Hyvin lyhyesti joitakin tunnelmia neljän päivän megapitkästä viikonlopusta.
Torstaina pesetin auton lapsityövoimalla…
…itsehän keskityin poniratsastukseen aurinkoisessa säässä 😉
Perjantaita vietettiin veteraanin hautajaisia
Sää oli aurinkoisen täydellinen kukkien laskuun
Hotellihuoneessamme oli ajatuksia herättävä katto. Ihan loogista, kun eikös se cumulus jotain kumpupilveä tarkoita. Vaan hautajaisteemaan sopien tuntui vinhalta sitä kattoakin tuijotella.
Hautajaisia seuraavana lauantaiaamuna meikkasin ikkunan äärellä naamaa kuntoon sen päivän iloisempiin juhliin. Sen verran tiukkaa teki, että huoneeseenkin pyydettiin tunti lisäaikaa, kun meikä onnistui saamaan vielä siinä aamusella hyvän 20 minuutin itkukohtauksen, josta piti tyyntyä ennen kuin pystyin ruveta meikkailemaan naamaa siihen kuntoon, että iloisempiin bileisiin voi mennä. En tiedä millaisia pokerinaamoja muut ovat, mutta itselle oli aika rankkaa toiset juhlat heti hautajaisia seuraavana päivänä, kun mieluiten viettäisin koko päivän vain voipuneena relaillen. Kuolema kun saa minut helposti ajattelemaan asioita laajemminkin, vaikka kyseessä olisikin pitkän elämän eläneen henkilön kaunis lähtö. Kuolema heittää silti ajatukset ikävän lisäksi jonnekin elämän järjettömyyttä miettimään ja itse puran tuollaisia tunteita hallitsemattomalla itkulla. Anyway, niillä toisilla juhlilla oli ihan paikkansa siinä missä olivatkin ja hienoista säistä ja hyvin onnistuneista juhlista olen kiitollinen, mutta ihan helppo juttu tämä ei ollut, vaikka lopulta ihan kaikki menikin oikein hyvin.
Ja sunnuntaina taas, parasta rentoutumista ponilla ratsastellen kesäkeleissä. En sitten tiedä montako centered riding -tuntia ihmisen pitäisi ottaa, että alkaisi tuo pohje pysyä kiinni ponin kyljessä. Varmaan satoja tai tuhansia tunteja tarvii meikäläisen kroppa, ennen kuin se oppii… Taustalla olevan verkon sisällä kasvaa muuten Rantikselta saamani kirsikkapuu. Ja kuvassa mukana myös Masa haahuilemassa 😀
Ja sitten tulikin maanantai ja työt alkoivat…
-Marra
marrasthetics.wordpress.com 
Masa ❤ Näin grillillä sunnuntaina semmosen colliekakaran, joka jahtas tuulessa lentäviä roskia ja istui silleen vauvamaisen ryhdikkäästi väliajat, ja aattelin että semmoisellekin kyllä äkkiä menettäs sydämensä…
Ja kyllä täytyy olla aikamoinen velho, jos pystyy hautajaistunnelmasta astumaan juhliin suit sait!
Oih, mä en voi vastustaa collienpentuja. Aina kun näen jossain sellaisen, niin on pakko mennä tervehtiin. Enkä voi käsittää, että Masa oli joskus niin pieni, että se oli mun reittä lyhyempi pikkuinen siinä vieressä auton takapenkillä, kun sitä haettiin…
Joo, hiukan oli rankka tää kuvio tällä kertaa.
Hautajaiset on niin rankkoja, että ei ihme, että oli hankalaa aluksi.
Kirsikkapuu on hyvin suojattu. Näytin kuvan H:lle ja hän sanoi, että hienosti M hoitaa kirsikkapuuta 🙂
Joo ei ole mitään kevyttä kauraa hautajaiset.
Toinen kirsikkapuuntaimi on samanlaisen verkon sisällä toisella puolella pihaa. Vaan ei ole helppo sitten karsia rikkaruohoja ihan ympäriltä, kun ovat kaikki siellä verkon sisällä… Mutta toivottavasti ne kasvavat isoiksi ja tuottaviksi aikaa myöden 🙂
Voi että, raskaita päiviä nuo hautajaispäivät.
Kun luin sen tatinapostauksen, tuli jokin kirjoituslukko, se töhkä on hinta jonka joutuu ruunaystävästä maksamaan, ruunavero?
Joo hautajaiset on raskaita, vaikkei olisi edes kyse millään mittarilla traagisesta tapauksesta, saati sitten ne traagiset…
Joo tatina voisi olla vaikka ruunavero, ihan hyvä ajatus.
Monenlaista tunnetta ja oloa mahtui neljään päivään.
Sitä kutsutaan elämäksi. ♥
Elämä on…