Päämäärättömällä ajelulla
Sain tänään potkut, kahdeksan vuoden työsuhteen jälkeen. Kesken kesäloman piti käydä työpaikalla hakemassa paperi. Minun lisäkseni seitsemän muutakin sai potkut. Henkilökohtaisesti olisin mieluummin ottanut sen paperin kirjeenä kotiin, kuin käynyt osallistumassa tuollaiseen tilaisuuteen kesken kesäloman, kun en kestä tuollaisia tilaisuuksia ja alan lopulta aina pillittää. Ja sitten kun minä alan itkeä, niin se itku loppuu vasta monen tunnin päästä. Vaikka toki ymmärrän, että varmasti lähtökohtaisesti on kohteliaampaa kutsua kaikki tilaisuuteen, kun lähetellä kirjeitä kotiin, mutta henkilökohtaisesti tässä tapauksessa se kirje olisi mennyt vähemmällä tunteilulla, koska olin kuitenkin 100% varma, että kenkää tulee, niin sikäli olin henkisesti valmistautunut ja ajelinkin kohti työpaikkaa vielä ihan iloisena, mutta se himputin ilmapiiri vei meikäläisenkin ilon mennessään ja vähintään jäljelle jäävien osaaottavat naamat laukaisi kyynelvirrat.
Autokorjaamolla paistoi aurinko
Kaksi kuukautta on vielä siis noita toimistotöitä jäljellä. Onhan minulla tuo kauppatyö tietysti, mutta se ei elätä riittävästi ja innostaa vielä vähemmän. Joten töitä pitäisi siis löytää, etsintä alkakoon loman jälkeen, mutta periaatteestakaan ei kesälomalla.
Irtisanomistilaisuuden jälkeen ajelin päämäärättömästi ympäri naapurikuntia ja luukutin poppia niin kovalla volyymilla kuin korvat juuri kestää. Sitten veinkin lopulta auton korjaamolle jakopääremppaan. Vielä neljä päivää lomaa ja lomatunnelmaani en anna minkään pilata, edes potkujen.
-Marra
marrasthetics.wordpress.com 
Tämä olkoon se uusi alku, jota olet suunnitellut.
Halaus!!!
I wish… Osa-aikaisella kauppatyöllä mun elämä ei pyöri, toivon vainen, että löytäisin jonkun työn, joka tuntuis oikeasti omalta, enkä hätäpäissäni rahapaniikissa joutuisi ottamaan jotain tympeää työtä vastaan. Tai kai sekin nykyaikana on onni, jos on edes jotain työtä, mutta olisi niin kiva löytää työ, josta aidosti pitäisi. Ja josta yhdestä työstä saisi tarpeeksi palkkaa, olen niin väsynyt kahteen työhön.
Kiitos 🙂
No voihan pill…eiku paska!
Mutta josko se nyt joku hyvä ovi aukeais. Oon ollu niin huolissani susta kun painat kahta työtä yhtä-aikaa. Kukaan kauaa tollasta voi jaksaa.
Halaisin jos kehtaisin. 😀
Joo eiköhän se tästä. Kolmen mökkiyön jälkeen elämä näyttää jo huomattavan valoisalta 🙂
No voi… Vaikka eihän tämä tosiaan yllätyksenä tule…
Sinänsä en ole yllättynyt asiasta.
Tsemppiä kuitenkin! Tulet varmasti avaamaan uusia ovia ja olemaan ehkä jopa kiitollinen edellisen paikan loppumisesta.
Sorry, mutta lyhensin hiukan sun kommenttia. Ihan oikein tiesit/muistit asiat, mitä olit kirjoittanut, mutta siinä oli parikin sellaista asiaa, mitä olen tietoisesti pitänyt julkisen blogin ulkopuolella ja aion jatkossakin pitää, joten poistin ne täältä näkyvistä. Eli älähän suivaannu tästä moderoinnista, mutta on muutama asia, joiden yksityisyyden suhteen olen erittäin tarkka ja pidän linjastani kiinni 🙂
Kiitos tsempeistä kuitenkin, mulla on jo plan b, c ja d, vain a enää puuttuu 😀
Mäkin toivon, että tämän oven sulkeutuminen avaisi uusia ja vähän armeliaampia ovia! Samoin kuin moni muu, mäkin oon huolestuneena pohtinut sun jaksamistasi.
Uuden ovet auetkoon!
Tsemppiä fiiliksiin, jotka on nyt just varmaan aika kökköset 😦
Eiköhän se tästä, kolme yötä mökillä helpottaa kummasti 🙂
Ja asiahan on niin, että jos uusi ovi ei aukea, niin sitten mennään vaikka väkisin sarana puolelta 😉
Voi ei. 😦 Mutta toivottavasti tulee jotain uutta ja parempaa tilalle! Jaksamista sinulle. ♥
Toivon nimenomaan, että tilalle tulisi jotain parempaa 🙂 en epäile, ettenkö löytäisi töitä, mutta toivottavasti en nyt ihan siivojaksi hätäpäissäni päädy. Tai jos päädyn, niin sitten mieluusti jotain hard core siivoamista, josta maksetaan tolkuttoman isoa palkkaa 😀
Paska homma, vaikka aavistit tilanteen, niin kurja juttu silti.
Kesäaikaan taitaa olla hankalaa uutta työtä löytää, mutta onneksi sulla on se toinen homma. Vaikka ymmärrän kyllä, että sitä ei kauan/paljon jaksa. Kätesikään ei kestä.
Mutta loman jälkeen sitten uutta matoa koukkuun, asioilla on tapana järjestyä. Sinut tuntien, löydät töitä aivan varmasti.
Joo, vaikka asiasta olisi varma ja sitä jo osaltaan toivoisikin, niin potkujen saaminen ei ikinä ole mikään varsinaisesti iloinen tilanne.
Juu fysiikkakaan ei kestä toista hommaa tai joudun ennen pitkää leikkauspöydälle eikä sekään välttämäti auta, joten pakko keksiä nyt jotain uutta.
Ehkä tässä nautiskelen kesästä ja sitten lähempänä sitä elokuun alkua alan etsiä töitä. Ei oikein vielä millään viitsis (niinhän järkevä ihminen tekis), mutta minä kun toimin parhaiten paineen alla, niin on parasta antaa töiden lopun vähän lähestyä ja sitten kunnon paineissa HANKKIA uusia töitä 😉
Tuommoinen on kyllä paskamaista, itekin oon saanut pari kertaa kenkää ja tiedän että se kyl masentaa. No, nyt ei sitten muuta kuin pahvilootaan asumaan, juomaan kiljua ja syrjäytymään 🙂 Ei vaiskaan, tsemppejä sinne, uusia matoja koukkuun jne.
Joo ei se ole mikään kiva fiilis, meikälle nämä oli elämän ekat potkut, tähän asti olen aina ite irtisanonut itseni, mutta tällä kertaa näin päin… Syrjäytyminen ei ole vaihtoehto, kun on pari heppaa ja koira elätettävänä (muuten ei kai olis niin väliä 😀 ). Viime yönä rusnasin cv:n kuntoon ja lähetin jopa ekan hakemukseni. Saa nähdä montako tarvii lähettää, että jonnekin pääsee…