Ei taas sanat riitä

Jännitys tiivistyy, kun katsastus lähestyy…

Näin saikkupäivän kunniaksi kävin katsastamassa miehen auton. Vaikka olen hoitanut asian jo muutaman vuoden korjaamon kautta, niin kyllä on myönnettävä, että yhä edelleen koen hyvin hämmästyttäviä tilanteita, kun uskaltaudun tuonne naapurikylän puolelle. Siis en uskoisi sitä kaikkea edes todeksi, jos en ihan itse sitä näkisi. Ja vaikka itse näinkin, niin joskus mietin, että näinköhän sittenkin unta…

Kunnon kohteliaana asiakkaana vein myös tällä kertaa korjaamolle lahjaksi vessaharjan. Näyttivät onneksi ottavan huumorilla tämän pikku vinkkini 😉 Korjaaja muuten kysyi heti sisään astuttuani, että onko minulla koira mukana, kun hän oli juuri käynyt hakemassa paketillisen nakkeja sitä ajatellen! Voi Masa minkä menetti, kun ei ollut tullut mieleeni ottaa sitä mukaan… Vaan kyllä on koiraystävällinen korjaamo, pisteet siitä 🙂

Auton polttimot siinä tarkastettiin ja testerillä hiukan hälytysvaloja tsekkailtiin ja sitten ei kun eräs korjaamon lakeijoista lähti katsastuskonttorille ja minä jäin paikalle jännittämään, kuinka käy. Hiukan pelotti, koska käyttivät auton fiksaamiseen maksimissaan viisi minuuttia aikaa. Sillä aikaa hämmästelin erään korjaamon apupojan vaatetusta, mikä -20 pakkasilla oli huppari ja verkkatakki ja jalassa verkkahousut. Eikä kuulemma edes pitkiä kalsareita! Lisäksi juttelin herra IsoH:n kanssa siitä, kuinka meikäläisen pitäisi ostaa auto.

Suomiautoilua…

Lopulta lakeija palasi leimatun auton kanssa. Meikä rupesi huutelemaan juhuu ja tuulettamaan. Äijistä ei irronnut yhtä paljon tunnetta, mutta mitäpä sitä muuta jäyhiltä jököttäjiltä odottaisikaan… Sitten korjaaja itse käski meikäläisen hypätä repsikan paikalle ja lähdettiin miehen autolla reissuun. Päädyttiin sellaiseen autopesulaan hakemaan korjaajan ostamaa autoa, että hetken luulin päätyneeni jonnekin sketsisarjaan, joka oli sekoitus Kummelia ja Tankki täyteen -sarjoja. Ei tuollaisia paikkoja voi olla olemassa missään muualla kuin komediassa 😀

Sieltä autopesulasta kun olimme selvinneet, niin ajettiin korjaajan kanssa peräkanaa kahvilaan, koska minun piti tarjota hänelle kahvit. Ei siinä mitään, juotiin kahvit kumpainenkin ja syötiin pulla puoliksi. Pitäisi myös kai mainita, että kahvilakin oli astetta erikoisempi, mutta ei se enää autopesulan jälkeen tuntunut kovin ihmeelliseltä 😉 Kahvilasta sitten korjaaja palasi korjaamolleen ja minä kotiin.

Autonelivetokuume taisi taas vahvistua tällä reissulla, hmmh… Joka tapauskessa, tänään oli taas hyödyllinen päivä ja illan ohjelmana on pakastimen sulatus. #vain saikulla on aikaa

Mukavaa pakkasviikkoa 🙂

-Marra