Melkein unettomia öitä

baltic_gueenin_kannella
Baltic Queenin kannella, kerrankin aurinko paistoi ja tarkeni, joten onnellinen lomalainen oli hän 🙂

Käväisimme to-pe pienellä Tallinnan risteilyllä. Vielä kun ehtisi joskus tehdä näitä matkaraportteja. Maaliskuun Barcelonan matkastakin on vielä vaikka mitä postaamatta, mitä olisin halunnut postata, mutten ole ehtinyt asiaa hoitaa ja viime vuoden Saksan reissustakin loput postaukset kaatuivat siihen, että valittiin joku pari sataa kuvaa lataukseen ja kone tilttasi viime hetkellä ja kaikki työ meni hukkaan ja sitten meni hermot. Mutta jos nyt kykenisin vaikkapa tässä lähipäivinä raportoimaan kaiken haluamani lyhyeltä Tallinnan reissulta, niin kai sekin olis jo jotain 😀

nskotiruokaa
Syötiin menomatkalla ns. kotiruokaa. Oli hyvää ja muusikaan ei tehnyt tepposia 😀

peili_katossa
Ja olipa taas halvat huvit, kun tajusin, että katossa on peili 😉

hytti_yöllä
Unettoman peti

Yöllä tosiaan kävi sitten niin, etten saanut unta ennen kuin yökerhosta kantautuva möly loppui kello viisi. Ei siinä muuten mitään, mutta kun seitsemän jäljestä piti jo alkaa heräillä, kun neljän tunnin maissaoloaika alkoi jo kahdeksalta. Mies sen sijaan nukkui kosteaan meri-ilmaan tyytyväisenä koko yön. Olin vähän kateellinen, kun siellä sängyssä kiepuin valveilla. Minä kun olen meistä yleensä se helpommin nukkuva, niin miten tässä nyt näin kävi? Hienoa tietysti, että mies sai nukutuksi, mutta milloin minusta on tullut näin herkkäuninen, että yökerhojen möly häiritsee… Ei ole vanhaksi tulemista!

Ja levoton yö oli vastassa myös kotiin palattua, kun Masalla oli masu sekaisin, niin jouduin hyppäämään sen kanssa ulkona viisi kertaa pe-la välisenä yönä. Yhden aikaan oli jopa pimeää, kun meiltä on tienoon kaikki katuvalot pimeinä maanrakennustöiden takia ja kivahan se on siinä pimeässä hiippailla kadun vartta, kun tiedä mitä päihdekuskeja siellä ajelee. Mutta myöhemmän yön lenkit sujuivat jo valoisammissa tunnelmissa ja Masa ehti tosiaan siinä yön aikana tiputtaa tavaraa molemmista päistä aika tavalla. Ja minä olen kyllä selvästi tuon meidän koiran ”äiti”, koska herään siihen kun sillä on ripaska tulossa, vaikka se ei kohteliaana koirana tule sängyn viereen herättämään, vaan hölkkää pari suoraa muualla kämpässä ja jää makuuhuoneen ovelle tuijottamaan. Mies nukkui taas tyytyväisenä, kerran heräsi siihen, kun tultiin Masan kanssa kotiin, mutta muutoin raportoin vasta aamulla montako kertaa hypättiinkään pihalla yöllä. No, myöhäisaamulla mies teki onneksi oikein pitkän lenkin Masan kanssa, niin minä sain lopulta nukkua vähän levollisemminkin, ettei ollut toinen silmä auki, että koska on taas mentävä ulos. Mutta muistakaahan siis kaikki, että koira on luonnostaan laktoosi-intolerantikko, eikä sille kannata tarjoilla kasaa laktoosillista raejuustoa… Tai älkää ainakaan tarjotko meidän Masalle, koska minusta reissun jälkeen on mukava nukkua, eikä hypätä koko yötä ulkona. No, onneksi tämä sattui lomalla, eikä seuraavana aamuna tarvinnut könytä töihin, niin ei tullut kovin suurta stressiä. Ja onneksi oli kesä, onhan kesäyössä verrattomasti mukavampaa käydä, kuin pakkasyössä 🙂 Samalla voi oppia, että eräskin naapuri on kännissä ihan erilainen kuin selvinpäin 😉

