Ristiriitahattu…
Tämä ei ehkä ole mikään maailman piristävin kirjoitus, joten pyydän jo etukäteen anteeksi. Olen pallotellut tämän kirjoittamista nyt näköjään neljä kuukautta, koska tuntuu hiukan typerältä jakaa tällaista, mutta lopulta päätin sen tehdä, jotta pääsen itse päiväkirjassani eteenpäin, sillä blogi on aina vain kasvavasti päiväkirja minulle, vaikkakin täältä puuttuvat ne henkilökohtaisimmat asiat. Mutta ilman blogia en muistaisi sitäkään, että olen joskus ajanut Renaultilla, mutta niin vaan sekin fakta hyppäsi eräänä päivänä silmille noista ”related postauksista” eli päiväkirjanpito siis kannattaa 😀
Kuvassa on siis hattu, jonka ystäväni olivat minulle väsänneet 18-vuotisjuhliini. Hattu tuli taannoin vastaan siivotessa ja päätin ottaa siitä valokuvan, ennen kuin heitän sen roskiin. Säästin tosin tuon piipunrassin tomaattien sitomista varten, mutta pahvi lähti kierrätykseen, kun mitä sitä kaikkea säästelemään. Niin ja hatussa tosiaan aikoinaan luki 18, mutta kahdeksikko oli jo tippunut pois ja pelkkä ykkönen oli jäljellä, kun kuvaa otin.
Hattuun liittyy maailman ristiriitaisimpia muistoja. Ystäväni olivat nähneet paljon vaivaa ja järjestäneet minulle koko päivän kestävät juhlallisuudet. Juhlat alkoivat kauppakeskuksessa sillä, että tarkoituksena oli ensin kiertää kaikki puljut, mitkä liittyvät jotenkin siihen, mitä oikeuksia ihminen saa täyttäessään 18 vuotta. Siis kaikenlaista naimisiinmenosta peliluolassa asiointiin. Olimme sopineet tapaavamme kauppakeskuksessa kellonaikaan X. Minä sitten olin hyvissä ajoin paikalla odottelemassa ystäviäni. Osuin vain valitettavasti paikalle juuri silloin, kun kauppakeskuksen lattialta siivottiin märkää länttiä. Joku oli juuri päättänyt päivänsä hyppäämällä ylimmästä kerroksesta alas kauppakeskuksen keskusaukiolle. Tässä vaiheessa vielä kiersi huhu, että hyppääjä olisi ollut 13-vuotias poika, mikä luonnollisesti sai aikaan meikäläisessä niin pahan olon, että koko synttäripäivä oli pilalla.
Ei siinä sitten paljon naurattanut, kun kaverit tulivat paikalle ja ensimmäisenä meikäläisen 18-vuotiskierroksessa olisi ollut elinluovutustestamentin tekomahdollisuus. Skippasin tämän osuuden märkä läntti edelleen verkkokalvoillani. Enkä pystynyt tuota hattuakaan päässäni pitämään, koska olisi ollut hiukan kornia pitää kovin hauskaa siellä kauppakeskuksessa heti tragedian jälkimainingeissa. Eikä ollut sellainen olo itsellänikään, että olisi ollut kovin hauskaa.
Muistaakseni synttäripäivä oli kuitenkin jatkossa ihan jees ja kavereiden järjestämät juhlat varmasti hyvät, aina loppuiltaan asti. Näin vuosien päästä en vain muista synttäreistäni yhtään mitään muuta kuin tuon alun, kaikki muu on jäänyt sen varjoon merkityksettömänä. Vaikken haluakaan koskaan unohtaa, kuinka ihania ystäviä meikäläisellä oli 🙂
Myöhemmin kuulin, että itsemurhan tehnyt henkilö oli noin kolmekymppinen mies. Se tieto hiukan helpotti, vaikkei itsemurha koskaan kiva juttu olekaan, mutta jos kyseessä olisi ollut 13-vuotias, niin se olisi ollut paljon kamalampaa. Onni onnettomuudessa oli kuitenkin se, että kukaan ei jäänyt alle! Liikkeellä oli siihen aikaan paljon perheitä lastenrattaineen ja teinejäkin pyöri keskusaukiolla jonkun pelitapahtuman takia, joten oli ihan Luojan lykky, ettei hyppääjä tappanut ketään toista itsensä lisäksi hypätessään.
Ja siksi kai tämän halusinkin kirjoittaa, että jos joku ikinä päätyy päättämään päivänsä, niin toivoisin hänen käyttävän sellaista tapaa, missä ei aseteta muita vaaraan. Ei hypitä kauppakeskusten keskusaukiolle tai ajeta autolla päin toista autoa. Maailmassa on paljon jyrkänteitä mistä hypätä niin, että voi varmistaa, ettei kukaan juuri kävele alle tai niitä kallioleikkauksia, mihin voi ajaa ilman, että vie toisen autoilijan hengen tai vähintään aiheuttaa kovat henkiset traumat toiselle. Toivon toki, ettei kukaan ikinä itseään tappaisi, se on aina niin iso tragedia monelle monella tapaa, mutta mielestäni jos kykenee suunnitelmalliseen toimintaan näinkin äärimmäisessä asiassa, niin voisi sitten suunnitella vielä sen verran, ettei asettaisi muita hengenvaaraan. Ihan liikaa on niitä tapauksia, kun onkin tapettu viaton sivullinen joko itsen ohella tai sitten vieläpä jääty itse henkiin.
