Maailman pienin Masa ❤
Olen tässä nyt yrittänyt viime aikoina järjestää tuota vapaa-ajan sähköpostia järjestelmällisesti kansioihin, ihan niin kuin töissä pruukataan tehdä. Siinä samalla löysin muutaman mielestäni aiemmin julkaisemattoman Masan nuoruuskuvan. Joten kun ei nyt tässä oikein muutakaan kirjoitettavaa ole, niin Masa-kuvia tulee taas, onhan siellä lukijoissa ainakin pari Masa-fania 🙂
Teini-Masa alle vuoden vanhana. Teinillä on rokkitukka 😀
Teini-Masan kolttosia. Kyllä oli mukava tulla kotiin 😉
Masan 1-vuotissyksynä meillä oli hiukan vanhempi uros kerran hoidossa.
Hoitokoira kammosi laminaattia ja viihtyi koko vierailunsa ajan vain meidän eteisen matolla. Kaikki palvelut piti viedä sinne sitten ja Masa päivysti vieressä seurakoirana ja leikkiminenkin hoidettiin tuossa. Samainen koira oli sitten meillä hoidossa jonain myöhempänäkin vuonna ja silloin Masa ei ollut enää niin suvaitsevainen, vaan urokset kohtelivat toisiaan kuin ilmaa ja vuorotellen piti samaa luuta jyystää, kun toinen lopetti. Vaikkei olisi luu kiinnostanut, mutta kunhan toi toinen ei vaan saa sitä 😉
Masa kaksivuotiaana. Katse on parasta 🙂
Tämmöistä Masa-spämmiä tänään. Ja mukavaa alkavaa viikonloppua! Minulla se on kerrankin jo alkanut, kiitos saikun! 🙂
-Marra
Apua,ihana pikku-Masa! ♥ Mutta kylläpä oli erikoinen hoitokoira, kun viihtyi vaan eteisen matolla. 😀 No, omituisuutensa kullakin. 🙂
Mukavaa viikonloppua! Se on mullakin jo alkanut, kiitos vapaapäivän. Tekis mieli lähteä vähän kylille, mutta kun ulkona näyttää olevan yli 20 astetta pakkasta. En minä, mutta kun tuo auto… 🙂
Tuo hoitokoira oli elänyt elämänsä ensimmäiset pari vuotta tarhakoirana, joten se oli tottunut sen verran pitävämpiin pintoihin, että liukas laminaatti ei ollut yhtään sen juttu, joten matolla piti pysyä. Ja kun meillä ei ole muita mattoja, kuin eteisen, niin siinä oli sitten sen reviiri 😀
Mä kävin kylillä, ainakin kolmessa eri kunnassa ajelulla tänään, hyvin pelitti autokin. Vanha Volvo rules 😀
Kaunis ja ylväs on tuo merlekin, mutta kyllä Masa on kauniimpi!