Jeps, tällainen matkarapsan aloitus tällä kertaa, nyt tutimaan…

-Marra

Kategoria(t): Elämää, Elämyksiä, Kesä, Koiruuksia, Loma, Matkailua, Paasausta, Ruokaa Avainsana(t): , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

10 vastausta artikkeliin: Melkein unettomia öitä

  1. Simpukka sanoo:

    Oi, miten on nätti kuva sinusta heti alussa! Onnellisuus suorastaan huokuu siitä.

    Voihan Masa-parkaa.:-/ Kissoista sen tiesinkin, etteivät kestä laktoosia. Koirien suhteen se oli mulle ihan uusi juttu. Hyvä pitää mielessä vastaisuuden varalta.

    Mä olen tosi usein miettinyt tuota, että se on niin hankalaa, jos tosiaan joutuu valvoa sairaan eläimen takia yön, eikä sen vuoksi voi ilmoittaa itseään sairaaksi kuten sairaan lapsen kanssa.
    Tai voihan sitä periaatteessa sairaslomaa hakea, mutta ei sitä varmaan kovin hyvällä katsota, jos syyksi ilmoittaa koiran/ kissan olevan sairas.

    Itse sain aikoinaan tuosta tuta, kun edesmennyt kissamme oli tehohoidossa eläinklinikalla. Työkaverini suorastaan suuttui siitä ja totesi:”Maailmalla kuolee päviittäin satoja tuhansia lapsia nälänhätään ja sinä puhut kissanne tehohoidosta.”
    Näin voi varmaan puhua vain ihminen, jolla ei ole itsellä ollut koskaan lemmikkejä.

    Hänelle sanoinkin, että näillä kahdella asialla ei ole keskenään yhtään minkäänlaista tekemistä. Vaikka emme kissaamme hoidattaisikaan asianmukaisesti, ne sadat tuhannet lapset kuolisivat siitä huolimatta nälänhätään. Toiseksi se, että meillä on (oli silloin) kolme Planin kummilasta, joiden myötä tuemme joka kuukausi kehitysmaita useamman sadan euron edestä.
    Toivon vain, ettei hänellä ole itsellään lemmikkieläimiä. Ihan kaikille niitä ei pitäisi antaa.

    Onneksi Masalla on hyvät omistajat, eikä herran tarvitse kärsiä ja päästellä hätäkakkojaan terassille tms. Jotkut kun laittavat laiskuuttaan koiransa tekemään tarpeensa parvekkeelle tai terassille. Eikä siihen edes tarvita koiran ripulia, vaan ihan normaalisti päiväsaikaan. Toivoisin niin kovasti jokaiselle eläinmenomistajalle jonkinlaista ”ajokorttia”. Valitettavasti turha toivo.

    • Marra sanoo:

      Meidän tiukkistyöterveyshuolto ei kyllä varmaan edes antaisi saikkua, vaikka olisi parikin yötä valvonut peräkkäin eläimen sairastamisen takia. Noi on muutenkin hankalia tilanteita, tuolta toimistotyöstäni olisin voinut lähteä ja heti jos vaikka ponilla ähky, mutta tuolta kaupasta en varmaan pääsisi edes kesken vuoron lähtemään, jos olisi heppa kuolemankielissä. Tosi vaikeita tilanteita, koska omistajana pitäisi todellakin olla paikalla ja tehdä myös päätökset hoidon ja jopa mahdollisen eläimen lopettamisen suhteen, mutta sitten jos on tarpeeksi tiukka työpaikka, niin jos olisi tuollaisessa tilanteessa pois, niin se saatettaisiin jopa luokitella luvattomaksi poissaoloksi. Tietty voi olla, että paikallispomolla olisi joustavuutta ja onneksi ei ole tarvinnut tuollaista tilannetta kokea, mutta jotain inhimillisyyttä toivoisi kyllä ääritilanteisiin.

