Liian laiska lauantai ja semihyvä sunnuntai

img_20161112_222556

img_20161112_223046

En tehnyt lauantaina mitään. Sitähän se Iltalehtikin suositteli, että älä tee viikonloppuna mitään. Noudatin sitten neuvoa lauantaina saatuani klo 10 aikoihin puhelun, että tallille meno ei sinä päivänä oikein onnistu. Tästähän sain mainion syyn jäädä nukkumaan ja sitten vietinkin päivän tyylillä nukuin – söin – nukuin – tiskasin – söin – nukuin – järjestelin kassillisen vanhoja koulupapereita roskikseen – nukuin – kävin yhdistetyllä aamu- ja iltapesulla ja sitten päivä olikin pulkassa. Ei ollut yhtään hyvä päivä se! Henkisen syyllisyyden tekemättömyydestä kykenin vielä käsittelemään sillä, että tarvitsin löhölauantaita ja aikaisemmat lauantaini menin lähes joka lauantai kuuteen töihin ja iltaisinkin oli hommia, mutta fyysistä pahaa oloa en pysty hyväksymään. Vaikka ehkä tuo Masa olikin tyytyväinen siihen, että nukuttiin puolet päivästä lusikassa, mutta meikäläinen sai mokomasta laiskalauantaista niin jäätävän päänsäryn ja pahan olon, että en halua enää ikinä viettää tuollaista lauantaita. Pitäisi ainakin käydä ulkona, minä kun skippasin launtain koiranulkoilutuksetkin sillä verukkeella, että olin vienyt koiraa ahkerasti viikolla pihalle, niin mies hoiti lauantain lenkit. Meikälle ei kuitenkaan tällä passiivitalossa riitä happi, vaikka yhdet unet vedinkin ikkuna auki pakkaseen, joten asia on niin, että pihalla on käytävä edes kerran, vaikka kuinka viettäisi pyjamapäivää tai muuten ei hyvä heilu. No, tulipa kokeiltua, eikä tule toistumaan, niin kauan kuin terveenä pysyn.

img_20161113_132006

img_20161113_161614

img_20161113_161619

Sunnuntai oli semisti parempi päivä, koska tuli lähdettyä liikkeelle. Isänpäivälounaalla käytiin ja Masa esitti hyvin koulutetun koiran parhaita puolia kerjätessään Tarjoilijalta herkkuja. Vaikka sitten pää pöydällä vai miten se menikään… Tallillekin asti pääsin, valitettavasti vaan paakkukeli esti ratsastukset ja heppailut jäi pienen maastakäsin pyörittelyn asteelle. Ja tuota kuvissa näkyvää Kimiä koitin hiukan harjailla, mutta eipä tuo siitä paljon parantunut, on niin mudassa maannut otus, että näyttää lähinnä huonosti pidetyltä mullikalta, mutta jospa se joskus tuleva oikea talvi puhdistaisi tuon ponin.

Tulipa siis viikonloppu lusittua, hevosten kanssa en saanut aikaan niin paljon kuin olisin halunnut, enkä saanut aikaiseksi kaivella myytävää kaverin kimppakirppispöydälle, kuten olin suunnitellut, mutta olenpa ainakin levännyt ihan maksimiin asti, enempää lepoa ei kroppa kestä. Joten tässä voinee siis odotella hyvin tuottavaa työviikkoa 😉

Mukavaa viikonalkua kaikille! 🙂

-Marra

Kategoria(t): Elämää, Hevostelua, Juhlaa, Koiruuksia, Minä itte Avainsana(t): , , , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

8 vastausta artikkeliin: Liian laiska lauantai ja semihyvä sunnuntai

  1. Sanna sanoo:

    Onpa Masalla komeet tossut. Pysyykö hyvin jalassa?

    • Marra sanoo:

      Kyllä ne aina välillä irtoo, jouduin eilenkin muutaman kerran laittaan irronneen tossun uudestaan jalkaan. Varsinkin kun Masa ei ota niiden kanssa kovinkaan rauhallisesti, vaan pörhältää hoppaloikkaa pitkin kämppää.

  2. Rantakasvi sanoo:

    Masalla tossut?! 😀

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s