Satunnaisia kuulumisia


Kimi ja Rohmu menossa

Elämä on muuttunut jotenkin sellaiseksi, ettei tässä ehdi enää bloggailla. Töissä on työkuormaa ihan riittämiin ja vapaa-ajalla ei huvita istua koneella, koska teen sitä päivät. Mutta josko nyt saisin pienimuotoisen kuulumispostauksen aikaan. Enpä tässä nyt kaikkea tarinoi ja Levi-postauksetkin unohtui jonnekin, kun on ollut niin paljon muuta tekemistä. Mutta jotain satunnaisia tapahtumia sieltä täältä koitan tässä nyt listata muutaman kuvan kera. Poni R tuli jossain kohtaa takaisin ja tuossa kuvassa onkin Kimi ensimmäistä kertaa samassa tarhassa Rohmun kanssa pienellä tutustumiskäynnillä.


Kalkkunaukolta on joku kyninyt kuvun 😀

Henkilökohtaisesti en ole ehtinyt kylmää kevättä harmitella, vaikka näin hevosenomistajana asia toki meikäläistäkin koskee, jos heinänviljelijöillä menee hommat vituroilleen eikä nuo laitumetkaan nyt kovasti viherrä. Mutta itse olen ollut edelleen iloinen nykyisestä duunistani ja muutenkin on ollut kaikenlaista hauskaa sattumusta tässä kevään aikana. Ja hauskaa oikeastaan huvittaisi vain pitääkin. Tiedättekö, kun on vapautunut niistä vanhoista duuneista ja siitä, että vuosien ajan oli ehkä pari kolme vapaapäivää kuussa ja rytmitön vuorotyö ja ties mitä henkistä stressiä. Sitä kestää kun on pakko, vaikka loppuaikoina alkoikin puhti loppua. Mutta nyt kun pahimmat univelat on kuitattu ja tuli kevät ja valoisaa, niin kyllä tekee mieli ottaa siitä vain kaikki irti 🙂 Tekisi mieli vain heittää mielestä kaikki elämän realiteetit ja antaa musiikin soida ja tanssia itse mukana. Olla huoleton ja vastuuton ja hymyillä vaan. Joskus tuntuu, että tein niin pitkään kahta työtä, että en tiedä toivunko siitä ikinä. Siis siinä mielessä, että jaksaisin hoitaa mitään asioita tai huolehtia mistään, kun olen kuluttanut itseni jossain mielessä loppuun ja aika äärirajoille suht nuorena. Talvella vielä mietin, etten tule koskaan jaksamaan mitään. Nyt kun on kevät, niin elämä on alkanut voittaa, mutta tällä hetkellä on menossa vain sellainen vapautumisen fiilis, että pitäisi vain aina lähteä jonnekin road tripille ja nauttia elämästä ja olla vaan. Ehkä tämä kuuluu asiaan 🙂 Toki tässä on samaan aikaan asioita, joiden pitäisi olla ihan toisella tolalla ja välillä tiirailen lisätöitä, koska tarvitsisin todellakin enemmän fyrkkaa, mutta silti, päällimmäisenä on fiilis, että tekisi vain mieli olla täysin vastuuton ja pitää hauskaa. Ehkä se ei nyt käytännössä ihan noin mene, eikä tästä iästäkään voi kelata muutamaa vuotta pois, mikä voisi olla tarpeen tässä fiiliksessä, mutta tämä on nyt päällimmäinen fiilis tällä hetkellä. Joku toinen päivä taas joku ihan toinen fiilis 🙂


Pääsin jo kerran terassille syömäänkin. Mies ystävällisesti tarjosi, meikä kun on aina yhtä PA poninomistajaämmä 😉

Meikän varsan emä varsoi tänä vuonnakin ja pitihän sitäkin varsaa matkustaa hetimmiten katsomaan. Söpö pikku tamma putkahti sieltä tällä kertaa 🙂


Ja pitihän sinne Baddingin kioskillekin pysähtyä pari kuvaa nappaamaan, just for the fun of it 😀


Niin ja pääsiäisenä otin hiukan osumaa, kun jäin pelästyneen ponilauman alle juuri kun olin kumartuneena tutkimaan Kimin ruunaushaavoja sinne mahan alle… Muutaman metrin lensin mukana ennen kuin päädyin makaamaan paskaan. Muutamalla mustelmalla ja kavionkuvalla sääressä selvittiin tästä. Ja paskaisilla vaatteilla. Sometimes shit happens 😉


Olen myös oppinut, että ilman kameraa ei voi liikkua minnekään, jos haluaa joskus saada hyvän kuvan. Pääsiäistaivas oli meikäläiselle suosiollinen, värit kohdillaan ilman minkäänlaista kuvankäsittelyä 🙂