      Joo eipä sitä voi niitä kaikkia maailman lapsia pelastaa, vaikka ohjaisi kaikki rahansa köyhien auttamiseen. Ja kun siinäkin on vielä se puoli, että niistäkin rahoista monesti aika pieni osa päätyy lopulta perille. Toki johonkin on tässä maailmassa luotettava ja yritettävä auttaa, mutta yleensä on niin, että tuommoisista asioista huomauttelevat ihmiset, vaikkei heillä olisikaan niitä eläimiä, käyttävät rahansa ihan oman napansa hemmotteluun, mutta sitten on kauheaa, jos joku hoidattaa eläintään isolla rahalla ja sitten vedetään esiin nälkäiset lapset -kortti. Onko sen pyhempää ostaa vaikka uusi kallis auto ja käydä ulkomaanlomilla vuosittain, kuin käyttää rahat eläimen tehohoitoon…

      Meillä on myös kummilapsi ja sellaista työtä haluan periaatteessakin tukea, olenpa ainakin tehnyt jotain ihan konkreettista sen eteen, että ihmisiä autettaisiin omassa maassaan, silloin kun se on mahdollista. Ja on kiva yrittää tukea edes jonkun lapsen elämää, kun itse kuitenkin elää täällä yltäkylläisyyden keskellä. Tokihan rehellisyyden nimissä suhde on niin, että noihin elukoihin menee mulla paljon enemmän rahaa, kuin avustusjuttuihin, mutta enpä sentään ihan kaikkia rahoja käytä vain itseäni ajatellen. Mutta vaikka ihmisen henki ja terveys onkin eläintä arvokkaampi, niin kyllä asia silti minun maailmassani on niin, että ovathan eläimet nyt paljon mukavampia kuin ihmiset ja antavat elämään niin paljon, että tunnen itseni onnelliseksi. Ne ihmiset, joista itselleen saa jotain positiivista energiaa, ovat useimmiten sormilla laskettavissa, mutta nuo ihanat eläimet luovat positiivista mieltä ympärilleen ihan vain olemalla, niin kyllä se on oman jaksamisen ja elämän positiivisen perusvireen kannalta tärkeää, että niitä on tuossa ympärillä. Jos mulla ei niitä olisi, olisin paljon tyytymättömämpi ja kärttyisempi ihminen. Joten se on muidenkin ihmisten kannalta hyvä, että mulla on eläimiä. Ja joskus niiden hoitoon menee rahaa, mutta se on sen arvoista.

      Kerran olen ollut talvella yksin kotona ja Masalla oli vatsatauti ja olin jo monta kertaa rampannut pakkasessa, kunnes totesin, että en millään jaksa aamulla töihin, jos joudun vielä monta kertaa nousemaan, joten lopulta tein Masalle sanomalehdistä kakkapaikan meidän suihkuun ja selitin sille, että täällä sitten käyt, kun tulee hätä ja kävihän se. Joskus sitä ei vaan jaksa ja kieltämättä aina kun tuonne pihalle tarvii öisin hyppiä, niin ajattelen, kuinka kiva olisi omakotitalo, että voisi vain päästää koiran ovesta ulos ja päästää kohta takaisin sisään. Kun täällä pitää pukeutua ja mennä hissillä jännittäen pärjääkö toinen ulos asti jne. Mutta onneksi tosiaan nyt on kesä, viime yönä jouduin vielä kerran ennen viittä käyttämään Masan pihalla, toivottavasti nämä ylimääräiset keikat nyt loppuisi tähän.

