Ajoin ulos motarilta onni mukanani

ulosajo

Lyhyesti sanottuna olin menossa sunnuntaiaamuna töihin kun yli satasen vauhdissa jouduin vesiliirtoon rekan vieressä ja auto heittelehti vuoroin kohti rekkaa ja vuoroin toiseen suuntaan. Minä se en sitten vaan osaa ajaa näitä etuvetoisia luistonestoautoja… Eipä ollut tämmöisiä ongelmia vanhan takavetoisen Volvon kanssa.
Yritin olla törmäämättä rekkaan ja ajoin ulos tieltä juuri ennen kaidetta tai myöhemmin katsottuna jo hieman kaiteen päältä. Kallioleikkauskin oli aika lähellä, mutta Luojan kiitos Volvon ohjaus palautui siellä ruohikolla saman tien ja ilokseni totesin, että tämä autohan jopa kulkee siellä ojan pohjalla eteenpäin, vaikkei neliveto olekaan, joten jatkoin ajoani ruohikolla ja ajoin kaiteen toiseen päähän ja totesin, että auto kuulostaa normaalilta, katsoin taakseni, ettei autoja ole tulossa ihan lähellä, joten ajoin takaisin moottoritielle ja jatkoin matkaani töihin.

läheltä_piti

Tänään tunnen itseni maailman onnekkaimmaksi tytöksi ja kiitollinen täytyy olla yläkerran suuntaan, että juuri ennen kaidetta pääsin pihalle ja ohjaus palautui heti kun autoi päätyi nurmikolle ja sain auton käännettyä enkä paiskautunut tuonne kallioon. Ei kai sitä enempää onnea voi ihminen edes kokea, että ajaa palttiarallaa satasta ulos motarilta ja ajaa kohta takaisin motarille ilman lommoakaan autossa, enkä siihen rekkaankaan törmännyt vaikka lähellä sekin kävi.

Niillä keleillä kun motarin pahat urat on niin täynnä vettä, että voisi kanootilla edetä, en taatusti enää koskaan aja lujaa. Ainakaan etuvetoisella autolla 😉 Ja ehkä jatkossa myös nousen aamulla herätyskellon soitua enkä makoile puolta tuntia sängyssä ja aja sitten kiireellä töihin kymmentä vaille… Anyway, kiitollinen täytyy olla satumaisesta onnesta ja varjeluksesta ja tulipa todettua oikeaksi myös se filosofia, mitä on miehen kanssa puhuttu viimeiset kymmenen vuotta, että aina pitää viimeiseen asti ajaa, niin mahdottomaltakin tuntuvasta tilanteesta saattaa selvitä. Jos luovuttaa ja nostaa kädet ilmaan, laittaa silmät kiinni ja huutaa iik, niin taatusti käy huonosti. Mutta jos viimeiseen asti yrittää ajaa ja estää iskun, niin hyvällä mäihällä voi jopa onnistua. Voi ajaa vaikka motarilta ulos ehjin nahoin, eikä tarvitse harmitella edes sitä, että alle kaksi kuukautta sitten hankittu auto menisi päreiksi.

kynsin

Nyt on suurimmat kurat renkaista siivottu, ehkäpä laittelen joskus lisää kuvia jahka kroppa käy vähemmillä kierroksilla. Mutta niin se vaan on, että samana päivänä voi olla niin surkea kuski, että suistuu tieltä, mutta samaan aikaan voi olla niin hyvä kuski, että ajaa sieltä takaisin tielle ja jatkaa matkaa muina naisina 😀 Mutta kyllä se on vielä vieraan auton kanssa himmattava kaasujalkaa, olisi ollut kauheaa ajaa vaikka jonkun henkilöauton päälle… Toisaalta, en olisi yrittänyt päästäkään tuolla kelillä rampilta kenenkään muun kuin rekan ohi, mutta näköjään ei sekään kannata…….

Mutta joo, tämmöistä tämä elämä välillä on, ei sitä koskaan aamulla tiedä, mitä tänään tapahtuu. Ja vaikka tänään olisi satumainen tuuri, niin ei sitä välttämättä ole huomenna. Vaan päivä kerrallaan mennään ja hetken aikaa varmaan hiukan rauhalisemmin. Ylpeä en voi ajostani olla, mutta siihen olen kyllä itsessäni tyytyväinen, että paniikki ei iskenyt missään kohtaa, eikä minkään asteinen pelko omasta turvallisuudesta, yritin vain pelastaa auton pellit ja onneksi sallimus oli puolellani ja pellit pelastui. Ja tulipa testattua, että toimintakykyni säilyy ääritilanteissa. En silti usko, että kukaan haluaa kyytiini tämän jälkeen 😉 Ja vasta kun käytin illalla katsomassa tuota paikkaa, tajusin, että olisin voinut oikeasti vaikka kuolla. Toisaalta, liikenteessä kuolema on aina yleensä parin metrin päässä vaikka sen toisen auton muodossa, että riskillä mennään aina. Ajakaahan tekin turvallisesti, minäkin yritän…

-Marra

Mainokset
Kategoria(t): Autoilua, Elämää, Random Avainsana(t): , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

27 vastausta artikkeliin: Ajoin ulos motarilta onni mukanani

  1. Marjaana sanoo:

    Hui kauhistus, onni tosiaan, että toimintakyky säilyi ja osasit toimia oikein. Ja että paikalla sattui olemaan kaide vasta alkamassa ja että ohjaus palautui… todella monta asiaa oli sun puolella.

