varrrelta. Katsokaas, kun mää keskityn olennaiseen, ei siinä pidä mitää paukkeita alkaa miettiä ja ihmetellä, kun saa nartun jäljestä kiinni, niin sit sitä täytyy seurata nenä maassa. Se on kuulkaas elämässä aika tärkeetä se.
Ja samoin se on semmonen juttu, että kun mulla on paskan aika, niin sit se o. Mää jo pienenä pentuna tottusin siihen, että ku mää oon paskalla, niin joku semmonen pendolino huristaa ohi siinä aidan takana viiden metrin päässä. Jotta vessamusiikkiin on niin ku totuttu. Ja siks mua ei haittaa, jos ne ampuu jotain raketteja sillä välin, ku mää kyykistelen tarpeillani. Se on elämää se.
Kerran mää on yhtenä vuonna ihan hiukan säpsähtäny, ku semmonen raketti ammuttii ihan tosi lähellä. Mut sit mää heti tajusi, mikä se juttu oli, nii se jäi vaan sellaiseks sekunnin säpsähdykseks kesken ylämäkikävelyn. Joten mulla ei oo näitten rakettien kanssa mitää ongelmaa, mä lähen ihan mieluusti niitä noitten ihmisten kanssa kattelee, musta on niin siistiä aina kun vaan pääsee pihalle ja lisäks on kivaa, kun ne taivaalle tuijottavat ihmiset puhuu mulle mukavia ja rapsuttelee. Aika siisti juttu!
Tai sit sekää ei oo mikää ongelma, jos noi ihmiset lähtee sillon rakettiyönä jonnekin ja jättää mut kotii. Ku koti on mun koti ja mä oon täällä ku herran kukkarossa, ainahan tuolt ulkoo kuuluu ääniä täälä kaupungissa, nykkin joku mauto tossa ulkona popittaa stereoita ja väliin joku juna viheltää ja autoi menee koko ajan ja ihmisii ja joku naapuri soittelee kitaraa, niin sama se on kuuluuko sieltä pihalta poppi vai pauke, mää otan kuulkaas hyvät tirsat ja mieluiten tossa parvekkeen oven alla, kun sieltä välistä tulee vähän raitista ilmaa. Se on hyvä nukkumapaikka, oli arki taikka pyhä.
Sitä mää vaan ihmettelen, ku toi emäntä jaksaa aina hokee, kuinka kiitollinen se on, ku mä en yhtää pelkää rakettei. Kuulemma jotku joutuu laittaa koiransa johki kylppärii ja rokin soimaa, ettei ne kuule ulkopuolisia ääniä. Tai sit niitä koirii ei voi viedä pihalle kuselle eikä paskalle koko iltana. Ja eläinlääkärikin mainosti sivuillaan jotai rauhottavaa geelii. Ja sit toi emäntä joka vuosi huokailee, kuinka on niin helppoo mun kanssa. Mä en vaan tajuu, mitä ihmeellistä tässä on. Mun mielestä ihan normisettii, ettei sitä nyt pikkujutuista hermostu. Tai voihan se tietty niinki olla, että ku toi emäntä on nii hirveen kovaääninen ja muutenki sellanen yökyöpeli ja kolistelee kaikkia kattiloitakin keskellä yötä, ku kunnon koirat haluais jo nukkua, ni ehkä mä oon vaan tottunu jo täälä kotona kaikkeen meteliin, nii ei enää sitte mikkään pikku ilotulitusraketit väräytä karvaakaan 😀
Parhain terveisin,
Masa
marrasthetics.wordpress.com 
Sä olet Masa hyvä tyyppi kun sä et välitä raketeista sillä taitaa olla niin, että enemmistö koiruuksista pelkää niitä joten se on emännälles aika iso juttu ja koska sä kuulut niihin harvoihin ja valittuihin, niin sä voisit oikeestaan pyytää että sä saisit vähän ekstraa tänä viikonloppuna. Jotain ihan pientä kuten kinkkua, leikkeleitä, jäätelöä ja sen sellaista. Kyllä emäntäs sua vie mielellään ulos jos sattuu käymään niin että pakkis menee sekaisin ja sitä kaakaburraa lentää tavallista enemmän. Jos se rutisee vastaan niin sano että uus vuos on vaan kerran vuodessa ja voidaanhan tää juttu tehdä vaikeimman kautta ens uutena vuotena tai vaikka ens viikolla 😉
Oikke hyvää lauantai-illan jatko sulle ja emännälles!
