Erikoinen juhannus

rotan_rykäisy

Aloitetaan torstaista, eikös se juhannus vähän niin kuin silloin jo ala. Minähän olen nyt keksinyt mainion jutun, kun en ole tuolla töissä enää kovinkaan kauaa, niin nythän voin hyvällä omallatunnolla syödä Minimarketin karkkilootan karkkeja, koska jahka työsuhde loppuu, niin karkin syöntikin loppuu. Minä kun en siis osta karkkia tahi suklaata kaupasta, mutta kun himputin karkkiloota on toimistossa meikän silmien alla, niin sorrun harva se päivä vetämään makeisia kitaani. Mutta koska ei ole enää kovin montaa päivää jäljellä, niin nyt ei tarvitse miettiä tavan lopettamista, koska se loppuu sitten itsestään elokuun alussa. Joten ei muuta kuin rotan rykäisyjä huuleen pitkin päivää 😉

skumppaa

Firmassa tarjottiin myös skumppaa, koska firma sai merkittävän hyvän uutisen torstaina firman jatkoa ajatellen. Minä olinkin ainoa irtisanottu, joka osallistui maljan kohottamiseen, osa otti vissiin aika pahastikin nokkiinsa tuosta ja joku työpaikkansa säilyttänytkin jäi sympatiasta irtisanottuja kohtaan ottamatta skumppaa, sillä onhan tuo hiukan erikoinen tilanne irtisanotuille skoolata firman menestyksen eteen ja ei ehkä ollut psykologisesti kovin fiksua johdolta. Mutta minä kun olen tällainen omituinen otus, niin ei minulle ole väliä minkä takia sitä skumppaa kilistellään ja minähän voin ottaa vaikka oman firmasta vapautumiseni kunniaksi 😉

nutturakuski

Olin sentään oikein laittanut torstaiksi nutturan päähän ja joulupukin porojen tapaan kilisevät korvikset korviin, olihan meillä lähimmän kollegani kanssa viimeinen työpäivä kahdeksan vuoden samassa sermissä istumisen jälkeen. Hän jää taloon ja minä lähden, mutta lomien vuoksi ei olla enää yhtään yhteistä päivää töissä, joten käytiin sitten naisten kesken ulkona syömässä lounaalla. Ja nähdäänhän me vielä, mutta jossain muualla kuin työpaikalla 🙂

happy_driver

Ja niinpä ajelin töistä pois iloisena juhannuksen viettoon itsekseni auton ratissa hymyillen. Vaikkakin autostani oli sunnuntaista asti havaittu kuuluvan oikean etupyörän nurkilta naksuntaa rattia kääntäessä ja korjaaja epäili vetoakselia ja korjauskin oli sovittu torstaille, mutta eipä se korjaaja ehtinytkään sitten torstaina korjauspuuhiin, mutta mitäpä siitä, katseltaisiin ensi viikolla, kun autolla voi kuitenkin ihan hyvin ajaa.

paskasaavi

Kunnes sitten vajaa saavillinen paskaa läjähti niskaan myöhemmin illalla. Autosta alkoi kuulua suoraan ajaessakin paria eri ääntä, mm. joku jännä ”pyörivä” ääni ja kamalaa laahausta sen kääntymisnaksunnan lisäksi ja niin pahalta tuo kuulosti, että pelättiin miehen kanssa, että kohta putoaa joku rengas tai akseli autosta, joten niinpä hätävilkut päällä lähimpään pihaan, joka sattui olemaan huoltoasema ja niin jäi Volvo viettämään juhannusta huoltoaseman parkkipaikalle ja me kävelimme ruokaostostemme kanssa kotiin.

Illan vietinkin syvässä harmistuksen sumussa ja juhannusaattoaamuna könysin miehen autolla kuudeksi töihin hyvin väsyneenä. Sen verran tosin aivoni olivat yön aika prosessoineet asiaa valoisampaan suuntaan, että saavillinen paskaa oli vaihtunut mielessäni vain vajaaksi saavilliseksi. Vaikka minusta on tietenkin melkein maailman loppu olla juhannus autottomana ja maanantaina olisi tuplatyöt, enkä edes tiedä, millä sinne menen, mutta järki kuitenkin voitti ja tajusin, että on se nyt enemmän kuin hyvä juttu, että auto ei levinnyt silloin, kun kiskoin mammaa ja varsaa trailerissa tai silloin kun viime viikolla tulin töihin puolentoista tunnin matkan takaa, eikä autoa tarvinnut jättää jonnekin maantien sivuun tms. Joten autohan hajosi parhaaseen paikkaan ja eipä tule poltettua dieseliä juhannuksena, kun autolla ei voi ajaa.

