Palautumisviikonloppu

img_20161027_201651
Masa nukkuu lähistöllä, kun meikä on tietokoneella

Olen aika tyytyväinen tähän 19 päivän työputken päättäneeseen viikonloppuun. Ehdin puuhastella kaikenlaista, minkä lisäksi ehdin nukkua univelkojakin pois. Täydellistä siis kai? 🙂 Perjantaina töiden jälkeen oli pakko käväistä kaupungilla, koska irtopuuteri oli aamulla loppunut ja elämä ilman irtopuuteria on liian kiiltävää. Prisma mokoma ei myy Nyxiä, joten ihan pakko oli ottaa auto alle ja ajella Sokokselle. Sieltä kotiuduin viettämään leppoisaa perjantai-iltaa puuteri ja hiukan ruokaa mukanani.

img_20161028_193949

Ja se ruoka… Sen ei tarvitse olla monimutkaista, mutta on vaan niin ihanaa, kun on aikaa ja jaksamista kokkailla edes jotain pöperöä ilman, että on aina mietittävä, että mitähän söisi aamulla klo 5:30 ja nyt vaan illalla jotain valmismössöä suuhun ja nukkumaan. Tästä lähtien jaksanen taas kokatakin jotain, ihan itse, jee! Olihan niitäkin aikoja, kun kokkasin kahden työn ohella itse suurimman osan ruoista, mutta viime ajat olin niin väsynyt, että valmisruokaa kului enemmän, kuin mitään muuta.

img_20161029_124131

Lauantaina istuin vieraan Volvon repsikan paikalla. Ei ollut niin hyvä auto, kuin oma Volvoni. Paitsi stereot, ne oli sata kertaa paremmat. Pitäisiköhän vielä vanhoilla päivillään ryhtyä etsimään kadotettua teini-ikää ja asentaa kotteroon kunnon linnunpönttöpoppivehkeet. No, sitä voi miettiä sitten lohkolämppäriasennuksen, öljyjenvaihdon ym. jälkeen. Että oliko sitä rahaa vai ei. Tai ehkä pitäisi ajatella Masaa, että mahtuuko sen osastolle poppivehkeitä vai ei.

rohmu_aisat

Ja niinhän siinä kävi sitten sunnuntaina, että norsu sai ensimmäistä kertaa elämässään reen peräänsä. Ensimmäiset askeleen mentiin säpsähdellen, sitten yllättävän hienosti metsän läpi ja voittajafiiliksillä ohjastettiin poni kaverin kanssa pellon puolelle. No, pellolla poni totesi, ettei tommosia vempeleitä vetele ja kahdella pukilla irroitti näppärästi reen aisoista. Eihän se oikeasti kuuluisi noin helposti irrota, mutta meiltä kun sattui puuttumaan jotkut sokat sieltä kiinnityksistä. Ennen seuraavaa kertaa on siis suoritettava tuotekehittelyä. Laitettiin kuitenkin reki uudestaan kiinni ja jatkettiin matkaa pellolta tielle ja oltiinpa ylpeitä, kun poni sieti suorastaan loistavasti sitä kaameaa meteliä, mitä reki pitää soratiellä kulkiessaan. Joten tästä on siis hyvä jatkaa! 🙂

img_20161030_223745

Sunnuntai-iltana ehdin vielä opetella tekemään tuommoisia joulutähtiäkin, joten tästähän tuli lopulta ihan kohtalaisen aktiivinen viikonloppu. Heppailuhommiakin tuli suoritettua useamman hevosen kanssa sekä la että su, joten ei voi valittaa. Ja nukkuakin ehdin tarpeeksi, lauantaina taisin koisata johonkin klo 11 asti, sunnuntaina kävin koiran kanssa lenkillä klo 8 jälkeen, mutta laitettuani pyykinpesukoneen päälle lenkiltä palatessa, painuin takaisin pehkuihin ja koisailin sujuvasti klo 13 asti. Sitten tulikin jo kiire lähteä tallille, että on vielä valoisaa puuhastellessa.

Maanantaiaamuna heräsinkin vasta varaherätyskelloon, mikä ei ole mikään ihme, näin nimittäin unta, missä kuningatar Elisabeth föönasi tukkaani ja minä pesin samaan aikaan hampaitani siinä tuolissa istuessa ja välillä kävin sylkäisemässä hammastahnavedet pois suusta Ellun siinä odotellessa ja jatkaessa taas föönausta tuon pikku breikin jälkeen. Että eihän nyt tuollaisesta unesta ihan ensimmäiseen herätyskelloon kannata herätäkään 😀

Mukavaa alkanutta viikkoa, vaikka illat mokomat pimeneekin…

-Marra

Mainokset
Kategoria(t): Autoilua, Elämää, Fiilistelyä, Hevostelua, Joulu, Koiruuksia, Ruokaa, Shoppailua Avainsana(t): . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

6 vastausta artikkeliin: Palautumisviikonloppu

  1. Rantakasvi sanoo:

    Ai sulla on Ellu nykyään hovikampaajana?! 😀

    Kohtuullisen siistin näkönen Volvo, ainakin tosta sisältä.

    • Marra sanoo:

      Joo sitä se teettää, kun olen viimeksi viime vuoden joulukuussa käynyt kampaajalla, niin alkaa menee nää kampaajaunet jo ihan överiksi 😀

      Olihan se siistin näköinen Volvo, käytiin tommosta kokeilee, mutta siinä oli mm. mennyt jakopäänhihnan vaihtoväli jo yli jne….

  2. Sanna sanoo:

    Jo on sullakin unet 😀
    Hienosti pärjäsit kaamean työputkesi!

    • Marra sanoo:

      Joo en tiiä mistä moinen uni, meni vähän yli 😀

      Jep, selvisin työputkesta. Tiedä sitten kuinka paljon on tätä kynttilää tullut poltettua molemmista päistä viime vuodet noin muutenkin…

  3. Tita sanoo:

    Selvitit tiesi helpompaan elämään – onnea!
    Issikka on yleensä niin tervejärkinen hevonen, että sen voi valjastaa vaikka mihin systeemiin ja se hetken tuumauksen ja tutustumisen jälkeen toimii kuin vanha, rasvattu kone. Kylmiltään minäkin otin ruunani vetovaljaisiin ja ajettiin tukkeja perässä vetoliinoin vetäen. Hevonen hoksasi hyvin äkkiä mitä tässä tahdotaan. Se oli Fiksu Otus.

    • Marra sanoo:

      Kiitos, ihan tuntuu uskomattomalta, voiko elämä olla näin helppoa pidempään…

      Joo kyllä tuo Rohmu on kans sellainen, ettei se yhtään hämmästy, mitä värkkejä sille tungetaan päälle jne, ainut mikä arveluttaa on tuo pukittamispuoli, kun Rohmu sattuu olemaan kuuluisaa pukittavaa sukua, että montako kertaa se vielä kokeilee vetovempeleen irroitusta pukittamalla, ei ollut nimittäin ihan mitään vaatimattomia pomppuja ne pari, millä tällä kertaa irrotti reen perästään. Mutta periksi ei anneta ja kyllä uskon, että ne tukit rantametsästä tuodaan pois, jahka maa vähän jäätyy 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s