Sekin on harrastanut astioiden kuljettelua, ilmeisesti? Meillä oli joskus koira, joka nosteli kaikki astiat tiskipöydältä ja altaastakin (jopa valurautapaistinpannun) lattialle, eikä menny rikki kuin yksi keraaminen vuoka. Niin ja yksi puinen kapusta pureksittiin. Lautasiakaan ei rikkoutunut, vaikka ne oli joskus jonossa lattialla kun tultiin töistä… aina nämä sattui silloin, kun kaksikko oli kahdestaan kotona. Niin kauan, kunnes luovutin ja aloin tiskaamaan joka aamu niinettei ollu enää astioita tarjolla. Jos sillon olis ollu joku webbikameramahdollisuus, niin olis ollu ihan mielenkiintoista nähdä, mitä siellä oikein tapahtui…
Tuo merle on oikein hyvännäköinen ja komeampikarvainen kuin Masa, mutta tykkään enemmän kyllä Masan eläväisestä luonteesta, tuo harmaa herra on vähän sellainen pidättyväinen otus. Mutta tosi mukava sekin 🙂
Joo Masa on ollut oikein tehokas astiankuljettelija ja tuhooja. Paistinpannut vain pudotettiin ja nuoltiin, mutta puuhaarukoita- ja kapustoja se järsi useamman käyttökelvottomaksi ja osa palautui käyttöön, mutta niissä näkyy hampaanjälkiä… Mäkin testasin jossain vaiheessa laittaa tiskialtaan pohjalle kamat, mutta ei se auttanut. Siinä vaiheessa kun Masalla oli muovisten Orthexin purkkien pureskelukausi, se kaivoi ne sieltä tiskialtaasta. Edelleen lähtiessäni kotoa laitan hellan sulakkeet pois päältä, koska poistuttuamme Masa hyppää ekana tassut hellan reunalle katsomaan, olisko mitään tarjolla. Sain sen siitä nuorempana kiinni, kun kerran ei tajunnut, että jäin itse vessaan, kun isäntä lähti ja näin kun se hyppäsi siihen samantien kun toinen poistui ovesta. Ja nyt pääsin hiljan todistamaan samaa, vaikka enää se ei sieltä mitään paistinpannuja pudota, mutta kai se tarkistaa, olisko murkinaa tai jotain.
Mutta koira luovutti meillä ennen kuin mä rupesin tiskaamaan kaiken 😀 Ainut mikä nykyään on pidettävä poissa, on ne puuhaarukat, niihin sillä on joku himo. Mutta kyllä nykyään voi jättää muovipurkit tiskaamatta lojumaan, ei syö enää niitä eikä pudottele paistinpannua. Nimimerkillä kop kop tai kai ne on sitten huomenna lattialla…
No meillähän se syyllinen oli puolivuotiaana koirahoitolasta otettu puolisakemanninarttu, ei sekään koskaan pöydälle mennyt, kun ihmisiä oli kotona. Niinku ei nää nykyisetkään! Mutta nämä ei sentään astioita kuljettele, syövät vaan kaikki herkut ja korvatulpat jos pöydältä löytävät. Tai se toinen näistä.
Meillä on vieläkin käytössä lävikkö, josta koira on syönyt varren, ja juustohöylä, jonka vartta on koira pureskellut. Ja niistä koiristahan me jouduttiin luopumaan jo yli 15 vuotta sitten, että hyvin on astiat kestäny… ja luopumisen syynä ollut lapsen allergiakin on jos ei nyt ihan hävinnyt niin keventynyt melkein olemattomaksi.
Musta olis kauheeta, jos saisin lapsen ja sit sillä olis niin paha allergia, että pitäis koirasta luopua. Olis kova paikka, vaan pakkohan se olis, jos tilanne olis paha. Onneks teillä allergia parantunut 🙂
Masasta ei voi koskaan olla liikaa kuvia. 🙂
Tuo rokkitukka on varsin hurmaava, mutta kyllä miehistynyt Masa on kuitenkin komeampi.
Mukavaa viikonloppua. Nautihan nyt edes siltä osin, mitä käsivaivaltasi kykenet nauttimaan.
Joo tänään oli jo ihan hyvä viikonloppupäivä. Ensin käväisin vilkaisemassa neliveto V70:stä (liian kallista) ja sitten käväisin Rantiksella ja sitten menin nappaamaan yhden työkaverin kyytiini ja sitten heitettiin tähän asti mukana ollut Masa kotiin ja sitten kiireellä kalkkunanrehua ostamaan ja sitten kahvittelemaan kera paninin ja jätskin jne. Lopulta heitin vielä kaverin kotiin, oikein hyvä päivä. Verraten, että jos en olis saikulla, niin olisin vasta 12 minuuttia sitten päässyt töistä…
Rotuna yksi maailman komeimpia ja nuo pentukuvat pitäisi kieltää lailla. Ne kun herättävät sellaisia tuntemuksia joita anime rationale koittaa toppuutella 😀
Osta koira, osta koira, osta koira, osta koira! Hanki pentu, hanki pentu, hanki pentu!