juhannuskorko

Juhannusaattona töiden jälkeen sitten saatoin vetää korkokengätkin jalkaan, kun eipä tarvi autoa ajaa, kun voi istua vaan kyydissä. Tietysti vähän masentaa, kun kalusto on tuossa kunnossa, remppalaskua pukkaa meikäläiselle ja miehenkin kottero on siinä kunnossa, että se voi mikä päivä vain kokea vastaavan kohtalon. Ja kun minä tosiaan juuri teetätin sen jakopäärempan, joka kustansi muutamaa kymppiä vaille kaikki kauppaduunini lomarahat, niin onhan se nyt mieltä ylentävää joutua taas maksaan remonttilaskua. Eihän minulla oikeasti sellaiseen rahaa nyt olisi. Mutta kai sitä voi sitten jotain muuta maksua vähän lykätä. Vaan ihan itsepä sieltä motarilta ulos kohelsin, että ei auta kuin maksaa seuraukset. Mikäs sen iloisempaa potkut saaneelle tytölle 😉 Mutta onneksi on kesä ja valoisaa, niin en jaksa stressata tuommoisista jutuista, vaan nauttia kesästä 🙂

Ja onhan siinäkin oma hauskuutensa, kun juhanusaattona saa kaverilta selfien, jossa vilkkuu taustalla meikäläisen Volvo, kun oli löytänyt yhden Volvon huoltsikan pihasta 😉

Mutta joo, kun torstai ja perjantai on ollut tänä juhannuksena jo aika erilaisia, kuin perusjuhannus, niin maltan tuskin odottaa, mitä seuraavat kaksi päivää tuovat tullessaan 😀

Toivottavasti te lukijat pääsette nauttimaan luonnonhelmasta ja rauhasta, meikäläinen yrittää täällä kerrostalossa nukkua univelkoja pois, kun autoni nukkuu huoltsikan pihassa. Kuluuhan se juhannus näinkin… 🙂

-Marra

Mainokset
Kategoria(t): Autoilua, Elämää, Hevostelua, Kesä, Valitusta Avainsana(t): , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

10 vastausta artikkeliin: Erikoinen juhannus

  1. Sanna sanoo:

    Luonnonrauhaa ei täällä helmassa näe, kun kaikki kaupunkilaiset änkee maalle luonnonrauhaa pilaamaan juhannukseksi 🙂 ei vaiskaan, ihan tavallista täällä on. Onneksi ei tarvinnu lähteä Lappiin, siellä on ihan sikana sääskiä.

    Mun auton etupyörästä kuuluu kanssa aika ikävää rutinaa sillon tällön oikealle kääntyessä. Joskus sekin laukeaa, ja mie en saa ees lomarahoja mistään… mutta vähän ikävää kyllä on, että uuden (siis ”uuden”) auton ostettuaan joutuu heti remontoimaan sitä kauheasti ja olemaan autottomana.

    Ihanan positiivinen sie silti jaksat olla ❤

    • Marra sanoo:

      Mun mielestä tänne kaupunkiin on jäänytihan liikaa näitä kaupunkilaisia, olis kivempi jos täällä sais olla ihan rauhassa ja kaikki olis maalla. Ei vaan, mieluummin olisin ite jossain maalla, jos olis oma paikka. Tai sais kai niitä vuokrattuakin kivoja paikkoja, mutta ei nyt budjetti anna myöden sellaista just.

      Joo mulla kuuluu aluks naks naks naks sekä oikealle, että vasemmalle kääntäessä ja sen ei olis vielä pitänyt olla paha juttu, mutta en tiedä mitä siellä nyt on, kun ilmestyi tosiaan pari todella pahan kuuloista lisä-ääntä ihan suoralla tiellä ajoon, niin nyt ei enää kuulosta yhtään hyvältä.

