Hellisheiði

Islannin reissulla ajellessamme yksi päivä aikaa kuluttamassa ennen Blue Lagooniin menoa päädyimme yläkuvan sumuun. Sanomattakin on selvää, että maisemia ei tosiaankaan tuolla sumussa näkynyt, kunhan ajettiin eteenpäin, kun eihän siinä muutakaan voinut. Jossakin vaiheessa salmiakkia syövä kuskimme alkoi ihmetellä, kun meni salmiakit nenään, mistä teimme päätelmän, että kyllä tässä jotain laskua on, mutta muutoin ei havainnoitu kuin sumua ja tien aitoja. Tulimme sitten myös tätä samaa tietä takaisin, kun olimme käyneet kääntymässä Hveragerðissä. Vähän oli ylämäkeä ja sitten mentiin taas sumussa vailla kummempia havaintoja.

Seuraavana aamuna lähdimme pimeässä ennen sian pieremää suuntamaan kohti putouksia ja ajoimme tämän saman sumumestan läpi pimeässä. Siitä ei valitettavasti ole kuvia, koska en ollut siihen mennessä ehtinyt tutustua kameraani (jonka sain liikkeestä klo 18 edellisenä iltana ennen reissua…) niin paljon, että olisin tiennyt, mistä käsivarainen pimeäkuvaus asetetaan päälle… Mutta pimeydessä tuo sumu oli parhaimmillaan sellaista, että tien ulkoreunan heijastimia näkyi kolmen tolpan verran, pahimmillaan sellaista, että näkyi vain seuraava tolppa. Ja niitä heijastintolppia oli huomattavan tiheässä verrattuna Suomeen. Hitaasti oli siis ajettava kieli keskellä suuta, varsinkin kun Yariksen pitkät valot vastasivat normiauton lyhyitä ja vaikka sumuvalot sai laitettua sisältä päälle ja merkkivalo syttyi kojelautaan, tarkempi tarkastelu ulkona kertoi, ettei koko kotterossa ollut mitään sumuvaloja… Jotain kai siellä sumun seassa ajamisen fiiliksestä kertoo se, että sieltä pimeydestä turvallisesti ostoskeskuksen parkkipaikalle selvittyämme pakanakin rukoili ensimmäistä kertaa elämässään 😉 Kävimme myös kyselemässä paikallisilta, onko tuossa aina tuollainen sumu. Ei kuulemma aina, mutta hyvin usein ja jonkun kiertoreitinkin paikallinen ukko opasti, ettei olisi palatessa edes pakko mennä sinne hernerokkaan.

Putousreissulta palatessamme meitä kuitenkin onnisti, sillä sumu oli hälvennyt sen verran, että näimme millaiset ne sumuiset vuoret oikeasti ovatkaan. Onneksi ei siellä pimeässä sumussa tiedetty, millä reunalla Yariksen kanssa ajeltiin kolmen metrin näkyväisyydellä… Hellisheiði on siis laavatasanko Reykjavikista itään, noin 380 metrin korkeudella. Siellä ylängöllä on myös geoterminen voimala. Sen verran jyrkkä tie kuitenkin oli, ettei ole ihme, että meni salmiakit nenään siinä vaiheessa, kun ei vielä näköhavaintoja ollutkaan, missä sitä mennään. Tässä siis kuvia, jotka puhukoon puolestaan. Kaikki kuvat napattu auton ikkunan läpi liikkuvasta autosta, joten vähän on päässyt välillä tärähtämään, mutta en halunnut sensuroida silti kuvia, jotta näette laavakentät sun muut.

Siinä siis muutama kuva sumuisista vuorista. Hauskaa oli siellä ajella! 🙂 Ja hauskaa on se, kun tätä postausta esikatsellessa taustalla soi Fast Car… 😀

-Marra