Muista kerjätä – kyllä se heltyy!
No niimmää oon kuullu, että suurin osa koirista pelkää. Sillonki ku mää olin uudenvuoden aattona lenkillä, niin olin ihan ainut koira sielä pihalla. Mutta ei se mitää, mää sain sit kaikkien huomiot ite.
Mää sain tänään uuden luun ja meen sitä heti tonne eteiseen taas natusteleen, ku saan tän kirjotettua. Mutta muuten toi emäntä on kyllä ruokkinu tänää enempi itteensä, sil on kuulemma jotai rytmihäiriöitä (no ainaha sil on rytmi sekasi, mun miälestä…), ku se söi niin paljon jotai sändvitsiä ja ranskalaisia ja homejuustodippiä. Ettei oo paljo täällä mun osastolla näkyny tommossii extroja…
T: Masa
Moro Masa!
Kiva kun pääsit välillä näppäimistön ääreen.
Katos kun ihmiset tekee ongelmia monesti sellaisistakin asioista, joista ei tarvi. On joitain koiria, jotka pelkää kovia ääniä, esim just raketteja, ja sitten ihmiset hössöttää niitten kanssa. No kyllä koirat heti vaistoaa, että nyt pitää sitten pelätä. Mutta sulla on niin fiksut ne omat ihmiset, että ei ne hössöttänny kun sä olit pentu.
Pendolinot on kans ihan vaarattomia äänen puolesta. Minä olen pendeloinut satoja kertoja Hesaan ja takas. Joten hyvin voit olla paskalla siinä lähistöllä 😀
Oikein hyvää vuoden 2016 jatkoa sulle, nähdäänhän pian!
Kerro terkut sun palvelusväelle kans ja hyvät vuoden jatkoa.
Joo sillon mun ekana uutena vuonna kun olin reilu 3 kk vanha, nii noi ihmiset jäi varuiks kotii mun kaa, että jos sattusin pelästyy niitä raketteja. Mut sit ku mää olin iha lunki sisällä, nii sit me lähettii kaikki kolme yhdessä ulos kattoo niitä rakettaja ja se oli kyllä tosi nastaa, ku oli ihmisiä pihalla ja niitten mielestä mää olin NIIIIIIIN söpö pentu, että ne kaikki halus olla mun kaa ja mä hypin niitä vasten kerjäämässä rapsutuksia ja se oli tosi kivaa. Siitä lähtien mää oon pitäny niitä ilotulitusjuttuja kivoina juttuina.
Vai oot sää oikein pendolinolla kulkennu. Se oli varmaan aikana ennen Volvoja. Ku mää oon kuullu, ettet sää juuri muilla kulkuvälineillä kulje. En muuten määkään. Volvossa oon ollu monta kertaa, mutta junassa en ikinä. Bussiin mää kerran jouduin, se ei ollu mitää mukavaa kesähelteellä ainaskaan.
Hyvää vuoden jatkoo VKM! Kyllähän mää ton emännän sitten pakotan ajaa teille päin, kun on sitä lihapiirakkaa tarjolla. Mää kuulin, että sää teet hyvää lihapiirakkaa. Tiäksää miten paljon mää tykkäisin sellasesta, voi että! Mää en oo koskaan saanu itte tehtyä lihapiirakkaa. Kun toi emäntä on niin laiska, ettei se saa aikaseks tehtyä semmossii. Mut jos semmonen lihapiirakan pala vaikka sattus putoomaan pöydältä ihan vahinkossa, niin mää kyl olisin kärppänä sielä pöydän alla. Että jos sovitaan niin, että sitte kun mää ajelutan ton emännän sinne, niin sää silleen ihan vahinkossa pudotat semmosen isohkon palasen sitä lihapiirakkaa pöydän alle ja sit mää huitasen sen kohti pimeyttä silleen ääntä nopeemmin, niin toi emäntähän ei ehdi edes huomata mitää! Tai jos se ehtii huomata, niin voit vaan sanoo, että voi voi ku vahingossa putos, mut ku Masa oli niin nopee, että se ehti syödä sen, ennen ku kerkesit siivota. Eks tää olis niin ku hyvä diili?
