Jännitys tiivistyy, kun katsastus lähestyy…
Näin saikkupäivän kunniaksi kävin katsastamassa miehen auton. Vaikka olen hoitanut asian jo muutaman vuoden korjaamon kautta, niin kyllä on myönnettävä, että yhä edelleen koen hyvin hämmästyttäviä tilanteita, kun uskaltaudun tuonne naapurikylän puolelle. Siis en uskoisi sitä kaikkea edes todeksi, jos en ihan itse sitä näkisi. Ja vaikka itse näinkin, niin joskus mietin, että näinköhän sittenkin unta…
Kunnon kohteliaana asiakkaana vein myös tällä kertaa korjaamolle lahjaksi vessaharjan. Näyttivät onneksi ottavan huumorilla tämän pikku vinkkini 😉 Korjaaja muuten kysyi heti sisään astuttuani, että onko minulla koira mukana, kun hän oli juuri käynyt hakemassa paketillisen nakkeja sitä ajatellen! Voi Masa minkä menetti, kun ei ollut tullut mieleeni ottaa sitä mukaan… Vaan kyllä on koiraystävällinen korjaamo, pisteet siitä 🙂
Auton polttimot siinä tarkastettiin ja testerillä hiukan hälytysvaloja tsekkailtiin ja sitten ei kun eräs korjaamon lakeijoista lähti katsastuskonttorille ja minä jäin paikalle jännittämään, kuinka käy. Hiukan pelotti, koska käyttivät auton fiksaamiseen maksimissaan viisi minuuttia aikaa. Sillä aikaa hämmästelin erään korjaamon apupojan vaatetusta, mikä -20 pakkasilla oli huppari ja verkkatakki ja jalassa verkkahousut. Eikä kuulemma edes pitkiä kalsareita! Lisäksi juttelin herra IsoH:n kanssa siitä, kuinka meikäläisen pitäisi ostaa auto.
Suomiautoilua…
Lopulta lakeija palasi leimatun auton kanssa. Meikä rupesi huutelemaan juhuu ja tuulettamaan. Äijistä ei irronnut yhtä paljon tunnetta, mutta mitäpä sitä muuta jäyhiltä jököttäjiltä odottaisikaan… Sitten korjaaja itse käski meikäläisen hypätä repsikan paikalle ja lähdettiin miehen autolla reissuun. Päädyttiin sellaiseen autopesulaan hakemaan korjaajan ostamaa autoa, että hetken luulin päätyneeni jonnekin sketsisarjaan, joka oli sekoitus Kummelia ja Tankki täyteen -sarjoja. Ei tuollaisia paikkoja voi olla olemassa missään muualla kuin komediassa 😀
Sieltä autopesulasta kun olimme selvinneet, niin ajettiin korjaajan kanssa peräkanaa kahvilaan, koska minun piti tarjota hänelle kahvit. Ei siinä mitään, juotiin kahvit kumpainenkin ja syötiin pulla puoliksi. Pitäisi myös kai mainita, että kahvilakin oli astetta erikoisempi, mutta ei se enää autopesulan jälkeen tuntunut kovin ihmeelliseltä 😉 Kahvilasta sitten korjaaja palasi korjaamolleen ja minä kotiin.
Autonelivetokuume taisi taas vahvistua tällä reissulla, hmmh… Joka tapauskessa, tänään oli taas hyödyllinen päivä ja illan ohjelmana on pakastimen sulatus. #vain saikulla on aikaa
Mukavaa pakkasviikkoa 🙂
-Marra
Uskon että sulla on ollut elämysrikas päivä 😀
Mitä noihin paikkoihin tulee, niin ollaan erään kauppiaan kanssa puhuttu että erään tietyn paikkakunnan tapahtumat kävisi suoraan sketsisarjan juoneksi, mitään muuttamatta ja mitään lisäämättä ja nyt kun kerroit omista kokemuksista niin se vain vahvistaa käsitystä että me suomalaiset ollaan himppasen omituista väkeä 😀
Parasta antia kuitenkin kuva! Oikeesti, olen varma siitä että paras otos kaikista niistä mitä tässä blogissa olen nähnyt ja on muuten kuva joka ei jäänyt pelkästään vilkaisun asteelle koska silmät ja letit joista jälkimmäisiin lievästi sanottuna rakastuin ❤
Maailmassa on harvoja asioita mitkä saa mut sekaisin mutta jos punapäällä on letit niin silloin…(saatana että käy kateeks sun äijää).
Lupaa mulle ettet ikinä muutu.
