Hyvä päivä

Masa_mökillä_juuri_saapunut
Masan ja luun jälleennäkeminen, juuri saavuttu mökille.

Meikäläisellä oli viime viikonloppuna vuoden ensimmäinen vapaa viikonloppu. Tai olinhan yhden viikonlopun aiemminkin vapaalla, koska olin saikulla. Mutta sitä ei lasketa… Eli siis kyseessä oli koko vuoden ensimmäinen varsinainen vapaa viikonloppu. Ensin meillä oli Tallinnan reissu suunnitteilla tuolle viikonlopulle, mutta tuo suunnitelma antoi tilaa eräälle toiselle suunnitelmalle. Koska suunnitelma numero kaksi meni kuitenkin puihin meistä riippumattomista syistä, päädyimme viettämään melkoisen lorvailuviikonlopun. Lauantaina kotosalla ja sunnuntaina mökillä. Vaan mitäpä sitä oikeastaan ihminen muuta tarvitseekaan, kuin silloin tällöin viettää superlaiskan viikonlopun. Siihen lisänä vähän ulkoilua, niin tulinpahan oikein iloiseksi. Pitkiä yöunia, oman kumppanin seuraa, eläimiä. Just perfect 🙂

poni_etsii_ruokaa
Poni etsii ruokaa…

Sitä vaan niin helposti buukkaa ne harvinaiset vapaat täyteen jotain, koska aikaa ei ole oikein muulloinkaan. Viikonloppu oli monella tapaa erittäin hyvä ja olen ollut vielä tänäänkin tavallista paremmalla tuulella, mutta silti jossain taka-alalla huojuu ajatus siitä, että kun tässä tämä vapaa nyt meni, niin koskas sitten keritään pikku reissulle tai milloin muka ehditään järjestelemään omaa elämää parempaan kuosiin eräiden ratkaisujen kannalta. Sitten kun saattaa vielä käydä niinkin, että talvilomakin menee ketuiksi minusta riippumattomista syistä, niin en tiedä, milloin tässä ehtii yhtään mitään tehdä. Sairaudet eivät tietysti kysele aikaa eikä paikkaa ja jos meikän talviloma menee plörinäksi toisen ihmisen leikkauksen takia, niin eipä sille mitään voi. Normaali ihminenhän voi toki siirtää lomaansa sitten muualle, mutta kahden kentän pelaajalla se toimikaan niin näppärästi. Vaikka tähän asti kaikki on kyllä sujunut hienosti, joten ehkä en voi valittaa, vaikka homma hajoaisikin kerran käsiin.

varmasti_sitä_löytyy
Ja varmasti sitä löytyy, kun tarpeeksi kaivaa. Islanninhevonen se ei nälkään kuole edes talvella…

Eläinterapia on kuitenkin aina välillä tarpeen 🙂 Joskus on hauskaa vain seurata noita mainioita otuksia, mitä ne keksivät puuhastella, kun niille antaa vähän vapautta puuhastella.

vähän_välipalaa
Kyllä sitä vihreää on ainakin oksan sisäpuolella 😉

ruokaa_etsiessä
Ruokaa etsiessä risukkoa kaatuu… (ja nousee…)

masa_lipoo
Kun on oma luu, niin välillä pitää vähän kieltäkin lipoa 😉

tukkirekka_pimeydessä

Tukkirekkakin tuli paikalle illan pimeydessä. Tuommoisten kuskit on kyllä melkoisia taitureita, aivan uskomattomissa paikoissa noita kääntävät. Vaikka kyllä hiukan säälitti kuski, kun joutui eräänkin kiven ohi ajamaan, jumitti siinä pitkään jo tullessa, mutta en ollut paikalla katsomassa, miten pääsi pois täyden kuorman kanssa. Se on aina mukava, kun on sellaisia naapureita, että pitävät itsepintaisesti kiinni suunnilleen tien päällä olevasta isosta kivestä, jonka takia esim. rakentaminen meidän mökkitontille olisi äärimmäisen hankalaa, kun siitä mutkassa olevasta kivestä ei mahdu isot autot ohi. Eikä auta, että ihan omalla kustannuksella mielellään luvan kanssa se kivi siitä laitettaisiin pois, se ei käy sitten millään, mutta he taas puolestaan mielellään tulevat meidän poissa ollessa kaivurilla rymyämään meidän tontille, että pitää soittaa poliisit heidät häätämään. Ihmisiä on kyllä moneen junaan, mutta joidenkin olisi kannattanut suosiolla jäädä asemalle ja pysyä kotona vaikka kutomassa sukkaa.