      Joo mähän tiesin tota autoa ostaessa, että jakopääremppa on pakko tehdä mahd. pian, mutta jouduinhan mä sitä lykkään pari kuukautta siihen päivään asti, että sain noi lomarahat. Ja sinne ne sitten menikin, kuutta kymppiä vaille… Joten en tosiaan olis kaivannut tähän nyt jotain uutta remppaa heti perään, jakopäärempasta on kolme viikkoa aikaa. Mutta toivotaan, että olis joku suht edukas juttu, mutta jos on joku kallis, niin sit ei hyvä 😦

      Musta tuntuu, että olen viime aikoina uinut jossain positiivisuussammiossa. Kyllähän välillä on ottanut päähän, mutta ilo on aina voittanut seuraavana aamuna viimeistään. Ehkä se johtuu siitä, että kun selvisin siitä ulosajosta niin helpolla (siltikin vaikka nyt pitäis joku vetoakseli vaihtaa), niin olen varmaan alkanut uskoa, että kaikki on mahdollista. Jotenkin se on sellainen kokemus, että pistää kaikki potkut sun muut ihan erilaiseen perspektiiviin, kuin mitä ehkä muuten ajattelisin.

  2. Rantakasvi sanoo:

    Kuulostaa niin tutulta tuo auton juhannus. Tai siis eihän siinä kalenteria katsota kun Volvo päättää saada erilaisia ”ominaisuuksia” kuin mitä normaaliin menoon kuuluu. Toivotaan, että ei ole iso remppa.

    Ei ole minunkaan ( juuri isoH:n kautta katssatuksessa köynyt ) Volvoni ihan ok. Se nykiminen vaan jatkuu. Mutta päätin, että se ei minun mielenrauhaani vie. IsoH muuten kehotti minuakin miettimään uudempaan vaihtoa, koska ensi kesänä ennen katsastusta pitäisi hitsailla takaa jotain, joka maksaa reilusti. Apuva.

    Hyvää jussin jatkoa!

    • Marra sanoo:

      Joo tietenkin se auto levähtää silloin, kun korjaaja on kalaa savustamassa jossain maaseudulla juhannuksen aikaan. Ja sittenhän korjaaja meinaa jäädä ensi torstaista vähän kesälomalle, että ma-ke akselilla niiden olis parasta ryskätä meikän auto kuntoon. Joten ma aamuna täältä taitaa soitella joku kärttyinen akka klo 8 tietämillä 😉 Kunpa nyt vaan olisi edukas remppa tai muuten joudun kerjäilemään osamaksua…

      Joo ei siitä nykimisestä kannata liikaa häiriintyä. Meikänkin vanha Volvo nyki pitkään, mutta mitäs siitä kun eteenpäin pääsi jo lopulta se nykiminen loppui itsestään sen jälkeen kun bensa loppui töihin mennessä. Ja sen jälkeen ajoin vajaa kolme vuotta ilman yhtäkään nykimistä, kunnes möin sen kotteron. Ne on noita vanhojen Volvojen ominaisuuksia.

      Vai olis sulla takapäässä hitsattavaa, voi ei. No on kuitenkin vuosi aikaa ajella ja katsoa sitten tilannetta.

      Mukavaa jussia! Eilen imuroin ja tänään ronkin suihkun viemärin puhtaaksi, että meneehän tää juhannus näinkin 😀

  3. Tita sanoo:

    Kuulostaa vetonivelen oirehdinnalle, mutta hämmentävää tässä on se että kuuluu molemmille puolille kääntäessä. Se tarkoittaisi molempia vetareita. Miten ne nyt yhtä aikaa voisi lasahtaa? Paitsi jos suojakumit on ottanet yhtä aikaa osumaa johonkin ja menneet rikki. Siitä kuluu aikansa, että niveleen päässyt paska tekee tuhoja.

    Perinteinen juhannus löytyy blogistani, käy kurkkaamassa 😀

    • Marra sanoo:

      Joo saa nähdä mikä on diagnoosi sitten ensi viikolla tolle autolle. Ne lisä-äänet oli kyllä vähän huolestuttavia, mitä alkoi torstai-iltana tulla ja niiden kera ei sitten ajettukaan enää kovin montaa sataa metriä. Mutta eiköhän tuo asia ratkea aikanaan, toivon mukaan heti maanantaina.