      Onhan täällä Suomessa ainakin suunniteltu koira-ajokorttia, mutta sikäli en tiedä, olisiko siitä suuresti hyötyä, sillä kyllähän sitä voi kiltisti ajokortin suorittaa ja silti kohdella sitten omaa lemmikkiään miten haluaa. Ja kun tiedonpuutteesta ei pitäisi kenelläkään olla asia kiinni, tieto kun on nykyään yhden nettihaun päässä, vaan kyse on enemminkin tahdosta ja asenteesta, enkä tiedä, korjaako sitä mikään kortti. Mutta on totta, että kaikilla ei todellakaan pitäisi olla lemmikkejä ja ihmiset pystyvät olemaan uskomattomia mulqvisteja eläimilleen, mutta onko se ihme, kun ovat sitä toisille ihmisillekin…

      • Simpukka sanoo:

        Hätä ei lue lakia tuossakaan tapauksessa (lehtiä ripuloivalle koiralle ja työssäkäyvälle emännälle). Ymmärrän tuollaisen olevan absoluuttinen poikkeustapaus.
        Toisin on tapauksissa, joissa koira pakotetaan tekemään tarpeensa päivästä toiseen parvekkeelle tai terassille. Se on mielestäni niin väärin kuin olla ja voi. Pennuille se on vielä ok, että joutuvat ”likaamaan” reviiriään, mutta aikuiset koirat kärsivät siitä, jos joutuvat tekemään pidemmällä kaavalla tarpeensa omalle reviirille.

        Täällähän on nuo ns. ajokortit tietyille roduille voimassa. Mutta eipä se ole poistanut ongelmia millään tavoin. Tuskin millään valtiolla on rahkeita edes valvoa asiaa niin tarkkaan, että niitä mätämunia voisi nyhtää pois. Ja tuokin ajokortti on vain ns. haastaviin rotuihin.
        Ei tarvitse kuin katsoa, miten vastuuntunnottomia monet ovat eläinten terveydenhuollon (asianmukaiset madotukset ja rokotukset) kanssa, sitä jo miettii, kenen käsiin eläimiä haluaisi antaa.

        Just eilen tuli FB: ssa esiin Porvoonseudun eläinsuojeluyhdistyksen päivitys, jossa kertoivat heillä olevan 34 pientä kissanpentua, joista osa myös ilman emoja ja heillä olevan huutava pula pentujen märkäruuasta.
        Kerroin päivityksestä Mr. Simpukalle ja kysyin, että pitäisköhän meidän laittaa Zooplussan kautta ruokapaketti niille pennuille. Silmää räpäyttämättä tuli vastaus:” No tietysti!”
        Huvitti niin paljon, sillä tämä mieheni on monien asioiden suhteen äärimmäisen epäileväinen ja säästäväinen. Mutta kun on eläinten konkreettisesta auttamisesta kyse, niin silloin ei todellakaan epäile sekuntiakaan. Taas kerran tiedän, miksi niin rakastan ❤

        • Marra sanoo:

          Joo se on totta, että koirat ei tykkää sotkea omaa reviiriään, eikä esim. tarhakoirat halua tehdä tarpeitaan tarhaansa, vaan lenkille pitää viedä silti. Ja joskus tästä tulee jopa hupaisia ilmentymiä, kun Masa saa olla mökillä vapaana isolla pihalla, mutta ei tietenkään halua omaa pihaansa sotkea, mutta jos sen vie käymään naapurissa, niin täräyttää ekana pari paskaa ihan keskelle pihaa ja meikä saa niitä sitten siivoilla… Mutta niin se homma vaan menee 😀

          Mun mielestä on sellaisia koirarotuja, että niitä ei pitäisi antaa tavan ihmisille ollenkaan, vaan pitäisi olla oikeasti joku erityinen syy, että saa pitää hyvin räyheää koiraa. Harvalla kun on ihan oikeasti kapasiteettia kouluttaa koira kunnolla.