Eipä ollut tarkoitus synkistellä, mutta tulipa nyt kirjoitettua tämäkin asia itsestäni ulos. Tosin olen paasannut tästä livenä ennenkin, että ei päin toista autoa, kyllä niitä kallioleikkauksia löytyy 😉 Huoh…
Mukavaa viikonloppua, älkääkä tappako itseänne eikä ketään muutakaan 🙂
-Marra
marrasthetics.wordpress.com 
Voi surku mikä synttäripäivä. Polta hattu ja nyt kun sait asian kirjoitettua ulos, unohda se ja jatka eteenpäin.
Omista 18v synttäreistä ei muuta mainittavaa kuin se, että Helsinki Clubin (joo se oli The Place joskus) poke hämmästyi hirveästi kuullessaan mitä juhlitaan niin voimallisesti (skumpat loppui ravintolasta), olinhan koko kesän siellä rampannut ;D
Ne oli niitä aikoja jolloin krapula ei vaivannut ja töihin jaksoi mennä kahdeksaksi vaikka oli kuudelta vasta kotiinsa tullut, samoilla silmillä painettiin viikonlopusta toiseen.
Tuota olen monesti miettinyt, miksi pitää itsemurhaihmisen vetää mukaansa viattomia ja sivullisia. Ajaa sitten sovulla syrjemmällä kallioon eikä keilaa ruuhkabussia jos on pakko elämästään ennenaikaisesti eroon päästä.
Josta muistan yhden aamun muinaisen 80-luvun lopusta. Joku nousukiidon uhri oli päättänyt päivänsä ripustautumalla Länsiväylän ylittävän sillan kaiteeseen. Melko murheellinen näky.
Ja tästä masentavasta esimerkistä huolimatta tämä täti kehottaakin röyhistämään rinnukset ja porhaltamaan kohti uusia seikkailuja! Hyvällä sykkeellä ja ilon kautta.
Joo hattu lähti jo kuukausia sitten kierrätykseen ja nyt painoin delete-nappia ton kuvan kohdalla kännykästäkin. Mutta olkoon täällä blogissa puhumassa asiaansa.
Toi nuorten jaksaminen tuntuu nykyään jo täysin käsittämättömältä. Nimimerkillä 32-vee ja millään ei meinais jaksaa töihin 10 tunnin yöunien jälkeen… Mutta olinhan minäkin joskus nuori 😀
Vähän kyllä nauroin tolle sun ”olinhan koko kesän siellä rampannut”. Onkohan se enää nykypäivänä noin helppoa? Meikän 17-vuotisvuonna jotkut vaivautuivat oikein passejaankin muokkaamaan kontaktimuovin yms kanssa, että saivat syntymäpäivät näyttämään aikaisemmilta 😉
Pahimpia on musta ne, jotka ajaa päin toista henkilöautoa ja se päin ajettu kuolee, mutta itse itsemurhakandidaatti jää henkiin. Tulee todella epäoikeuidenmukainen olo moisista jutuista. Ja kun tietää mitä ne rekkoja päin ajavatkin saa aikaan rekkakuskien elämässä ja joiltain jää jopa ammatti sellaisen seurauksena, niin en voi muuta ajatella kuin että miksi ei voi vain vetää sinne kallioleikkaukseen ja jättää vieraat ihmiset osattomaksi asiasta… No onneksi monet kuitenkin ajatteleekin asiaa ja yrittävät hoitaa asian muita vahingoittamana ja jopa niin, että löytäjät eivät ole ne läheisimmät, mutta liian moni on vienyt muita mukaanankin tai aiheuttanut siihen akuutin vaaran tai muuten vain traumoja vaikkapa lapsille, jotka joutuvat näkemään sen roikkujan tai putoajan tms.
Joka tapauksessa, hyvää viikonloppua ja kohti uusia seikkailuja! 🙂
Olen varmaan riittävän vanha, kun en muista mitään 18-synttäreistäni. Ehkä vietin sen tavanomaisesti kotona tekemättä yhtään mitään normista poikkeavaa. Näin luulisin. Kapakat oli jo kierretty, alkot ja tupakit anniskeltu hyvästi ennen tuota maagista rajaa. Niin nuorena jo niin paatunut…
Hyvä että oksensit ulos tuon muistosi. Jättäköön se nyt sinulle rauhan. Elämä EI ole tasapuolista eikä reilua. Koskaan.
En mäkään varmaan muistais niitä synttäreitä, ilman tota tapahtumaa… Mulla on vähän sellainen kutina, että nykyään on vaikeampi päästä alaikäisenä sinne kapakkaan, kuin munkaan nuoruudessa, mutta sehän ei tietenkään ketään teiniä estä kokeilemasta alkoholia ja tupakkaa…
Joo elämä ei todellakaan tarjoile tasapuolisia oloja kaikille…
No enpä ihmettele vaikka ei juhlafiilis ollut kohdillaan. Kuolemassa on aina jotain pysäyttävää vaikka se sattuisi aivan ventovieraallekin ja varsinkin silloin jos sattuu tapahtumapaikalle heti tilanteen/tapahtuneen jälkeen.
Omat 18-vuotisjuhlani muistan hyvin: kylän ainoa kapakka oli ensimmäistä päivää kiinni koska baarin pitäjä oli avaamassa uutta baaria juuri valmistuneeseen liikekiinteistöön. Harmi vaan että avajaisiin oli kaksi viikkoa aikaa joten eipä siinä muuta kuin pussikaljaa puskassa ja isoa kaupunkia kohti. Mukavaa olisi myös muistaa mitä kaupungilla tapahtui….
Juurikin niin, kuolemassa on aina jotain pysäyttävää, vaikkei tuntisi ihmistä ollenkaan, saati sitten itsemurhassa, se on aina tuplasurullista.
Aikasmoinen säkä sulla, että paikallinen baarikin oli just kiinni, kun täytit 18 😀