Tjaah, ei pidä alkaa sitä asiaa ajatella tai muuten täällä nousee kierrokset. Takaisin siis mukaviin asioihin. Ehkäpä loppukevennykseksi vaikkapa pari kanaa herkkujen äärellä:

kanaset_kurkku_porkkana

Se siitä, uusi viikko meneillään, uudet haasteet. Onneksi on jo suhteellisen myöhään asti valoisaa, jes! 🙂

-Marra

Kategoria(t): Autoilua, Elämää, Elämyksiä, Fiilistelyä, Hevostelua, Kanoja, Koiruuksia, Loma, Mökkeilyä, Paasausta, Talvi, Valitusta Avainsana(t): , , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

4 vastausta artikkeliin: Hyvä päivä

  1. Simpukka sanoo:

    Naapurit voivat tosiaan hankaloittaa asioita tosi paljon, jos huono säkä käy. Kai se sitten joillekin tuottaa suorastaan iloa olla hankala ja heitellä toisille kapuloita rattaisiin. Ei voi ymmärtää. :-/

    Meillähän on se kehitysvammaisten asuntola tuossa vastapäätä ja lähimpänä naapurina. Silloin tähän muuttaessamme muutamakin puolituttu kommentoi asiaa tyyliin ”sittenhän te joudutte olemaan jatkuvasti niiden asukkaiden kanssa tekemisissä”. Sanoimme, että parempia naapureita emme voi toivoa. He eivät valita ikinä mistään ja bonuksena on vielä se, että siellä on henkilökunta paikalla 24/7, mikä ei ole asuntomurtojen suhteen ollenkaan huono asia.
    No, sen verran on kyllä todettava, että ilman tuota muuria en haluaisi tässä asua. Nämä asukkaat kun eivät ymmärrä säilyttää tiettyä välimatkaa ja en ehkä jaksaisi olla ihan aina kanssaan juttusilla jos puutarhassa oleskelen. Mutta kuten tiedät, täällä ollaan niin tiiviisti muurien ja aitojen takana, että täällä voisi oleskella nakunakin.

    Tuo valittaminen naapureiden kesken on kuulemma tosi yleistä, sillä täällähän on tapana, että kadut lakaistaan aina viikonloppuja ja juhlapyhiä varten. Toiset todellakin kyttäävät sitä ja heti on valitusta tulossa, jos joku viikonloppu ei ole jalkakäytävää lakaistu tai ole tarpeeksi hyvin lakaistu. Me lintsataan tuosta lakaisemisesta ja hoidetaan homma silloin, kun siellä on jotain lakaistavaa eikä viikonpäivän tai naapurin mielen mukaan.

    Vieressä oleviin naapureihinkaan meillä ei ole edes näköyhteyttä ja ovat muutenkin tosi mukava nuori perhe.

    • Marra sanoo:

      Joo se on kyllä ilonaihe, jos on hyvät ja harmittomat naapurit. Huonoista voi taas olla hyvin paljon haittaa… Joillain vaan on vikaa päässä niin pahasti, ettei mitään rajaa, siis tuo kun hankaloittavat tahallaan toisten ihmisten elämää jne.

      Hauska, kun teillä on tommoinen kadunlakaisujuttu. Siis vähän niin kuin vastine täkäläiselle systeemille, jossa on alueita, joissa omakotiasuja on velvollinen huoltamaan oman tonttinsa kohdalla kulkevan jalkakäytävän. Se pitää siis kolata lumesta tarvittaessa ja liukkaalla kelillä hiekoittaa. Ja jos velvollisuutensa laistaa, niin voipi napsahtaa iso lasku, jos joku teloo itsensä vaikkapa siinä liukkailla kaatuessaan. Itse toivon, etten päätyisi tuollaiselle alueelle asumaan, ei muuten, mutta näillä meikäläisen työrytmeillä kun ei ole aina mahdollista olla just silloin kotona hiekoittamassa jotain jalkakäytävää kun taivaalta sataa vettä, joka sen käytävän liukastaa, niin siinä voisi meikäläiselle lasku napsahtaa. Tiettyhän tuo on muuten kätevä systeemi, niillä paikoin kun se on käytössä, niin ei mene sitten muita yhteisiä varoja tuohon jalkakäytävän kunnossapitoon, kun on jokaisen kiinteistön omistajan vastuulla hoitaa oma kohtansa, mutta jos ei satu olemaan jatkuvasti paikalla notkuvaa lajia, niin voi kyllä tuottaa hankaluuksia.

      Kaikkea sitä kyllä onkin, kuten teilläpäin noita lakaisukyttääjiä. En tajua, kuka jaksaa nähdä vaivaa moisestakin asiasta. Hankkisivat oman elämän! 😀

  2. Timo Lampi sanoo:

    Toi on just sitä mitä nykyaikana ei ihmiset muista tehdä!
    Tattee olla vaan, ihan ilman mitään suunnitelmaa. Vaikka lukea kirja mutta mieluummin olla ja laiskotella. 😀

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s