      Minäpä käyn kurkkaamassa millainen juhannus teiltä löytyy 🙂

  4. Simpukka sanoo:

    Pidän kovasti asenteestasi suhtautua noihin ”vastoinkäymisiin” (heittomerkeissä siksi, etten itsekään näe mitään noista varsinaisina ELÄMÄN vastoinkäymisinä).
    Potkuja ja autoremppoja ei kukaan toivo kohdalleen, mutta ne ovat kuitenkin vain elämää.
    Mitä niitä vatvomaan, sillä se vatvominen ei ainakaan auta asioita eteenpäin. Korkeintaan vain pahentaa.
    Asiat tuppaavat kyllä järjestyä tavalla tai toisella. Aina kaikki tavat eivät ole niitä, joita itse pitää ensisijaisina. Esim. Autosi remppa. Jos se on liian iso, sitten kysytään osamaksua. Ja ellei sekään onnistu, on ehkä kuitenkin joku toinen vaihtoehto (polkupyörä näin kesäaikaan) mahdollinen.
    Aika harvoin kukaan on joutunut ihan ahdinkoon autonsa takia. Tai jospa vaikka löydät työpaikan, jossa sulla on työn puolesta auto käytössä.
    Elämä yllättää usein suuntaan ja toiseen.

    • Marra sanoo:

      Joo vaikka mulle auto onkin ihan supertärkeä juttu ja tuntuu, että kaikki vapaus menee ellei ole kotteroa alla, niin yritän silti laittaa asiat oikeisiin mittasuhteisiin ja muistaa sen, ettei auton hajoaminen ole mitään verrattuna nyt vaikka sydänvikaan tai siihen, millaista on esim. erään naapurin elämä, joka on pyörätuolissa. Tänään juuri pidin hänelle paria ovea auki, että pääsi helpommin pois autohallista. Hänessäkin pidän muuten siitä, että elää aktiivista elämää pyörätuolista huolimatta, kertoi olleensa veneilemässä ja ajaa tosiaan itse autoa, mutta kyllä on elämä pikkuisen hankalampaa hänellä, kun vaikka se autosta nousu on vähän eri juttu kuin meillä terveillä…

      Mutta joo, en aio masentua auton hajoamisen takia, mutta toisaalta ymmärrän myös ihan äärimmäisen hyvin niitä, jotka moisesta masentuu, koska elämäntilanne saattaa olla sellainen, että auton hajoaminen on katastrofi. Ja joskus saattaa elämässä olla muuten sellainen määrä kaikkea, että joku pienempikin asia katkaisee kamelinselän eikä enää kestä. Minkä vuoksi pyrin olemaan empaattinen, oli sitten ihmisen ongelma mikä hyvänsä, joskus sitä ei vaan enää kestä yhtä pientäkään vastoinkäymistä.

      Mutta jostain syystä mulla on ollut jo monta viikkoa fiilis, että tää on mun elämäni kesä, eikä sitä mitkään ”pikku” jutut häiritse. Vaikka on ollut omassa elämässä aikoja, jolloin tämmöiset vastoinkäymiset olis ollut tosi paha juttu, mutta tällä hetkellä olen oikein iloisena, että kyllä se tästä 🙂 Olen varmaan tosiaan pudonnut jonnekin positiivisuussammioon ohimennen 😀

      • Simpukka sanoo:

        Eihän se oma tilanteesi estä ymmärtämästä muiden samaa tilannetta ja mahdollista katastrofia. Normaali ihminen ajattelee ja ymärtääkin asia niin.
        Kenenkään elämää ei voi koskaan verrata muun elämään, vaikka joskus hyvin samanlaiselta näyttäisikin. Taustatekijöinä on niin monenlaisia juttuja. Senpä takia… nauti nyt. Just nyt. Eilinen on mennyttä ja huomisesta ei ole tietoa. Riittää, että asiat ovat ok just nyt.

        • Marra sanoo:

          Jep, mutta musta se on myös hyvä sanoa, koska jos itse ottaa vähän sitä sun tätä tapahtumaa kevyin rantein, niin joku voi erehtyä luulemaan ihmiseksi, joka vaatii muiltakin sitä, että ”eihän tuo nyt mitään meinaa, pikku juttuja”. Tarkoitan vain, etten halua olla sellainen, että dissaisin jonkun muun ongelmaa vertaamalla sitä vaikka niin, että eihän tuo ole mitään aivosyöpään verrattuna. Vaikka ajattelisin niin omalla kohdallani, niin musta ei ole reilua sanoa niin muille ja siksi haluan välillä tuoda esiin senkin puolen, etten kuulosta ihan tylyltä 🙂 Enkä vain hekumoida jossain omassa onnessani, kun olen nyt jotenkin kummallisen iloinen kaikesta huolimatta 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s