  2. Marjaana sanoo:

    Kääk, katosko mun kommentit. … no, joka tapauksessa ihanaa että olet hengissä ❤

  3. Marjaana sanoo:

    Mun kommentit katoaa, mutta joka tapauksessa: ihanaa, että olet hengissä ❤

  4. Sanna sanoo:

    Hui kauheaa! Se oli TODELLA lähellä! Mutta joo, viimeiseen asti pitää yrittää pitää se auto tiellä, vaikka pyöris ympärikin. Herran haltuun antamalla ainakin käy huonosti. Jäljistä näkee, että liirrossa se on sinne pientareelle menny, mutta onneksi vissiin nokka osotti muualle kuin kallioleikkausta päin. Nyt lotto vetämään!

    • Marra sanoo:

      Joo nelipyöräluisussa ulos ja ohjaus tuli kreivin aikaan takaisin ja nokan kääntöä tien suuntaan pois kallioleikkauksesta auttoi huomattavasti se, että tuo maa kääntyy ylöspäin kohti kalliota, niin se toimii vähän kuin nascar-radan kallistus 😉 Lotota en sentään raaskinut 😀

  5. zim sanoo:

    No huhhuh. Sitä taidetaan omistaa ystäviä yläkerrassa.

    • Marra sanoo:

      Tai sitten siellä säälittiin mua (tai mun läheisiä), että jos toi persaukinen akka nyt teloisi autonsa, jossa ei ole täyskaskoa, niin sillä ei olisi nyt varaa ostaa toista tilalle ja sitä valitusta ei jaksaisi kukaan kuunnella, jos joutuisin kulkemaan monella bussilla töihin ja tallille pääsy vasta hankalaa olisikin.

  6. Helmi sanoo:

    No HUHHUH!! Kuvasta päätellen oli kyllä aikas lähellä.
    Ja niin se neiti kylmähermoisesti ei käytännössä edes pysähdy, vaan jatkaa matkaa melkein muina naisina… Itse olisin kyllä pysähtynyt tärisemään penkalle ihan taatusti.
    Vaan niinhän sitä sanotaan (tai mut on suvun volvomiehet aivopesseet) että Volvo kulkee kun juna. Ehkä se teki sen tässäkin.
    Oot sä vaan aika mimmi. Ja onneksi hengissä ja vahingoittumattomana!!!! ❤

    • Marra sanoo:

      Mulla on sillain rakennettu psyyke, että itse tilanteessa tai heti sen jälkeen en tajua mitään, vaan toimin vain, mutta tällä kertaa valvoin kyllä koko seuraavan yön, että mikäs sen mukavampaa oli tänään olla töissä tillin tallin.

      Mun vanha Volvo kulki todella kuin juna, mutta tästä uudemmasta en oikein tiedä, himputin luistonesto ei anna mun ajaa ja suistuin tieltä. Täytyy vissiin vähän harjoitella tätä ajamista, missä pitäisi muina naisina vain antaa auton toimia.

  7. Timo Lampi sanoo:

    Kyllä nyt oli sun suojelusenkeli hereillä. Nyt kannattaa sitä kaasujalkaa keventää. Ei oo yhtään paha ajella muun liikenteen vauhissa.
    Nimum: Myös autolla millin päässä kuolemasta käynyt ja mulla oli vauhtia sentään 150km/h.

    • Marra sanoo:

      Mun suojelusenkeli on varmaan aika täystyöllistetty 😀 Joo, kyllä se kaasujalka nyt ainakin sadekeleillä keveni kummasti. Jännitti tänään ajaa siitä samasta paikasta ohi ja oli kiusaus mennä hiljaisempaa tietä, mutta päätin, että kammoa en hanki ja pelkoa päin. Onneksi oli kuivempi keli.

  8. Timo Lampi sanoo:

    Ei tullu munkaan kommentti perille. 😦

  9. Rantakasvi sanoo:

    Mun kädet tärisi kun luin eilen sitä tekstiviestiä. Ja onneksi siinä oli, että olet kunnossa. Kyllä tuossa eilisessä vesimäärässä on satanen todellakin liikaa vauhtia. Ja ne urat on hirveät. Mutta Volvo-traktori onneksi selvisi tuosta kyntöurakasta. Huh. Mites muuten noi renkaat? Onko kunnon urat? Vaikka ei se vesiliirrossa auta paljon, mutta silti.

    Turvallisia kilometrejä jatkossa!

