Muistoja syyskuulta: Toriseva


Kesäkahvila oli kiinni…

Tehtiin Hunnin kanssa syyskuussa retki Torisevalle. Ihan tyttöjen retkestä ei ollut kyse, sillä miesvahvistuksena mukana oli Masa. On ollut tässä ehkä sata kertaa suunnitelmissa tallentaa nämä retkikuvat tänne muistoihin, nyt päätin sen tehdä, vaikka muutakin tekemistä taas olisi ja kusihätäkin painaa päälle, mutta kun kerran päätin tämän nyt tänne rysäyttää, niin menköön…

Taisi olla joku syyskuun 23. päivä, kun tuolla retkeiltiin, sattui ihanan lämpimät kelit ja oli tosi mukavaa retkeillä, vaikka Virrat tuntuikin olevan tosi kaukana, kun jotenkin kuvittelin matkan olevan lyhyempi. Joka tapauksessa, kannatti tuo mesta nähdä, oli kivaa aikaa Hunnin ja koiruksen kanssa, ilma kuin morsian ja lisäksi sain hingun käydä tuolla vuonolla joskus sellaisena talvena, kun maassa on lunta, ottamassa jotain eeppisiä kuvia…

Tästä nyt näyttää taas tulevan tällainen kuvapostaus, mutta mielestäni kuvat kertovat enemmän kuin ne tuhat sanaa. Näette itsekin Masan ilmeestä koska ollaan reunalla ja maisemat joka tapauksessa välittyvät kuvista paremmin kuin kertomuksista.

Kiva retkipaikka tuo Toriseva, suosittelen, mikäli joku on sinne menemistä miettinyt. Todistettavasti siellä voi myös retkeillä ilman vaelluskenkiä ja tuulipukua, testasin.

Ja päivän päätteeksi meikäläiseltä lähti viimeinkin rapuneitsyys 34 vuoden kunnioitettavassa iässä, kun Hunni ystävällisesti opasti meikäläisen ravunsyönnin saloihin. Ei ollut muuten helppoa, mutta ihan hyvää 🙂

-Marra

Mainokset
Kategoria(t): Autoilua, Elämää, Elämyksiä, Fiilistelyä, Kiitollisuutta, Koiruuksia, Matkailua, Syksy, Ystävyyttä Avainsana(t): , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

18 vastausta artikkeliin: Muistoja syyskuulta: Toriseva

  1. Hun sanoo:

    Tulipa hyvä mieli ja hymy naamalle kun katteli näitä kuvia 🙂 Rapujakin vielä 😀

  2. Tita sanoo:

    Kiitti vain veret seisauttavasta postauksesta. Muutamaa ekaa kuvaa kattoessa pohdin jo sun käyneen Virossa täydellisessä naaman vaihdossa. Ei vaan näyttänyt yhtään Marralle joo. Kuva 9 toi sitten helpotuksen – Marra on oma itsensä edelleen 🙂 Pitää varottaa etukäteen, kun käyttää stunttia kuvissa!

  3. Cara sanoo:

    Masan ilme kertoo todellakin, että hui ollaanko me näin korkealla.

    Torisevan rotkojärvet on hieno paikka. Kävin siellä retkeilemässä pari vuotta sitten kesällä, kahvilakin oli silloin auki. Hieno paikka kaikkinensa.

    • Marra sanoo:

      Yritin ensin pitää Masaa irti, mutta meinasin saada sydänkohtauksen, kun se juoksenteli tuolla ja kävi jostain reunalta tiirailemassa. Vaikka sillä oma vaisto onkin, mutta jos vaikka nuo jäkälät luistaisi tassujen alta ja se putoaisi… Eikä tuolta pääsis edes hevin auttamaan tai katsomaan kuinka kävi. Joten remmihommiksi meni, jokseenkin Masa taisi olla lopulta se fiksumpi meistä noiden reunalla olojen suhteen 😉

      Tosi hieno paikka on, kyllä kannatti mennä ja tarvitsisi mennä joskus pidemmällekin retkelle!

  4. Sanna sanoo:

    No jo mie katoinki, että on sulla patikointivarusteet 🙂

  5. Satu sanoo:

    Tuliko heitettyä pitkäkin lenkki minihameessa? ;-D Mutta eihän sitä tosiaan aina tarvitse tuulipuvussa kahistella. 🙂

    Minä sitten tykkään naisesta, joka sanoo ihan reilusti, että kusihätä. 😀 ❤

    • Marra sanoo:

      No ei nyt mitään kovin pitkää vaellusta, mutta kyllä sekin olis onnistunut 😉 Mä päätin kesällä, että käytän mekkoja, koska kalenterissa lukee kesä, vaikka olis kylmääkin. No, en sitten ihan heti osannut syksyllä lopettaa 😀 Nyt on kyllä jo housut tukevasti jalassa…

      Elämässä parasta on se, että joissain asioissa voi tehdä just niin kuin huvittaa. Kuten sanoa, että on kusihätä tai hiippailla metsässä minihameessa 🙂

  6. outopaimen sanoo:

    Piti kehua ja kuhunkin maisemia koska harvassa on noin komeat näkymät mutta kun pääsin saparokuviin ♥ asti, niin aivan sama minkälaiset maisemat Torisevan seudulla on 😀
    Mä en tiedä mikä siinä on mutta ponnari ja saparot ovat jotain joka sekoittaa tuota ajatusta ja pahasti. Ei tietenkään kaikkien sapat ja ponnarit mutta niiden joille se sopii niin ♥

  7. Sus' sanoo:

    Maisemiin tykästyin, Naisiin ihastuin ja Koiraan rakastuin<3<3<3
    Hienoja kuvia, upea paikka. Jyväskylän ja Äänekosken välissä on sellainen mesta kuin Hitonhauta, siellä kunnon rotko/vuonofiilis jos olis vettä mutta retkeilykohde kuitenkin. Kääkletä!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s