          Toi on kyllä kätevää, kun sitä ruokaa voi lähetellä ihan online suoraan kohteeseen 🙂

  2. Sanna sanoo:

    Ajattelin just tuota lukiessani, että onneksi voi päästää koiran pihalle eikä tarvi lähteä yön selkään kadulle käveleen… mutta sen jälkeen, kun se mäyrä oli tuossa pihalla iltamyöhällä, on tullu pieni pelko pimeän aikaan, että mitä jos joku peto onkin tullut pihaan ja vie välipalakseen pienen koiran… aina pitää lähteä itse pelotteeksi mukaan sinne tallustelemaan.

    Harmi, että sulla jäi nyt käyttämättä suloiset unet toisen tekemässä vuoteessa!

    • Marra sanoo:

      Joo no toi on kyllä kans totta, mitä en nyt tässä tullut ajatelleeksi, että sitä on niitäkin paikkoja, joissa pitää taasen varoa, ettei laske koiraa yöllä pimeässä pedon suuhun. Aina on joku ongelma… Mutta ainakaan sitten ei tarvitse pelätä sitä, sotkeeko koira yleisiä tiloja ja niin mahdollisesti tapahtuessa ei tarvitse rynnätä siivoamaan hissiä/käytävää paniikissa, ennen kuin joku mielensäpahoittaja/kaikesta valittaja löytää tiensä paikalle ääntäkin nopeammin.

      Joo tällä kertaa jäi laivaunet aika minimiin, mutta onneksi loma! Tänään yritin ottaa päiväunia, mutta nekin keskeytyi, kun Masan oli vieläkin päästävä tarpeilleen tietysti just silloin kun olisin päiväunitellut… Mutta onneksi tuo piti kaiken sisällään sitten tallireissun ajan 🙂

  3. Satu sanoo:

    Mulla on aina korvatulpat mukana siltä varalta, että jostain tulee meteliä tai että kumppani vaikka kuorsaa. Tosin en voi kauan niitä käyttää, kun ne alkavat painaa korvia inhottavasti. Pitäisi löytää jostain ihan kunnon korvatulpat, eikä käyttää lentoyhtiöiden halpistulppia…

    Toivottavasti Masa on jo kunnossa. ❤

    • Marra sanoo:

      Mun mies kuorsaa aika lujaa ja sen kanssa ei pysty ehkä kukaan muu nukkumaan ilman tuplakorvatulppia kuin minä. Mutta siksi juuri hämmästyinkin sitä, että joku mitätön yökerhomöly saa meikäläisen valvomaan, kun olen tottunut nukkumaan kuorsauksesta ja ratapihan mölystä huolimatta täällä kotona enkä koskaan käytä korvatulppia. Mutta aina ei voi voittaa näköjään, kai sitä vanhemmiten muuttuu sellaiseksi, että alkaa discojytä häiritä… Toisaalta syy voi olla myös se, että näin lomalla en ollut lähtökohtaisesti tarpeeksi väsynyt, kuten varmaan arkena olen, että aivan sama mitä tapahtuu, niin nukun…

      On toi Masa vissiin ollut tänään jo parempi, tosin ruoka ei ole tänään maistunut, mutta kyllä sille jossain vaiheessa nälkä tulee 🙂

  4. Helmi sanoo:

    Onni kuitenkin, että tapahtui lomalla. Silloin ei tarvitse niin stressata, vaikka joutuukin valvomaan 🙂
    Ihanat halvat huvit sulla. Just tollanen lapsi mäkin oon 😉

    • Marra sanoo:

      Joo lomalla ei oo niin väliä, työarkena repisinkin pelihousuni moisesta valvomisesta.

      Just tänään mietin kun oltiin pienellä paikallisreissulla meikäläisen viimeisen lomapäivän kunniaksi, että mun pitäs joskus lähteä sun kans johonkin pieneen reissuun, koska huomattais varmaan yhdessä aika monta pientä hassua juttua 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s