Kun ponilta pallit poistettiin ja kuvia kans

Niin… Laitoin tuon jo otsikkoon, että kuviakin on sitten tulossa, osastosta ”ei herkille”. Ihan siis omalla vastuulla tästä eteenpäin, mutta itse halusin dokumentoida tämänkin tapahtuman. Ihan en kaikkia yksityiskohtia joutanut kuvaamaan, koska ensin oli pientä haastetta pienen islantilaisen rauhoittamisessa, sillä iski päälle tyypillinen islantilaisen yltiöpäinen henkiinjäämisvaisto ja vaikka pieni kaveri onkin ja aiemmat rokotukset sujuneet hyvin, niin rauhoituspiikin saatuaan veti sellaiset kilarit, että oksat pois. Kaksi annosta rauhoitettakaan ei tuntunut vielä missään ja meillä oli kokeneen eläinlääkäriukon kanssa ihan täysi työ pitää otus edes karsinassa. Kyllä kuulkaa tuollainen pieni bambiino tulee vielä kahden rauhoituspiikin jälkeen kevyesti ulos sieltä karsinasta omin voimin, jos sen päästäisi niin tekemään. Kukapa sitä tietysti palleistaan taistelutta luopuisikaan… No, kolmannen annoksen jälkeen alkoi jätkä nuokkua ja siitä eteenpäin hommat sujuivatkin paremmin kuin hyvin, tarpeeksi kehittynyt oli hän, jotta homma voitiin hoitaa ja nopea ja näppärä oli toimenpide. Meikäläinen toimi leikkaussalihoitsuna pidellen instrumenttilaatikkoa, joten tästäkään kohdasta ei ole kuvia, mutta eläinlääkärin poistuttua hain kameran ja aloin räpsiä. Joten, kuvien pariin siis…


Jossain siellä on pienet pallit, hetken aikaa vielä…


No siinähän ne, pallit lattialla…


Voi kehno, minkä mulle teitte…


Nuokuntaa, kun odotellaan, että haava lakkaisi vuotamasta.


Tätä kaikkea kun katselin, mietin, että kaikenlaisia harrastuksia sitä ihmisellä onkin.


Pienessä hönössä, mutta elämä voittaa.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin… Potilas siirtyi jo samana iltana tallista privaattipihattoon. Sulfaa syötetään nyt varmuuden vuoksi rautaisannoksella, koska eläinlääkäri oli lähdössä pariksi viikoksi reissuun ja hänellä on ollut tapana käydä tarvittaessa rassaamassa tukkiutuneita paikkoja auki samaan hintaan, mutta oli hyvin tietoinen, että jos joudun jonkun toisen lääkärin kutsumaan ko. puuhaan, niin saattapi tulla rassaukselle enempi hintaa kuin itse ruunaukselle. Joten siksipä ponilla on varmuuden vuoksi sulfakuuri tupla-annoksella ja jälkihoidoksi noin muuten taluttelua.

Hiukan sääliltähän tuntui kiltti pieni oripoika jo noin pienenä ruunata, hän kun vauhdikkaamman syksyn jälkeen on käyttäytynyt niin nätisti, ettei ole edes yrittänyt purra tahi potkia tai pompata päälle, vaan tarhassa on voinut olla vaikka kyykyssä hänen vieressään ilman mitään ongelmia. Yleensä kun noiden koltiaisten kanssa saa olla varuillaan. Oriinpitäjäksi en kuitenkaan missään tapauksessa aio ja niinpä ruunaus olisi ollut edessä joka tapauksessa, joten mitäpä sitä lykkäämään. Niinpä Kimin ja palliensa tiet erosivat jo ennen, kuin poitsu ehti herätä elämänsä kevääseen.

-Marra

Mainokset
Kategoria(t): Elämää, Hevostelua Avainsana(t): , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

8 vastausta artikkeliin: Kun ponilta pallit poistettiin ja kuvia kans

  1. Sanna sanoo:

    Onhan ne vähän isommat kuin koiralla 🙂 Mutta uskon, että pikkuisen ponin elämä on paljon helpompaa, kun ei tarvi herätäkään siihen ”elämän kevääseen”.

    • Marra sanoo:

      Joo, aikuisella hepalla oliskin sitten reilusti isommat… Jep, ruunan elämä on mukavaa ilman turhia haikailuja tammojen perään.

  2. Cara sanoo:

    Huh.
    En ole kovin herkkä, mutta satuin lukemaan tätä isolla näytöllä ja aika nopsaan rollasin veriset kuvat pois. On sulla tosiaan harrastus. Hattua nostan sille, mitä kaikkea siihen sisältyy. Wau!

  3. Tita sanoo:

    Kevennysleikkaus. Hyvä valinta, niin pirullista on taistelu murrosikäisen orin kanssa, varsinkin just ”elämän keväällä”. Toivotan toipumisia sinne!

  4. Hirnakka sanoo:

    Ruunat on parhaita, onnea Kimille rauhalliseen ruunaelämään!
    Ja hieman hihitellen mietin, miten mieslukijoiden leuka saattaa värähtää kuvia kelatessa. Tää on tyttöjen ja naisten laji 😉

    • Marra sanoo:

      Kiitos, nyt kun vaan sujuisi toipuminen loppuun asti hyvin ilman ylimääräisiä ongelmia. Olen nähnyt niin paljon jälkitulehduksia ja kuumeita, että pidän melkein ihmeenä, jos kaikki menee putkeen, mutta on kai sekin mahdollista.

      Ja juu, töissä kun kerroin, että otin kuvia tästä operaatiosta ja taisin jotakuta miestä niillä vähän kiusatakin, niin sain kyllä kommenttia, että aika pelottavaa, kun se ei edes riitä, että se leikkaa ne irti, vaan se ottaa niistä kuvia ja laittaa ne someen, että varokaa… 😀

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s