T:Masa
Sovittu! Ainahan sitä syödessä roiskuu 🙂
Ajoin mä silloinkin aina Volvolla rautatieasemalle, mutta menin junalla Hesaan kun siinä pystyi tekeen töitä läppärillä tai nukkumaan.
Hyvä homma! Nyt mää voin nukkua yöni tyytyväisenä, kun lihapiirakka on varmistettu.
Joo mäkin tykkään sellasista kyydeistä, joissa voi nukkua, että ymmärrän kyllä.
T:Masa
Moi Masa söpöläinen!
Kyllä se on kuule niin, että sä teet emäntäs elämän huomattavasti helpommaks tolla rakettien sietämisellä. Tuntuu, että melkein tykkäät niistä! Mä olen iloinen, että sait extrarapsuja ulkosalla ihan vierailtakin, ainahan se tuntuu hyvältä, eikö?
Toi sun emäntäs voisi kyllä antaa sulle extramaksalaatikot siitä syystä, että helpotit sen uuttavuotta noin hienosti. Oli kiva kuulla susta pitkästä aikaa!
Ps. Pendolinopaskat on ihan hyvä juttu!
No moi Helmi!
Mää itse asiassa sain tänää maksalaatikkoo. Liian vähän tosin, mutta kuitenki. Aamulla klo 6 toi emäntä söi sellasen laatikon aamupalaks ja ku se ei jaksanu kaikkee syödä, nii mää sain parin ruokalusikallisen verran sitä. Että kyllä sen takia kannatti herätä hetkeks ja mennä si takas nukkumaa.
Ja juu, ekstrarapsutukset on aina hyviä. Jos joskus tavataan, niin haluun sultakin rapsutuksia! 🙂
T: Masa
Ai että ihana Masa! Sä oletkin rohkea koira, kun et pienistä säikähtele. Ja niinhän se on vähän ihmisilläkin, että silloin kun on paska- tai kusihätä, hommat on hoidettava, tai muuten tulee ongelmia.
Hyvää vuoden jatkoa, Masa! Pidähän se emäntäsi kurissa, ettei se nyt ihan kauheesti öisin niitä kattiloita kolistelisi! Hyviä vainuja! 🙂
Mää en oikee tiiä oonks mää ny sitten rohkee vai e. Siis mitää tommosii raketteja tai isoja autoja tai muuta mää en pelkää. Mutta mää olin kerra luonnetestissä ja siitä mää sain hylätyn, kun ei mulla ollu tarpeeks luonnetta niitten testaajien mielestä. Laukausvarma mää kyllä olin ja kaikkee, mut hitto ko siinä testissä olis mm. pitäny puolustaa tota mammaa, ku joku hyökkää mamman päälle, niin höh, ei se hyökkääjä olllu yhtään uskottava, ku semmonen nainen siinä vaa huusi meille seis ja jotai pikku keppiä heilutteli ja mää sit kattelinki muualle, ku mää oon kyllä täälä kotipuolessa oppinu, ettei tässä maailmassa voi kaikkiin tunkeileviin spurguihin liikaa kiinnittää huomioo vaa parempi on mennä vaan ohi tyynen viileesti ja sillee yleensä parhaiten välttää kaikki konfliktit. Nii ny semmone spukehtavasti käyttäytyvä naine siihen tuli jotai mokeltaa, nii ei mua paljo kiinnostanu eikä emäntäkää vaikuttanu hätääntyneeltä, nii mä ignoorasin koko ämmä. Ja sit mää en ollu tarpeeks puolustushalune niinku. Joo-o, kaikkee sitä kuulee. Ei toi mun emäntä nii nössö oo, että sitä tarvis kaikkia spurkuja vastaa puolustaa. Jos mää rupeisi ärisee semmosille tuola puistos, niin emäntä käskis mun olla hiljaa. Mut jos joku oikeesti kävis emäntää käsiks ja se olis hädässä, nii sit mää kyllä antasin tulla kaikista mun hampaista. Nih. Mutta nii, mää oon kuulemma liian nössö. Ainaki turkulaisten mielestä. Ku siä nurkilla se testi oli. Mut yleisö tykkäs musta tsi paljo ja kehu mun reaktioita ja mun tätä hienoa ulkonäköö. Mut ehkä ne testaajat ei tykänny ku me oltiin niitten viholliskaupungista. On toi ihmisten maailma kummallista!
