Tulin vain kertomaan, että kesä on parasta. Voisin vaikka tuulisella pellolla tuijotella puiden huojuntaa tai katsella sateen ja myrskyn tuloa. Niin tosin teinkin, pakenin pellolta vasta, kun sade ehti jo päälle. Kesällä vaan kaikki tuntuu niin ihanan täyteläiseltä, ruohon ja puiden vihreys, taivaan väri sitä viheriäisyyttä vasten. Lähestyvät pilvetkin ovat niin täydellisen täyteläisiä. Sitä jotenkin tuntee elävänsä, kun on kaiken sen keskellä.
Tai mikäs sen mukavampaa, kun kesäisenä aamuna mökillä hiipparoi pihalle kalsareissaan ja tajuaa, että juhannusruusutkin kukkivat. Aurinko paistaa ja auringonpaisteessa tarkenee.
Jotain violetteja kukkia, mitä en tunnista
Kaikenlaista on tullut puuhasteltua viime päivinä, vaikkakin kuusi päivää tästä viikosta menikin töissä, mutta olen silti ehtinyt vähän sinne sun tänne, mutta en ole jaksanut ottaa kuvia touhuistani. Asioista voisi tietysti kertoa ilman kuviakin, mutta jotenkin nojaudun aina niin noihin kuviin, että ilman kuvia tarinointi ei tunnu luontevalta. Sen verran täytyy kuitenkin sanoa, että nykyinen kaarani pääsi ensimmäistä kertaa elämässään tositoimiin eli vetämään hevostraileria. Varsani emä matkasi uusittavaksi samalla orilla, mistä minunkin varsani on peräisin. Niinpä duunailtiin mamma ja Kimi traileriin ja ajoin elämäni ylivoimaisesti jännittävimmän hevosenvetomatkan, kun siellä oli pikkuinen Kimi kyydissä. En pruukaa stressailla hevosenvetotilanteissa, vaikka ainahan liikenteessä voi tapahtua mitä vain, mutta kun pieni vaavini on traikussa, niin siinä kyllä stressiä pukkaa ihan satasella ja kaikki mahdolliset kauhuskenaariot täyttävät mielen. Ensimmäisestä matkasta kuitenkin selvittiin ja mamma varsoineen on nyt miehelässä. Nyt kun vielä kaikki menisi hyvin siellä vieraissa nurkissa ja sitten paluumatkalla myös.
Uutta viikkoa uusine seikkailuineen pukkaa ihan kohta päälle, joten meikän lienee aika painua nukkumaan. Nauttikaahan kesästä, ketkä voitte 🙂
-Marra
Akileija on tuo kukkanen. Hieno kukka!
Jaa että vauvan kanssa miehelään! Äkkiä se hevosella alkaa kierto uudestaan… mutta onpahan sillä aikaa sitten varsaa odotellessa.
No niin, löytyihän se kukkasen nimi ja helpostikin. Olen kyllä miljoona kertaa kuullut akileijoista, mutta enpä ole osannut sitä mihinkään yhdistää.
Jos olis oma tammani, niin en veisi maitovarsan kanssa miehelään, vaan vasta seuraavana vuonna, mutta nyt se meni näin. Vaan eipä siinä mitään, onhan tuo hevosilla ihan normaalia.
Joo kesä on mukavaa aikaa ku sillo sattuu vähempi. 😀
Sehän on hyvä, jos kesällä sattuu vähempi 🙂 Ikinä tiedä, miten se kelläkin menee…
Sanna kerkisi jo vastata, olisi akileijan myös tunnistanut. Vanha kaunis perinnekasvi. Joko se vauva nyt pääsi kyytiin 🙂
En ylläty, että säkin akileijan tunnistat. Nyt tunnistan mäkin 🙂
Vauva joutui jo kyytiin. Vaikka kai se on hyvä nuorena aloittaa, kunhan kaikki vaan menee hyvin.
Samoja ihania mummolakukkia =akileijoja, mullakin. Mulla myös tuota lilaa, tahtoisin valkoista ja vaaleanpunaista..
Peukut pystyssä vauvajuttuihin!
Akileijat on kyllä kivannäköisiä, vaikken niitä tuntenutkaan, mutta oppia ikä kaikki 😉
Jep peukut pystyssä, että vaavi selviää ensimmäisestä reissustaan henkisesti ja fyysisesti ehjin nahoin 🙂