Laitumella


Pusipusii ❤


Johtajatar

Kappasta vaan, edellisestä postauksesta ei ole kuin vajaa viikko ja olen jo tekemässä seuraavaa, uskomatonta! 😉 Niin laiska bloggaaja minusta on tullut, että tästäkin voi jo olla ylpeä 😀 Mutta ehkä nyt kesällä tulee räpsittyä jonkun verran kuvia, joiden ympärille voi postauksia rakentaa, jos ei jaksa tarinoida mitään syvällisempää. Tai ei kai täällä niin kovin syvällistä ole koskaan ollutkaan, paria ajatusoksennuspostausta lukuunottamatta…


Kimillä on sentään vielä kaksipuoleinen harja…

Tässä on muutamia kuvia päivältä, jolloin Rohmu pääsi ensi kertaa laitumelle niin, että Lootakin oli siellä. Niiden kahden tutustuttamista on hiukan jännitetty, Loota kun on nuoreksi tammaksi hyyyvin itsevarma kuningatar, joka ei kumartele toisia hevosia, vaan pitää valtaa hallussaan ja Rohmu taasen on kunnostautunut aikamoisena tappelijana välillä. Kyllähän nuo sitten mätkikin alkuun melko lujaa toisiaan, kuvia ei tullut otettua siinä kohtaa jännitykseltä ja sitten kun kaivoin kameran videointiasentoon niin 1) tilanne rauhottui 2) alkoi sataa 3) lähdettiin sisälle istumaan nojatuoliin… Katsotaan nyt kuinka tilanne jatkossa etenee, ei noita ole vielä uskaltanut yöksi tuonne keskenään jättää, vaan eristyksissä hoituu hommat. Toistaiseksi Rohmu tyytyi syömään sivummalla ja Loota esti muiden pääsemisen sen seuraan. Kimi olisi mielellään mennyt Rohmun kanssa rapsuttelemaan, mutta Lootan hallinnoimassa valtakunnassa moinen toiminta on kiellettyä. Mutta eiköhän ne siitä totu, ajan kanssa ja mikä tärkeintä, laitumella on tilaa väistää ja ruokaa riittää kaikille kaikkialla, eikä tarvitse heinähäkin luona tapella paikasta maailmassa.

On muuten tosi värikäs tuo meidän lauma, kun kaikki on erisävyisiä harmaita. Vaikka pitäisi kai olla tyytyväinen, kun kaikki muut Rohmua lukuunottamatta on hopeita, mikä on väri, mille pitäisi tehdä kunniaa, mutta vähän tylsäksihän tuo käy, kun kaikki on harmaata massaa 😉


Pitipä ottaa selfiekin, kun olin laitumella tiirailemassa tilannetta. Todistusaineistoa, että on niitäkin hetkiä, kun meikäläisen tukassa ei ole tyvikasvua näkyvissä…


Päivän asuun kuului tietenkin riimunnaru mukana, jos pitää äkkiä saada joku heppa vietyä turvaan mahdollisesta yhteenotosta. Vaikka mies kysyikin kuvan nähtyään, että missäs fifty shades of greyssa meikäläinen on ollut. Mutta ihan vain laitumella 😀 😀 😀


Yksinäinen vaeltaja


Matriarkka pitää laumansa itsellään ja Rohmu haahuilee missä haahuilee. Vaikka sitten tois puol ojaa…

Jep, semmoista täällä, meikä lähtee nyt tallille. Vähän olis taas niin kuin kesä 🙂

-Marra

Advertisements
Kategoria(t): Hevostelua, Elämää, Fiilistelyä, Kiitollisuutta, Kesä, Hiukset, Minä itte Avainsana(t): , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

8 vastausta artikkeliin: Laitumella

  1. Sirkku sanoo:

    Ihania kuvia! Varsinkin tuo johtajatar kuva on hienosti onnistunut. Hauska kun kirjoitat että harmaata ja harmaata, skrollaan tekstiä alaspäin ja näkyviin tulee sun punasävyiset hiukset! Sä olet kuvauksellinen! Ja ihailtavan hoikka! Tuo on kylla fifty shades kuva, hyvin miehesi keksikin 🙂
    Itse en tykkää olla kameran edessä yhtään, erittäin mielelläni siellá takana kyllä.

