Vanhuus ei tule yksin

synttariauringonlasku
Synttäri-illan auringonlasku

Oli tuossa synttäritkin meikällä ja miehellä. Juhlistettiin ottamalla ensin päiväunet, kun väsytti liikaa töiden jälkeen ja sitten käytiin katsomassa auringonlaskua. Että semmoiset bileet 😉 Btw, meidän synttäripäivänä on muuten liki aina hyvät kelit.

Ja vanhuus, sehän ei tunnetusti tule yksin. Samana päivänä kun lisävuosi kilahti mittariin, meikäläisen oikea polvi äityi töissä niin pahaksi, että rupesin ontumaan. Se katkaisi kamelin selän ja varasin tälle päivälle ajan lääkäriin. Polvihan on sattunut 25.7. lähtien, mutta en ole halunnut mennä lääkäriin, kun olen odottanut vaivan menevän itsestään ohi ja en ole varsinkaan halunnut saikulle, kun tarvitsen lisävuoroja, eikä niitä luonnollisestikaan saikulle tipu. Eli ajatuksenani oli, että niin kauan kuin pystyn kivusta huolimatta astumaan normaalisti, niin ei ongelmaa tuon polven kanssa. Saattoi sitten kyllä sunnuntai-illan irtokengän lyönti ponille rasittaa polvea myöskin ja maanantaiaamuna sitten kolmen tunnin työssäolon jälkeen alkoi se hetki, kun en melkein voinut kävellä. Lääkäriä ei tiettykään samalle päivälle saanut, joten se jäi seuraavan päivän iloksi.

Tietenkään sitten vapaapäivänä lääkäriin mennessä polvi ei ollut kovinkaan kipeä, kun en ollut mitään rasitusta ehtinyt vielä sinä päivänä harrastella. Lääkäri osasi kuitenkin jonkunlaisen diagnoosin tehdä joistakin tulehtuneista kiinnikkeistä, mitä nyt sitten olivatkaan ja hiukan nestettäkin jossain oli, vaikkei omaan silmään tuo polvi paisuneelta näytäkään.

laaketta_lissaa
Lääkettä lissää…

Nyt on sitten lisää lääkettä, toista Arcoxia-kuuria en ostanut vielä, täytyy katsoa tarviiko sitä sitten vai ei. Pari kertaa päivässä pitäisi nyt kylmätä tuota polvea, pari kertaa päivässä tunkea tuota kipugeeliä (jota iho ei kuulemma todennäköisesti kestä kauaa kahta kertaa päivässä) ja sitten sisäisesti vielä noita tulehduskipulääkkeitä. Työfysioterapeutille pitää myös varata aika, mutta aikaisintaan ensi viikolle. Ja kahden viikon ratsastuskielto napsahti. Siksi hiukan naurattaakin, kun pariin viikkoon ei saisi ratsastaa, mutta raskasta fyysistä työtä saa kyllä tehdä eli saikkua ei napsahtanut päivääkään. Ei sillä, että olisin halunnutkaan saikulle, koska edelleenkin tarvin niitä saikuntuurausvuoroja niin paljon, kuin niitä ikinä irtoaa, mutta silti meinasi oikein ääneen naurattaa, kun lekuri toivoi, että malttaisin olla pari viikkoa ratsastamatta, ilman muutahan se jalka rasittuu vaikka vajaan tunnin ratsastuslenkillä paaaaaljon enemmän kuin vaikkapa seitsemän tunnin työpäivästä jaloillaan 20 kg taakkoja kantaen, välillä kyykkyyn kumartuen ja välillä laatikoita ylös nostaen. Oli miten oli, toivon, että tuo jalka nyt alkaisi noilla kipugeeleillä tms parantua, kun ei se nyt itsestään ole mokoma parantunut, vaikka sitä odottelinkin ansiokkaasti liki puolitoista kuukautta. Kuten sanottua, ei ole vanhaksi tulemista…

-Marra

Kategoria(t): Elämää, Juhlaa, Kolmekymppisyys, Minä itte Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

4 vastausta artikkeliin: Vanhuus ei tule yksin

  1. Rantakasvi sanoo:

    Vanhuus 😀
    Tuttuja lääkkeitä, toivottavasti tuo geeli helpottaa vaivaasi. Arcoxia auttaa joillekin, toisille taas ei lainkaan. Minulle sillä ei ollut mitään vaikutusta. Hullulta tuntuu tuo, että ratsastus muka on pahempaa kuin raskas työ, jossa vielä painoa lisää kannettavat tavarat. Lääkärit on niiiin viiisaita 😀

