Kura-ajan alku ja paistettu kalkkuna

kurapatrol
Ainut Barcelonassa näkemäni likainen auto. Tuntui niin hengenheimolaiselta, että piti ihan kuva ottaa 😀

Se on taas alkanut rytinällä se aika, kun kuraa on ihan liikaa luonnossa. Oikeastaan voisin nimetä syksyn kura-ajaksi. Meikäläisen syksy kun ei yleensä ole mitään raikasta tuoksua ja virkistäviä syyslenkkejä, vaan kuraa potenssiin kymmenen. Kahden viikon sisään kurainen tarha on imaissut Rohmulta kummankin etukengän, mikä on tietänyt kengitystä kädet kurassa. Tallille vievä tie on niin kurainen, että kerta-ajo riittää kurastamaan auton. Lenkkareista pitää pyyhkiä kuraa koiraelämän jäljiltä. Tallilla ei pitkät saappaan varret riitä, vaan kuraa tulee vielä housuihin niiden yläpuolellekin. Ja sitten tämä kurakausi vielä nykyään tuppaa jatkumaan tammikuulle asti, ennen kuin oikea talvi tulee. Että mitähän sitä tähänkin sanoisi. Olisko vaikka jihuu hyvä? 😉

kalkkunanliha
Kalkkunaa 🙂

Koitti sitten viimein sekin aika, että tuli paistettua viime jouluksi teurastettu kalkkuna. Joulukalkkuna jäi viime jouluna tosiaan tekemättä, kun mies oli töissä koko joulun ja meikäläinen kipeänä, joten eipä ollut syöjiäkään. Sitten koko asia vaan jäi ja jäi, tuntui liian vaativalta operaatiolta sijoittaa kiireiseen arkeen niin suunnitelmallista elämää, että kykenisi ottaamaan kalkkunan kolmeksi päiväksi sulamaan ja sitten pitäisi ehtiä se paistaakin ja olla siinä sitten kolme tuntia kotona moisen projektin ajan. No, maailma kuitenkin muuttuu ja nykyään kun meikäläisellä on töitä vähemmän kuin normaalilla ihmisellä, niin tulipa tuokin projekti viimeinkin hoidettua. Eikä sitä nyt kauaa olisi voinut enää lykätäkään… Kalkkuna oli onneksi erittäin paistamisen arvoinen ja heittämällä parasta maistamaani kalkkunaa ikinä. On noita omia kalkkunakasvatteja tullut ennenkin syötyä pienempinä ja pienemmissä osissa, mutta kyllä tuo kokonainen iso kalkkunakukko jätti muut kalkkunan syöntitavat varjoonsa. Kalkkunoiden lisääntyminen ei valitettavasti ole tänä vuonna sujunut oletetulla tavalla, joten uusia kokonaisia paisteja ei ole tiedossa omasta tuotannosta, mutta ehkä joskus maailmassa kaikki vielä menee niin putkeen, että moinen herkkupala löytää uudestaan tiensä uuniimme. Oli se parempaa, kuin olisin etukäteen kuvitellut, en oikeastaan odottanut mitään erityistä makuelämystä, mutta ehkäpä siinä oli taas jotain taikaa, kun ei ollut tehotuotettu eläin kyseessä, ihan on eri makuista tuollainen pihalla vapaasti käpsytellyt elukka. Nam 🙂

Että tämmöistä tällä kertaa, jotenkin aika epähienoa yhdistää kalkkuna ja kura samaan postaukseen, mutta noh, ei tämä ole mikään tyylikäs blogi ennenkään ollut, joten näillä mennään 🙂

-Marra

Mainokset
Kategoria(t): Autoilua, Elämyksiä, Fiilistelyä, Hevostelua, Kalkkunoita, Ruokaa Avainsana(t): , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

4 vastausta artikkeliin: Kura-ajan alku ja paistettu kalkkuna

  1. Simpukka sanoo:

    Paljon onnea synttärinaiselle ja sen synttärinaisen miehelle. ❤

    (Eikös se niin mennyt, että teillä on samana päivänä? FB kehoitti onnittelemaan. )

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s