    • Marra sanoo:

      Kolmessa renkaassa on 6 mm uraa ja yhdessä 7 mm eli hyvät renkaat pitäis olla. Järjestin ihan kunnon testin noille Nokian renkaille, kun Nokia itse on huijannut testejä. Tässä nyt nähtiin, että vedessä ei renkaat toimi, mutta kyntöhommissa toimii hienosti 😉

      Täytyy opetella ihan uusi ajofilosofia ton auton kanssa. Vanha Volvo oli niin hyvä käteen ja takavedon ajo luistotilanteesssa on mulla selkärangassa enkä ole tottunut siihen, että himputin luistonesto heittelee mua puolelta toiselle töks töks vaan eikä anna mun ajaa. Talven tullen tarvii mennä johonkin laajalle parkkikselle tms testaamaan luistonestolla ja ilman, että kuinka tuota kotteroa oikein oikeasti ajetaan. Kanoottikelit vaan yllätti ensin, vaan onneksi koitui satumainen tuuri osakseni tällä kertaa.

      • Rantakasvi sanoo:

        Mulla oli ihan sama tilanne kun vaihdoin viimeksi Volvoa. Olin yli 10 vuotta ajanut takavetoisella ja sitten tämä on nyt etuvetoinen. Kyllä siinä pikkasen joutuu hakemaan tuntumaa, varsinkin kun tulee lumet ja liukkaat kelit. Sun kantsii ehdottomasti mennä esim ajoharjoitteluradalle kokeilemaan. Siellä pääsee testaamaan ennen kuin oikeat liukkaat alkavat.

        • Marra sanoo:

          Joo todellakin täytyy hakea tuntuma tuohon autoon liukkaita varten. Helppoahan se on kuivilla kesäkeleillä ajella, mutta toista on sitten nuo ääritilanteet, kun ei olekaan se vuosia vanha tuttu auto alla.

          Anyway, en taatusti enää ikinä kaahaa kaatosateessa…

  10. Simpukka sanoo:

    Voi Marra! Et uskokaan, miten onnellinen olen, että vielä olet siellä tätä kirjoittamassa.

    • Marra sanoo:

      Joo harva voi varmaan kirjoittaa, että suistuin ulos motarilta noin satanen lasissa ja tietysti kallioleikkauksen kohdalla ja ajoin sitten takaisin motarille ja jatkoin matkaani ja eipä tässä mitään 😀 Mutta juu, mitä vaan voi tapahtua, suuntaan tai toiseen.

  11. Keltainen Vihko sanoo:

    Tästä lähtien ylös ajoissa, kiitos Luojan,ettei sulle tai kenellekkään käynyt mitään. Huh huh. Turvallisia ajomatkoja! Kamala oli lukea tätä postausta Marra, nyt hiljaisempaa ajoa ,muista miten tärkeä ihminen olet!

    • Marra sanoo:

      Kyllä mä itsekin olen ollut sekaisin tuon tapahtuman jälkeen. Unohdin mm. pankkikortin töihin ja spagetit kiehumaan hellalle, kun lähdin ulos puhumaan puhelimeen jne. Mutta ehkä se tästä, vauhti on varmasti hiljentynyt pitkäksi aikaa… En vain vieläkään käsitä, miten voi käydä noin upea tuuri, mutta kaikki on näköjään mahdollista ja taitaa joku tätä touhua ohjailla kuitenkin 🙂

  12. Tita sanoo:

    Tsiisöööös! Vaihto takavedosta etuvetoon vaatii selkäytimen uudelleenohjelmoinnin. Kestää aikansa. Good luck for you – hirvitti lukea postauksesi loppuun.

    • Marra sanoo:

      Kyllä, sitä ohjelmointia on nyt ruvetta harjoittelemaan ihan ruohonjuuritasolta. Tai senhän juuri kirjaimellisesti aloitin… Itseä hirvitti nähdä nuo jäljet livenä ja sen jälkeen en nukkunut silmäystäkään seuraavana yönä. Oli pikkasen lähellä aika kovan tason onnettomuus…

  13. Satu sanoo:

    Hui kaamea, mitä sinulle on käynyt! Onnekas olit, ja kaiken lisäksi vielä sopivan kylmäpäinenkin, kun sait jatkettua ajamista!

    Minulle on käynyt niin, että auto on lähtenyt satasen vauhdissa talvikelillä käsistä, ja minä ikään kuin annoin periksi, eli en edes yrittänyt ohjata autoa sen jälkeen, kun kontrolli meni. Ehkä olisin kuitenkin saanut tilanteen pelastettua, jos olisin edes yrittänyt? Mutta tästä opin, että aina kannattaa edes yrittää.

    • Marra sanoo:

      No, sullekin tais kuitenkin käytä hyvin, kun olet siellä kirjoittamassa ja muutenkin sulla vaikuttaa kaikki raajat toimivan jne 🙂

      Mä en osaa luovuttaa, vaan yritän kaikkeni ajaa, mutta joskus siitä voi olla haittaakin, etenkin jos autolla sattuu olemaan tota tekoälyä…

  14. Hirnakka sanoo:

    Voi kauhistus! Upeaa on kyllä hermojen hallinta, siihen ei kaikki pysty!

    • Marra sanoo:

      Vielä kun pääsisi siihen pisteeseen, että olis niin hyvät hermot, että antais luistoneston hoitaa hommat eikä yrittäisi itse 😉

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s