Toi emäntä valvoo joo välillä öisin aika pitkää. Ku mää meen aina viimestää klo 23 nukkuu, niin toi saattaa vielä jotai kokkaillakki sen jälkeen, että sillä olis evästä töissä. Tai sit se notkuu täälä blogissa.
Hyvää vuoden jatkoa sullekin! Musta olis siistiä osallistua niille sun oudoille retkille, niistä jos mistä sais taatusti hyvät vainut 🙂
T: Masa
Hyvä Masa, ne raketit on vain värikkäästi pakattua rahaa jota ihmiset syytävät taivaalle.
Hyvää alkanutta vuotta sekä sinulle, että sinne remmin toiseen päähän. Ja talliväelle myös!
Mää en onneks ymmärrä rahasta mitää. Paitsi että mää oon kuullu, että emäntä olis mielellään alkanu mun sutenööriks, että olisin tienannu mun omat ruoat. Mut ku mulla tuppaa noi silmät kuivuu liikaa, nii ei se sit tarjookaa mun palveluksia ympäri kyliä. Mää olisin kyllä saattanu tykätä siitä hommasta, sen mitä oon koirapuistossa harjotellu…
Hyvää vuotta teidänkin torpalle!
T: Masa
Peetu tässä moi. Äkkiä yritän kirjoittaa kun toi akka unohti läppärin auki.
Mulla on kuule hommat hyvin, kun saan jokaisen muidun vierailusta meillä satasen. Tai siis pikkuakka saa, mutta kuitenkin. Eli mä oon ihan oikeasti rattopoika, mutta ei ole se homma huono ollenkaan. Jahka oon vielä kolme muidua hoidellut, omistusoikeus siirtyy kokonaan pikkuakalle ja jos mä sitten vielä pidän seuralaispalvelua auki (mikä ettei), pikkuakka ja mä tienataan hitosti paljon enemmän. Ehkä se ottaa mut epsanjaan mukaan lomaileen.
Että koeta nyt vielä vähän mielistellä sun omistajaa, ei se vehje kovasti kulu käytössä.
t. Peetu
No toi mun isäntä kyllä yritti vuosi sitten kesänä järkkää mulle tuolta Etelä-Suomesta yhden morsiamen, joka olis ollu kiinnostunu. Toinen myös ymmärtää niin paljon paremmin miehen tarpeet, kun noi akat… Niin tosiaan se isäntä yritti mulle morsiamen hoitaa ja siitä oli jo alustavasti keskusteltu, mutta sitten toi emäntä ei oikei jaksanu hoitaa hommaa, ku sen mielestä mut olis pitäny viedä johonki lonkkakuviin, että sen omatunto kestäis käyttää mua noissa rattopoikahommissa ja ei se sit mitää sellasta saanu aikaseks, että olis vieny mua sinne kuviin. Ku ei se kuitenkaan aikos tarjota mua yleiseen käyttöön, kun on tosiaan noi kuivat silmät. Vaikka on niitä kuulemma muillaki… Mut kyl se silti vois kuulemma mun palveluja tarjota, jos joku ny välttämättä haluis just mut sulhaseks, mut sit se homma niinku jäi. Mikä on harmi juttu, ku mää olisin mielellää ottanu sellasen morsiammen. Vaikka isäntä sanokin, et se morsian oli kova haukkuu, ku se oli sen nähny. Mut kyl mää mun hurmuritaidoilla sen sydämen olisin sulattanu. Mut kovaa on tää koiran elämä, ku ei saa aina noita luontaisia vaistojaan seurata…
T: Masa
Moi Masa!
