Sunnuntaikirjoittelua

Masa tänään aamulla

Olen ehtinyt tosi huonosti kirjoitella viime aikoina, mutta koitetaan edes nyt 🙂 Meikä on viime päivät nautiskellut uuden työn aiheuttamasta euforiasta, vaikka ei kai sitä koskaan pitäisi tehdä, ennen kuin työ on edes alkanut, kun ei sitä koskaan tiedä, mitä se työ sitten oikeasti on. Mutta tällä kertaa olen kuitenkin sortunut etukäteisonnellisuuteen, koska uusi työpaikka tuntuu siltä, että sitä saa ihmisarvonsa takaisin ja vapautus tuolta kaupastakin tuntuu paremmalta kuin mikään. Ei sillä, joskus viihdyin siellä ihan aidosti ja omasta halusta, mutta liika on liikaa ja olen niin onnellinen, kun pääsen pois. Kaikella on aikansa ja nyt on aika nostaa kytkintä sieltä ja aloittaa uusi elämä.

Irtisanoutumiseni kaupasta ajoittui tosiaan sikäli hassusti, että ehdin juuri eräänä tiistaina kirjoitella hakemuksen yhteen meidän kaupan esimiestehtävään, kun sattui juuri vapautumaan paikka ja sitten lauantaina olinkin jo irtisanoutunut. Ei kai siinä muuten mitään, mutta hakemuksessa melkeinpä vannoin uskollisuutta firmalle, minulla kun ei tuona kyseisenä tiistaina ollut harmaintakaan hajua tuosta uudesta työpaikastani. Homma eteni sitten kuitenkin loppuviikolla nopeaa tahtia, kun uusi työpaikka tipahti syliini kaverin tyttären kautta, mitä en olisi mitenkään voinut ennustaa tai edes uskoa. Tokihan olin siinä esimieshakemuksessani rehellinen, sillä mikäli olisin sen paikan sattunut saamaan, olisin siinä kyllä jonkun aikaa pysynyt, esimieskokemusta kerryttelemässä. Mutta tällä kertaa kävi niin, ettei kannattanut jäädä katsomaan irtoaako se paikka ja ehdottomasti parempi näin 🙂

Irtisanoutumisuutiseni lähti tietenkin kauppakollegoiden kautta leviämään toisille kollegoille somessa kesken lauantai-illan ja hiukan minua on huvittanut se, että tuo uutinen jopa keskeytti hetkeksi jonkun vihreiden kunnallisvaali-iltaman, kun ehdokkaana oleva kollegani oli viestin saadesssaan rynnännyt huoneen poikki ja täräyttänyt läsnäolijoille, että ”mitä v****a, Marra on irtisanoutunut!”. Nauratti, kun kuulin 😀 Tässä vaiheessa tosin on syytäkin vaihtaa työpaikkaa, kun alkaa olla niin umpijämähtänyt vanha työntekijä, että irtisanoutuminen aiheuttaa hämmästystä…

Mutta jeps, aloitan uuden työn huomenna ja edessä on tiukat kolme viikkoa, sillä tuo kolme viikkoa on vielä jäljellä irtisanomisaikaani kaupasta. Teen uutta työtä sen, minkä kerkiän tällä aikaa ja täysipäiväisesti sitten, kun kauppaduuni loppuu. Saatan kyllä tuon kolmen viikon jälkeen muistuttaa zombia, kun pitäisi kyetä omaksumaan ihan uusia juttuja uudessa työssä ja samaan aikaan painaa raskasta vuorotyötä kaupassa ja välillä pitäisi käydä ulkomaillakin kääntymässä. Mutta on vain ajateltava, että se on tämä kolme viikkoa ja sen jälkeen olen töissä vain arkisin toimistoaikaan ja saan nautiskella vapaista viikonlopuista, mistä en olekaan viimeiseen seitsemään vuoteen juuri edes haaveillut.

Joten ei muuta kuin kolmen viikon tehotyöputkea päin… 🙂

-Marra