    • Marra sanoo:

      Kiitos, munkin mielestä tuo johtajatar-kuva on onnistunut, mutta muut ei sitten niinkään ole hienoja. Mutta sitä se kuvailu on, pitää ottaa monta sataa kuvaa, että pari onnistuu…

      Mä en muuten ole yhtään kuvauksellinen. Tommosen selfien saa just ja just onnistuun, kun näkee itsensä näytöstä, mutta siihen se sitten jääkin. Olen maailman huonoin poseeraaja ja kun joku toinen ottaa musta 200 kuvaa, niin ehkä yksi on katselukelpoinen. Välillä tuntuu, että voisko tän naaman vain vaihtaa…

      Oon muuten laihtunut jotain 5-6 kg viime syksystä. Ensin mietin, että lähti lihakset, kun en enää tee fyysisiä töitä. Seuraavaks mietin, että jos sittenkin vaikuttaa se, että nykyään paistopisteen herkkuihin on pidempi etäisyys. Lopuksi tulin kuitenkin siihen tulokseen, että taitaa johtua eniten siitä, että syön paljon vähemmän nykyään. Kahden työn aikaan saatoin huitaista pahimpina päivinä sen viisi lämmintä ateriaa, nykyään syön max kaksi lämmintä ateriaa päivässä ja vähän välipaloja. Että ehkä se on vain se syömisen määrä, mikä vaikuttaa. Mutta kivaa, kun oon vähän laihtunut, nyt on aika mukava olo, kun on vähän jenkkakahvat sulanut.

      Ja juu, mäkin oon mieluummin siellä kameran takana kuin edessä. Ja tuo kamera kyllä lisää ihmisen onnellisuutta kummasti 🙂 Vielä kun olis varaa investoida pariin lisäobjektiiviin, mutta ehkä joskus viiden vuoden päästä…

  2. outopaimen sanoo:

    Punapää! ♥ ♥ ♥!!!!
    Oi sentään, nuo silmät…joo ja hevoskuvat oli kivoja 😀
    Mitä muuten on reiden teksti?
    Kummallakin kielellä kiitos 🙂

    • Marra sanoo:

      Punapäisyys on vahinko, kun kaupassa ei myyty sitä ruskeaa hiusväriä, jonka olisin halunnut ostaa ja jotain oli pakko ostaa, kun en kestänyt enää haalistunutta väriä. Joten tällä mennään nyt hetken aikaa…

      Teksti on Felis silvestris tranquilla, joka tarkoittaa rauhallista villikissaa. Erään ystäväni yli kymmenen vuotta sitten musta antama määritelmä tuo rauhallinen villikissa ja kerran sitten sain kuningasidean, että haluan tatuoida sen itseeni, kun se on musta niin osuva ja eläimillähän on aina latinankielinen nimi 😉

  3. Sanna sanoo:

    Voi raukkaa kun yksin joutuu oleen! Ei se ihme oo että usein pidetään hepat yksin aitauksissaan, vaikka laumaeläimiä ovatkin… varmaan silläkonstin tulee paljon vähemmän vaurioita ja ns. tilanteita.
    Hyvä kun laitoit oman kuvas, niin ei näytä lauma niin harmaalta 😀

    • Marra sanoo:

      Joo, on se nyt vähän raukka, mutta ehkä se on sen ansainnut 😉 Ja sillä on sitten kyllä joku aina kaverina tarhassa öisin, että pääsee sekin rapsuttelemaan. Ei tarvi kokonaan yksin olla 🙂

      On se vaan uskomatonta, mistä meillä riittää noita harmaita hevosia… 😀

  4. Hirnakka sanoo:

    Hopee on hieno ❤ Ja okei, on sun punapääkin ihan kiva, sanoo nynny joka ei nuoruuden hennakokeilujen jälkeen punaväreihin koske.

    Laidunkuvat on aina niin rauhallisia, mikäpä sen rauhoittavampi kohde kuin syövä hevonen. Kesä on hevosenkin parasta aikaa. Jännästi noi ryhmäytymisjutut menee, Johtajatamma on se, jonka sana painaa eniten. Siihen on ruunien turha ärhennellä vastaan.

    • Marra sanoo:

      Onhan se kiva, kun on hopeita ja siinä paukkuu jo todennäköisyydet yli ja ohi, kun on sama tamma jättänyt niin monta hopeanhiirakkoa, vaikka todennäköisyys sellaisen syntymiselle on vissiin jotain 9% luokkaa hänen jälkeläisistä. Että miten niitä aina tuleekin 😀 No, on sieltä toki muunkin väristä tullut, mutta silti, noita hopeaisia on yliedustus. No, onneksi tänä vuonna syntyi punahallakko varsa, niin saadaan edes hiukan eri sävyä laumaan, jahka sieltä varsa siirtyy kotipuoleen varsalaitumiltaan.

      Mun mielestä on niin jännää, miten tuo nuori tamma on niin johtaja. Jotenkin olis helpompi ymmärtää vähän vanhemmalta tammalta, mutta kun tuossa porukassa on mm. vasta hyvällä aikuisiällä ruunattu, aina pomona ollut ruunakin, niin siinähän sekin alistui nelivuotiaalle tammalle viime syksynä ihan suit sait, vaikka ennen röykyyttivät lauman vanhempia tammoja yhdessä Rohmun kanssa ja kyllä sai mimmit väistää, kun puppelipojat piti hauskaa keskenään. Mutta sitten tuli Loota, joka ei kysele keltään mitään ja on vaan the Queen. On ne niin omia luonteitaan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s