Sä et kyllä yhtään tunne mua, mutta mä olen tuon Simpukaksi itseään kutsuvan ylintä päätäntävaltaa. Oon kylläkin kissa. Mun nimi on Jackie. Kutsuvat mua kyllä usein joksiskin Madameksi tai Mamselliksi. Eivät vissiin osaa päättä! Mulle yks ja sama, kunhan mä ymmärrän niitä ja ne tottelevat mua. Hah, tänäänkin ulkoilitin tuota Herra Simpukkaa tasan 10 sekan ajan. Mieti sitä! Teeppä sama perässä. Se puki pipon päähän ja haki vielä ekstraa yläkerrasta talvitakin päälleen. Mä vain odotin alakerrassa ja olin että ”Hey camoon”.
Mentiin ulos ja mä vedin sitten 10 sekan jälkeen jarrut päälle, että mä haluan kuitenkin sisälle. Oli niin märkää ja tosi typerää lunta.
Muuta joo, musta tuntuu, että sä oot koira mun mieleen! Mulla on täällä kissakaveri, joka on vähän turhan ”pehmomuna” (näin me puhutaan täällä Saksassa) mun mieleeni. Ensin sekin yritti olla urhea, mutta siinä ihan pahimmassa vaiheessa se meni kuitenkin meidän palveluskunnan sängyn alle. Kyllä mua vähän nauratti. Mä kattelin sitten niitä valopilkkuja ihmetellen mutta pysyin varmuuden vuoksi nurkan takana. Täällä kun ovat puhunueet jostain (KIS)ISIStä. KYllä se mun korviin kuulostaa ihan mukavalle, että joku järjestö ajattelis meitäkin. Mutta se ei vissiin ole kuitenkaan se ihan oikea. Ehkä tuo mun kaveri oli kuitenkin oikeassa, että parempi sen pitää varansa…
Hei, mä vielä, Jackie.
Mulla oli varmaan vähän märät tassut tuon räntälumen jälkeen ja kirjoitin noin pahasti. Yleensä mä kyllä skarppaan vähän enemmän. Ettet nyt pidä mua ihan urpona.
”Hey! Jou! Hyvä kaiffari! ”
No terve Jackie!
Mulla ei ookaan yhtään kissakaveria vielä. Kerran mää näin yhden emännän sukulaisten pihassa kissan ja mää menin ihan ystävällismielisesti tekeen tuttavuutta, että mikä se toi on, mutta se kissa meni talon alle, enkä mää sit tavottanu sitä enää, ku mää en mahtunu sinne talon alle. Joten mää en oo ikinä oikein jutellu kenenkää kissan kaa.
Sää osaat selvästi hyvin pomottaa sun palvelusväkee, pisteet siitä 🙂 Mää tosin itte tykkään lumesta ja yritän aina raahata tota ihmisväkee pitemmälle lenkille, mutta ne ei oikein kylmässä tykkää tehä kauheen pitkiä lenkkejä. Ja sit mää aina piehtaroin siellä lumessa, se tekee hyvää turkille. Tosin kyllä se on niin, että semmonen kevyt pakkaslumi on kivempaa, ku sellanen märkä suojalumi. Siitä suojalumesta jää typerät paakut tassunpohjiinki.
Joo kyllä siellä teidän maassa varmaan pitää jo varoo kaikkia järjestöjä, ku siellä taitaa olla melkonen lauma niitä muukalaisia nykyää. Kuulin joskus ton emännän puhuvan, että onneks ne kävi siellä teillä jo sillon kesäkuussa ku myöhemmin ne ei olis edes rautatieasemalle mahtunu, ku siellä oli ainaki telkkarin mukaan ihan hirveet ruuhkat. En sit oo varma, mitä semmonen tarkottaa, mutta jotain semmosta noi ihmiset on täällä keskenää puhunu.
Ehkä mää oon joskus haistanu sut ja sääki ehkä mut noitten mun ihmisten vaatteista, että melkeinhän me ollaan tuttuja jo. Mukavaa vuoden jatkoa ja muista vaatia ansaitsemas palvelut niiltä ihmisiltä! 🙂
T:Masa