Pieniä mietintöjä

masan_kans_jäällä

Viime vuonna 18.2. lenkkeilin Masan kanssa jäällä, tänä vuonna jäänee tekemättä se… Vesikelit ovat muutenkin olleet mielenkiintoisia, eilen kun lähdin töistä, niin jouduin ajamaan sellaisen pyöreän 10 metriä halkaisijaltaan olevan melko syvän lätäkön läpi, että pääsin pois parkkipaikalta. Ensimmäisissä liikennevaloissa ei sitten toiminutkaan jarrut, onneksi edessä ei ollut ketään ja onneksi tulin valoihin hiljaa, kun ne olivat vasta piha-alueelta poistumisvalot, joten sain käsijarrulla pysäytettyä autoni ajoissa. Sen ohikiitävän hetken aikana, kun jarrut ei toimineet, ehdin ajatella jo, että ”kiva matka kotiin jos jarrut ei toimi”, ”no nytkö ne monta vuotta sitten katsastuksessa moititut pykimät jarruletkuissa räjähti” ja ”soitan heti huomenna korjaajalle, että nyt meni jarrut”. No, onneksi kyseessä oli vain liika vesi jarruissa, kun jarrut alkoivat sitten taas toimia kun niitä testailin siinä risteyksessä. Ja onneksi tosiaan tämä tapahtui vasta lähempänä klo 22:30, niin sain rauhassa häslätä 🙂 Samalla matkalla jouduin vielä toiseenkin syvään lätäkköön, tosin paljon pienempään ja se ei tehnytkään jarruja toimimattomiksi, vaikka pariin kertaan heti lätäkön jälkeen varmuuden vuoksi testasin. Kaikkea kanssa!

koirapostimerkki

Sitten asia, jonka piti mainitsemani jo kauan sitten, mutta ei ole tähänkään muka ollut aikaa, on Helmiltä saamassani joulukortissa ollut koirapostimerkki. Nimittäin olen varma, että Helmi teki tämän tahallaan, että kuoressa ei ollut joulumerkkiä vaan koiramerkki. Huomattu siis on ja ilahduttu on 🙂

kynä_kylppärin_kaapissa

Ja lopuksi vielä sellainen juttu, että minulla on kyniä jemmassa vähän joka paikassa. En kestä, jos ei kynä ole käsillä tarvittaessa koko ajan. Jos haluan esimerkiksi keittiössä kirjoittaa jonkun lapun aamulla kukonlaulun aikaan, ei siinä ole aikaa lähteä haeskelemaan kynää kauempaa. Tai jos saan jonkun hyvän idean yöllä, en taatusti enää muista sitä seuraavana päivänä, ellen kirjoita sitä heti ylös. Niinpä minulla on kynä yöpöydällä, kylppärin kaapissa, keittiön kaapissa jne… Ja töissä, kun joudun lainaamaan jollekin kynääni, olen hetimmiten kyselemässä sitä takaisin. Nimittäin jos kynäänsä ei vahdi ja vaadi sitä takaisin, sen taatusti menettää. Pahimmilla ”kynävarkailla” on taskuissaan tai työpöydällään sitten kymmenen lainattua kynää, mutta koskaan niitä ei ole silloin kun sitä pitäisi käyttää?! Joten minä pidän kynistäni huolta ja ennen kaikkea kynä on oltava aina saatavilla, niin töissä, kotona kuin reissun päälläkin. Käsilaukussani on aina kynä ja auton hanskalokerossa on kynä. Kynä ennen kaikkea! 😀

Tämmöistä tällä kertaa, vesikeliä riittää, mutta jotenkin ei oikeastaan haittaa. Vielä hetki sitten tämä olisi masentanut, mutta helmikuussa mennään jo niin kevättä kohti, että aivan sama, vaikka se kevät tulisi jo nyt 🙂

-Marra

Kategoria(t): Autoilua, Elämää, Kevät, Kiitollisuutta, Koiruuksia, Minä itte, Random, Talvi Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

15 vastausta artikkeliin: Pieniä mietintöjä

  1. Simpukka sanoo:

    Kynävarkaat ovat hanurista. Muistan tuolta sairaalaelämän puolelta, miten tietyt lääkärit aina ”lainasivat” kynää ja ellei itse ollut haukkana valvomassa, sitä kynää ei sitten pian enää näkynyt. Minä nimikoin kaikki kynäni ja sitä myöten sainkin ne usein jossain vaiheessa takaisin.