    • Marra sanoo:

      Vanhuus mikä vanhuus 😀

      Geeli ainakin tuntuu jumittavan housut polven kohdalle, vaikka olis kuinka imeytynyt jo monta tuntia sitten… 😉

      Mä söin käsivaivaan talvella pari kuuria tota Arcoxiaa, jotkut väittää sen olevan vahva lääke, mutta en nyt sanois niinkään. Oli se parempi kuin aivan turha Pronaxen, mitä ensin söin, mutta ei tuo Arcoxiakaan kaikkea kipua vienyt, mutta kilttinä tyttönä nyt syön sitä taas ja kuvittelen, että se auttaa kovasti 😉

      Juu, kyllä työterveyslääkäri tietää, että itseään pitää säästää vapaa-ajalla, että pystyy keskittämään kaiken tarmon työssäkäyntiin. Kun on niinkin iso työterveysasiakas, kuin meikän työpaikka usealla tuhannella työntekijällä, niin ei siinä voi saikkuja kauheasti määräillä, että lekurifirma saa pidettyä ison asiakkaan tyytyväisenä. Eihän sitä voi toki kiistää, etteikö polvi olis ratsastaessa vähän kääntyneessä asennossa ja sikäli rasittuis, mutta kyllä se nyt vähän hyttysenpaskalta meressä tuntuu, jos käyn vaikka puolen tunnin pikaisella ratsastuslenkillä verrattuna työpäiviin, jotka saataan viettää vuorosta riippuen jaloillani koko päivän paria kymmenen minuutin taukoa lukuunottamatta. Mutta lääkärit tietää 😉

  2. Simpukka sanoo:

    Johan on logiikka. 😀
    Ensin olin jo kommentoimassa, että ehkä lääkäri ei ollut tullut ajatelleeksi, mitä se työnkuvasi pitää sisällään ja ajatellut tyyliin, istut vain kassalla ja sillä selvä.
    Mutta kun kyse työterveyslääkäristä, niin kai hän on sentään jonkin verran perillä työsi rasittavuudesta.

    Toisaalta taas ei ihmetytä yhtään. Kyllä tuolla sairaala- ja terveydenhuoltomaailmassa niin monenlaista suharia on liikenteessä, että itselläni on mennyt luotto alantyöntekijöihin aika lailla. Olen kuitenkin siinä onnellisessa asemassa, että tuon Mr. Simpukan kautta pääsen aina sellaisen ihmisen pakeille, johon todella luotan (molemmat luotamme). Maine kiirii noissa piireissä erityisen hyvin ja tietysti itsekin osaamme valikoida sen, kenen jutuille mennä ja keneen luottaa.

    Nopeaa toipumista polvellesi kaikesta huolimatta

    • Marra sanoo:

      Kävin tänään fysioterapeutilla (tällä kertaa itse maksetulla) ja hänkin rupesi ihan hymyilemään, että kyllä pikkasen huvittaa, että ei voisi ratsastaa, vaikka polvea pystyy keventämäänkin siellä hevosen selässä toisin kuin kävely rasittaa polvea enemmän saati sitten työ, jossa taakat lisää kuormitusta. Mutta tärkeintähän on, että pysyy saikkutilastot hyvinä ja jos vapaa-ajalla vaan lepäilee, niin ehkä jaksaa sitten käydä töissä ja viis siitä, onko ihmisellä mitään vapaa-aikaa niin, että sitä kykenisi viettämään muuten kuin elpyen töistä… Ja tosiaan tuo meidän työpaikalle nimenomaisesti nimetty työterveyslääkäri on taatusti tietoinen työn sisällöstä. Mutta meikälle nimetyistä kolmesta lääkäristä, jotka on ainoat, joilla mulla on oikeus käydä, niin tuo on mielestäni pätevin. Tämä sentään tutkii ja osaa painella kehoa, kun yksikin ukko on sellainen, ettei koskaan edes koske asiakkaaseen jne.

      Toivotaan, että polvi toipuu. Ei mun elämästä muuten tule mitään, kun pakko on työn ja koiran ja vähän hevostenkin puolesta pysyä joka päivä liikkeellä ja jaloillaan, niin huonompi homma ilman polvea.

      Äitee kyllä tänään laitteli varmaan kuusi tekstiviestiä, että pitäisi mennä reumakokeeseen, kun on tota sukurasitteta ja äippä ite aika huonossa kunnossa, mutta en nyt tiedä, eihän mulla nivelet kipeet oo, vaan ihan muut osat…

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s