Jouduin muuten ajelemaan tuollaisella kananpojankeltaisella pääsiäismunallakin. Oli se siinä mielessä Audinrinkulansa ansainnut, että kyllä se kiihtyi ihan kiitettävästi, mutta muuten oli sellainen olo, että se on vain Audi-valeasussa oleva vitriini-Renu. Mutta IsoH ystävällisesti korjaili autoani kuuden viikon soittelun jälkeen. Tai oli se jo yhden vian korjauksessa kuukausi aiemmin, sillä aikaa meikäläisellä olikin laina-Volvo alla, jolla heitin yhden mielenkiintoisen heinänhakukeikankin. Sen jälkeen taas kuukausi soittelua, niin johan tällä viikolla kaksi muuta osaa vaihdettiin. Vasteaika oli niin pitkä, että meinasin jo lähteä vieraisiin, mutta hinta meni lopulta aika vahvasti hyväntekeväisyyden puolelle, joten korjaaja saakoon anteeksi. Tapasin myös taas erään tutun naapurissa sijaitsevalla Shellillä mielenkiintoisen henkilön, kun istuin siellä tunnin terassilla autoja vaihtamassa. Lisää eksoottisia kokemuksia naapurikylässä 😉 Nyt ei enää auto nitise, mutta takavaloja ei saatu vielä tällä kertaa korjattua. Siellä on joku sähkölaatikko täynnä hiekkapölyä… Jos sitä ei ensi viikolla korjata, niin meikä vie kotteron yhdelle fanaattiselle Volvomiehelle hoitoon, vaikkakin siitä ehkä lisäkustannuksia syntyykin, mutta rajansa se on meikäläisenkin hermorakenteella.

Tämmöistä pientä siis täällä. Paljon kaikkea muutakin tietysti, mutta josko tällä nyt saisi oman sisäisen bloginpäivitystarpeensa hetkeksi hoidettua.

Adios!

-Marra

Advertisements
Kategoria(t): Autoilua, Blogista itsestään, Elämää, Elämyksiä, Fiilistelyä, Hevostelua, Kalkkunoita, Kevät, Kiitollisuutta, Minä itte, Musiikkia, Random, Ruokaa, töitä, Ystävyyttä Avainsana(t): , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

6 vastausta artikkeliin: Satunnaisia kuulumisia

  1. Timo Lampi sanoo:

    Mukavaa kuulla sustakin välillä,
    mutta missä on paratiisi??

    • Marra sanoo:

      Kiva, että joku vielä löytää tännekin lukemaan 🙂

      Tuo paratiisi on Somerjoella/-niemellä, mitä se nyt tarkalleen onkaan.

  2. Sanna sanoo:

    No shit happens, tosiaan, kun elukoiden kanssa painii 😀
    Hauska tuo emän ja varsan laukkakuva, kun molemmilla ihan sama asento.
    Mukavaa, että sulla on mukavaa, ei se blogi niin tärkeä ole että sen kirjoittamisesta pitäs olla huolissaan.

    • Marra sanoo:

      Joo, välillä sitä vaan päätyy makaamaan paskaan, ei voi mitään 🙂

      En huomannutkaan, että ne on tosiaan emä ja varsa noin samassa asennossa, mutta nyt kun sanoit, niin niinpä tosiaan onkin 🙂

      Joo, eipä sitä pidä blogin kirjoittamisesta stressiä ottaa, mutta en nyt kuitenkaan haluaisi sen ihan kokonaan hiljenevänkään, joten tarvii hiukan tsempata 🙂

  3. Sirkku sanoo:

    Hola! Aivan ihania nuo heppakuvat! Kyllä sä vielä tuosta ’sata työtä samaan aikaan’- vaiheesta toivut, mutta se käy varmasti pikku hiljaa. Nauti nyt sitä (näen että niin teetkin) että vihdoin vain yksi työ ja mikäli olen ymmärtänyt oikein, mukava sellainen. Useimmiten ne meidän huolet on kuitenkin suht pieniä ja sitä joko ymmärtää elämän lahjana tai kidutuksena. HItto kun pitäisi myös muistaa, että voi olla, että huomenta ei olekkaan, sitä ei tulisi pitää itsestään selvänä.
    Olen iloinen puolestasi, että vihdoin sulla on kevyempää! Päivitä kun jaksat ja sille tuntuu mutta älä pliis jätä, tätä on kiva lukea ja katsella.

    • Marra sanoo:

      Kiitos kivasta kommentista! 🙂 Ehkä mä joskus tosiaan toivun. Toivottavasti ainakin 🙂

      Kun on elämyshakuinen, mukavuudenhaluinen ja nautinnonhaluinen luonne, niin siinä on joskus tekemistä, että sais jalat maanpinnalle. Pakko on paras muusa ja työt täytyy hoitaa, mutta muuten lentelen jossain sfääreissä, kun elämä VIHDOINKIN on kevyempää. Ei sitä tajuakaan, missä prässissä on ollut, ennen kuin se loppuu.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s