Inhorealistinen oksennustautiraportti

Että ei varmaan kannata lukea. Mutta kannattaa kirjoittaa, niin jääpä itselleni sairauskertomus talteen.

koiramainen_petikaveri
Jalkojeni vieressä koiramainen petikaveri.

Tiistaina piti menemäni töihin kuuteen, mutta aloinkin oksentaa aika tarkalleen klo 4:40 ja oksentelin sitten tasaista tahtia klo 14:40 asti eli mukavat kymmenen tuntia. Yhteensä pari tuntia tästä ajasta meni pöntöllä niin, että tavaraa tuli molemmista päistä. Ja parhaimmillaanhan tavaraa tuli yhtä aikaa joka aukosta korvia lukuunottamatta, nimimerkillä menkat samaan aikaan oksuripulin kanssa ja olo sen verran tuskainen, että välillä valui kyyneleet silmistä ja räkä nenästä. Tiedän, ettette halunneet tietää, mutta minkäs minä itselleni voin, että kerroin jo 😉

terveisiä_vaan
Terveisiä vaan täältäkin Pikkuleijonille ja Tapparalle kans 😉

Jossain vaiheessa onneksi pääsin wc:stä pois sängyn puolelle oksentelemaan, joten pääsin mukavasti peiton alle makaamaan. Tässä vaiheessa havaitsin myös sellaisen jutun liittyen Masaan, että aina kun vaikersin kovia vatsakipukohtauksiani, jotka kattoivat koko masun ylhäältä alas, Masa tuli viereen lohduttamaan ja muutenkin makoili välillä sängyn jalkopäässä, mutta aina kun aloin yrjötä, niin tyyppi häipyi jonnekin nurkan taakse näkymättömiin. Mokoma hienopieru! Yhdessä vaiheessa tosin Masa kävi itsekin oksentamassa eteisessä, en tiedä oliko se myötätunto-oksu vai haisiko meikäläisen tuotokset niin pahalle, että Masaakin alkoi yököttää…

sairausseura
Sairausseurani ❤

Suurimman ongelman tässä oksutaudissa tuotti se, että minulla kun on aina hyvin matala verenpaine, sekä ylä- että alapaine ovat alle ohjearvojen alarajan ja niinpä oltuani 3/4 vuorokautta ravinnotta, olinkin pyörtymispisteessä. Normaalielämässä alhainen verenpaineeni ei aiheuta ongelmia, koska tankkaan siihen malliin ruokaa, että en edes kärsi siitä, että ylös noustessani silmissä sumenisi, kuten lääkärit aina veikkaavat moisella verenpaineella tapahtuvan. Mutta ei, meikä vetelee siihen malliin suolaa sun muuta, että normaalielämässä en huomaa laiskaa vertani. Mutta oksutaudissa, jossa ei pysy vesikään sisällä, saati mikään muu, niin pyörtymispiste on lähellä. Nytkin oli äärimmäinen ponnistus iltapäivällä pystyä käymään vessassa, meinasin pyörtyä jo ennen kuin pääsin sängystä pöntölle asti. Tuttu pyörtymistä edeltävä humina iski korviini eikä auttanut muu kuin vetää pöntöllä pää polvien väliin, etten pyörry yksin kotona ja se jos mikähän on asennoista mukavin, kun muutenkin oksettaa. Mutta selvisinpä tästäkin ja jahka sain hoiputtua tuolta wc-reissulta seinistä kiinni pitäen takaisin sänkyyn, en sitten poistunutkaan sieltä, ennen kuin oksentaminen oli loppunut ja mies oli töistä tullessaan tuonut meikäläiselle mustikkakeittoa ynnä muuta ravintoa.

survival_kit
Survival kit: jaffaa, mustikkakeittoa ja vettä kukin omissa mukeissaan. Myöhemmin seuraan liittyi vielä kivennäisveteen plantrattu karpalomehu, jotta saan suolojakin, kun alkoi makeus tökkiä…

Pitäisi kyllä saada kotiin tippavehkeet, että voisi vetää suoraan suoneen ravintoa tilanteissa, kun ei suun kautta pysy mikään sisällä. Toisaalta, jos näin paha tauti on kerran kymmenessä vuodessa, niin ehkäpä sitä voi sen päivän kymmenen vuoden välein kärvistellä…

Keskiviikko meni vielä kotosalla, hiukan pääsin jo pystyyn eikä ole tullut enää mitään ylimääräistä mistään päästä, mutta en ole vielä uskaltanut syödä kuin popcornia ja ruusunmarjasosetta. Yhden banaaninkin erehdyin syömään, mutta se oli virhe, alkoi heti etoa. Huomenna sitten kohti töitä taas, kevyillä eväillä…

-Marra

Mainokset
Kategoria(t): Elämää, Juomaa, Minä itte, Ruokaa, Valitusta Avainsana(t): , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

10 vastausta artikkeliin: Inhorealistinen oksennustautiraportti

  1. Tita sanoo:

    Auts. Tuota ei toivo edes vihamiehille. Ei kellekään. Toipumista!

  2. Sanna sanoo:

    ”Oksennustautiraportti! Katso kuvat!” 🙂
    Jooei. Ei tänne. Mietin vain tuota lukiessani, että jos meidän perheeseen iskee tuo tauti useampaan kuin yhteen jäseneen kerralla, ei yksi vessa riitä.

  3. Rantakasvi sanoo:

    Huhhuh mikä tauti. Hyvä, että alat jo olla voiton puolella. Masa on myötätuntoinen, mutta ei sentään ihan kaikkea hänenkään hajuaisti kestä 😀

    • Marra sanoo:

      No koirahan kuulemma haistaa 10 – 100 miljoonaa kertaa paremmin kuin ihminen, niin ei kai se ole ihme, jos siinä alkaa vähän ällöttää 😀

  4. Timo Lampi sanoo:

    No ei oo kivaa tollane.

  5. Keltainen Vihko sanoo:

    Voi sua. Ensin mies ja nyt sinä. Onneksi on Masa vieressä hoitamassa (ja niin, se mieskin) :). Oksennustauti on jotain kamalaa. Pikaista toipumista toivottelen!

    • Marra sanoo:

      Joo tänään olin jo töissä. Tosin koskaan en ole ollut näin vähällä ruoalla töissä kun tänään 😉 Toivottavasti mies ei saa tätä tautia, kun miehen taudista on jo niin monta viikkoa, ettei voi olla enää tarttunut häneltä minulle, mutta toivottavasti tää on kuitenkin sama pöpö eikä joku eri… Huoh… Mutta kyllä se tästä 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s