    • Simpukka sanoo:

      Yllättäen VIAGARA- tekstillä ollut kynä pysyi hallussani vuodesta toiseen ja se on edelleenkin mulla penaalissa. Liekö ollut niin, ettei kukaan kehdannut sitä kynää julkisesti käyttää. 😀

  2. Sanna sanoo:

    Mun onneksi-entisessä työpaikassa oli kans tapana kirjoittaa oma nimi tussilla kynään, tai teipata siihen lappu, jossa nimi luki. Myös laatikoiden aukaisemiseen tarvittavat pienet, kätevät mattopuukot tapas joutua vääriin käsiin… ne piti ostaakin itse, kyniä sentään sai työpaikalta.

    Nuo tulvat on kyllä kamalia nyt. Ja tilanteet, jossa omalla kaistalla on yllättäen iso lätäkkö, samalla puolella jalankulkija ja vastaan tulee auto. Ja vauhtia liikaa tilanteeseen nähden. Tuttuja lätäköitä varten sentään osaa hiljentää…

    • Marra sanoo:

      No jopas oli työpaikka, kun piti itse mattopuukot ostaa…

      Joo ei ole kivoja tulvat. Eilen just pumpulla pari lätäkköä kuivatettiin… Ja koiralenkillä saa väistellä ohiajavia rekkoja kauemmas tien reunasta, ettei saa kunnon kuravesikuorrutusta itselleen.

      • Sanna sanoo:

        No oli siellä muutama puukko työmaan puolesta, mutta ne oli isoja, kolhoja ja yleensä rikki. Lisänä oli pihviveitsiä, sellasia teräväkärkisiä, sahanteräisiä, jotka oli työturvallisuusriski… vaikka tuli niillä mattopuukoillakin ihan kivoja viiltoja, kun puukko kädessä tavaroita siirreltiin…

  3. Helmi sanoo:

    Hihii, oikeassa oot postimerkin suhteen 🙂
    Mun tuli mieleen, että toisilla ihmisillä on kuulemma tapana kurkkia toisten kylppärin kaappeihin….mitähän ne miettii, jos siellä on kyniä? Ei sillä, että haittais mitä ne miettii, mut mietinpähän vaan 😀 Tohon kaappistalkkaamiseen mä luin joskus hyvän konstin: laittaa kaapin hyllylle marmorikuulia viritystyyliin, niin että ne putoo ryminällä, jos joku menee kurkkiin 😀 Mahtais olla kiusallista isännille(kin) 😀
    Pikkusen meni taas asian vierestä 😀

    • Marra sanoo:

      Tunnen sut jo 😉

      Kieltämättä joku kylppärinkaappikyylä vois ajatella vaikka mitä, kun on kynä kaapissa…

      Toi marmorikyyläviritys kuulostaa erinomaiselta, jos tulisi joku oikein utelias ihminen kylään. Ei mua siis edes haittaa, jos joku kaappiin kurkistaa, mutta on tiettyjä ihmisiä, joiden pohjaton uteliaisuus toisiin ihmisiin ärsyttää niin paljon, että voisin tehdäkin pikku kuulavirityksen 😉

  4. outopaimen sanoo:

    Nämä eeppiset sateet ovat uusien autoilijoiden painajainen 😀
    Olen päässyt kuuntelemaan kuinka hienot elektroniikkavimpaimet ovat menneet sekaisin juurikin noissa samaisissa tilanteissa mitä sulle sattui ja siinä se nähdään että nykyautot edustavat taantumaa.
    Toki vähemmänkin vettä sais tulla mutta toisaalta stanalliset sateet tuovat kevättä ja kesää nopeammin ja se on hyvä juttu se.

    Mitä taasen kyniin tulee niin olen samaa mieltä sun kanssa. Kyniä ei koskaan voi olla liikaa.

    • Marra sanoo:

      Joo uudelle autolle voi olla kohtalokasta ajaa lätäkön läpi. Vaan onneksi on vanha Volvo, niin mikään ei hajonnut peruuttamattomasti. Vanhassa vara parempi, niin se vaan on 🙂

      Kyniä ei voi olla liikaa, niin sekin vaan on!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s