Joo kyllä tuolla asustaa semmosta väkee, etten olis villeimmissä kuvitelmissa uskonut, että vielä 10 vuotta sitten fiksujen ihmisten kylänä pitämässäni kunnassa voi olla tommonen meno 😀
Mä en ole muuten mikään punapää. Mulla on ruskea tukka, jonka seassa on muutama hiustenpidennyksillä tehty punainen raita. Että menikö jakeluun? 😀
Niin niin. Sä olet punapää ja lupaat ettet ikinä muutu 😀
Sä näät vaan hallusinaatioita…
Valuiko niillä muilla ukoilla kuola suupielistä??
Ei valunu kellään kuola.
Taisi olla juuri se suuri halli, jossa minäkin autoni pesetän : D Se on oikeasti niitä paikkoja, jotka vetää vertoja isoH:n omalle korjaamolle ja menee vielä kirkkaasti ohi. Ja ne tyypit, jotka siellä käy, näkisitpä 🙂
Voipi olla joo. Semmonen kaarihalli. Mulla on sulle paljon kerrottavaa, jos joskus nähdään 😀
Kyllä se sama halli on. Iso kaarihalli. Sen takana on vielä muutama ”firma”, joiden, hm, tuota, laillisuus ja myyntiartikkelit ovat vähintään mielenkiintoisia. Olen nähnyt isoH:n siellä muuten myös asioivan 🙂
Maltan tuskin odottaa 🙂
Voi apua mitä meininkiä siellä teidän kylällä on 😀
No meidän kylältä sinne on sentään noin 12-13 kilometriä! : D
Luojan kiitos 😀
… pulla puoliksi…?
Ei kelvannut korjaajalle kokonainen pulla, niin veitsellä leikkasi kahtia…
No on teillä kyllä erikoislaatuisia tyyppejä sielläpäin. Mies, jolle ei kelpaa kokonainen pulla! :O
Joo olisin kyllä ostanut molemmille, mutta ei kelvannu ku puolikas. Ehkä se yrittää pitää linjoistaan kiinni…. Tai pelkää siis saavansa sydänkohtauksen tai jotain…
Vessaharja on oiva lahja, itsekin olen niitä muutaman lahjoittanut 🙂
Oho, säkin harrastat vissiin vihjailua 😉
Tää olisi kyllä ollut hauska päästä kokemaan ihan livenä. 😀
Kai me suomalaiset vähän outoja omien latujemme kulkijoita joissan määrin olemme. Mutta monet saksalaiset ovat sanoneet, että juuri sen takia myös niin rakastettava kansa.
Mr. Simpukka on myös silloin tällöin todennut, että hänelle tulee suomalaisissa pikkukylissä mieleen, että on päätynyt keskelle leffaa.
Mulle tulee mieleen se, miten olimme hänen ensimmäisellä Suomi- reissullaan telttailemassa jossain itä- Suomen perukoilla. Aamusella mies nousi keittelemään kahvia teltan ulkopuolelle, minä makoilin vielä sisällä. Kuulin vain kun siihen tuli joku mies vielä edellisen yön hönössä jutustelemaan ”tuolla olisi paistettua makkaraa, tuutko syömään”?
-I´m sorry but I don´t speak finnish.
”Olisi vielä MAKKARAA eiliseltä illalta. Niitä saa ilmaiseksi.”
-Do you speak english? German? French?
……..10 minuuttia hiljaisuutta……
Minä miehelleni:”No, kukas tää sun uusi kaveri oli?”
-En tiedä, kysy häneltä. Se istuu edelleen täällä ja katselee kun keitän kahvia.
Mitäs sitä turhaan puhelemaan kun ei kerran yhteistä kieltä löytynyt.
Kauheeta toi telttailukin kyllä. Onneks ei sitä tarvi enää harrastaa 😀
Kiitos illan nauruista, taas kerran. Suomi on ihmeellinen maa 😀
Niin on! 😀
Sitten jos minä joskus jään eläkkeelle, ostan teiltä parvekemajoituksen ja tulen elämysmatkalle. Nauran itselleni monta elinvuotta lisää. Deal? Äläkä kysy mun perikunnalta, ne ei halua äitikullan tekevän moisia elähdyttäviä matkoja 😉
Joo tervetuloa! Mä voin sit tehdä vastavuoroisen elämysmatkan teille päin. Olisi niin hauskaa nimittäin laulaa autossa ”minä lähden pohjois-karjalaa-aa-aan, vaihdan farkut verkkarihousuu-uun…” 🙂
Tää hihittelee täällä….
🙂