Fiiliksiä

Nah, työtilanteen suhteen olen siirtynyt johonkin hetken huolettomaan tilaan. Viimeiseen työpäivään on vielä kolme viikkoa, niin olen tässä nyt ehkä neljä päivää elänyt kuplassa, että ”mä elän nyt ja nautin, enkä mieti mitään”. Huono puoli tässä on se, että en ole hakenut kuin vasta yhtä työpaikkaa. Se oli sellainen, josta kaveri vinkkasi, heitin maanantaina hakemuksen sisään ja sen jälkeen olen unohtanut koko jutun, että pitäisi hakea töitä. Fiksumpi varmaan hakisi niitä joka päivä, mutta kun itseä vaivaa laiskamato, eikä huvita edes tutkia, mitä on tarjolla. Toisaalta, kai tämäkin vaihe tähän kuuluu, alun shokin ym jälkeen. Ja kyllä se työnhakuhässäkkä sieltä sitten iskee päälle ihan itsestään, jahka alkaa lähestyä se hetki, etten ihan oikeasti tiedä, mitä seuraavalla viikolla teen. Mutta, tämä viikko saakoon nyt mennä löysäillen, onhan se kiva välillä lillua kuplassakin.

Noin muutoin aivot on jäsennellyt esiin asioita, mitä jään kaipaamaan. Vaikka en nykyisissä töissä todellakaan rikastunut, niin silti on paljon asioita, jotka tekevät moisen onnen menettämisestä viiltävää:

-Työlläni on ollut tarkoitus. Kun itse hoitaa lähes kaiken käytännön osto- ja myyntitapahtumista, koko prosedyyrin lippuineen ja lappuineen ja konkreettisine tavarankäsittelyineen ynnä yhteydet moneen eri sidosryhmään, ei ole koskaan sellainen olo, että olisi ollut turhaan töissä. Olen ollut toki ennenkin sellaisessakin duunissa, jossa tietää kaiken tekemänsä olevan tärkeää, mutta on ollut myös sellaista duunia, jossa on ollut sen verran monta työntekijää, että ihan realistisesti on voinut tuntea itsensä turhaksi, koska joku muukin osaisi ja ehtisi tehdä ne omat duunit. Nykyisessä työssä sitä ongelmaa ei todellakaan ollut, koska suurin osa ajasta on tullut oltua yksin konttorilla varmistamassa homman skulaaminen. Ja vaikka siinä onkin tietysti ollut hankalaa lähteä kesken päivän jonnekin tahi ottaa lomaa, niin itsenstä tarpeelliseksi tunteminen on ainakin allekirjoittaneelle enemmän kuin tärkeää. En halua tehdä turhia töitä tai työtä, jota ei oikeasti tarvitsisi olla olemassa, vaan jotain välttämätöntä.

-Loin vaikka mitä itse. Otin yksin käyttöön uuden järjestelmän, jonne syötin ihan itse satoja ellei tuhansia nimikkeitä. Loin omat käytänteeni avoimille tilauksille yms. Tein sopimuksia sinne ja tänne. Hankin toimistoon tarvittavat välineet, joita ei lähellekään kaikkia ollut ennen minua. Pääsin tilanteeseen, jossa kaikelle on paikkansa ja kaikkeen on systeemi. Pidin huolta, että koneella oleva täsmää varaston kanssa. Olin sikatarkka, että kaikki on vimpan päälle. Melko tyydyttävää… Ja sitten se kaikki pitäisi heittää hukkaan vain vuoden ja neljän kuukauden jälkeen. Oikeasti, olisi helpompaa menettää sellainen työ, jossa ei ole rakentanut itse toimivaa systeemiä. On ollut myös kiva, kun kukaan ei ole voinut sössiä systeemiäni. No, tästä on herra johtajan hyvä jatkaa sinänsä ja ottaa meikäläisen työt haltuun ja ainut toiveeni onkin, että homma pysyisi kasassa. Tyypin erilaisen luonteen tuntien, voi olla, ettei kaikki ole kauaa pilkun tarkasti, mutta olisi hienoa, jos kaikki pysyisi sellaisena. Tiedättekö, kun joku huolehtisi hyvin lempilapsestani…

-Kaipaanhan minä tuotakin, että olen voinut tarvittaessa ottaa tuon eläimen mukaan töihin. Jossain muualla voi joutua taas ihan erilailla järjestelemään koiranhoitoa, kun kaikkialle ei voi ottaa tuota luottavaista otusta nukkumaan konttorituolin taakse.

-Jään kaipaamaan sitäkin, että olipa kerran työpaikka, jossa ei ollut ketään mulkkua töissä, vaan ainoastaan mukavia, reiluja ja hyvin käyttäytyviä ihmisiä. Ensimmäinen laatuaan tällainen työpaikka, yleensä on aina joku mätä sitruuna joukossa, joka pilaa ilmapiirin. Onpa ollut niin hyvä olla, että ottaa koville lähteä tuuliajolle…

-Yksin konttorilla olo on myös mahdollistanut sen, että on voinut työkaverin poppivehkeistä kuunnella juuri sitä musiikkia mitä haluaa. Sitten taas välillä on ollut niitä päiviä, kun työkavereita on ollut paikalla, mutta ajoittain se yksinäisyyskin tekee hyvää. Ehkä sellainen fifty-fifty olisi omalle luonteelleni sopiva kombinaatio.

-Sain valita työvälineeni, puhelimen ja tietokoneen merkit. Missäpä niinkään saa tehdä…

-Pääsin ottamaan itse kuvia tuotekuvastoon, vaikka olin ihan noviisi järkkärin kanssa. Täytynee ottaa yksi kuvasto muistoksi…

Jne. Jne.

Onhan sitä huonojakin puolia, kuten nyt vaikka se, että hankalaahan se on pienen aloittavan yrityksen oikeasti pitää tällaisia tuottamattomia työntekijöitä, joiden työtunneista tuleva raha ei ole suoraa vaan välillistä. Ymmärrän sen, että syytä on toimarin kääriä hihat ja tehdä toimistoduunit ihan itse. Niinhän ne moni muukin tekee tai muuten myyntiä pitää olla tosi paljon. Ja ehkä olisi voinut myös hiukan aikaisemmin varoittaa tilanteesta, olisin sen kestänyt, sattuu olemaan nimittäin vuosien kokemus huonosta taloustilanteesta 😉 Ja olisin voinut varmasti koittaa tehdä asialle jotain. Mutta, näillä pelimerkeillä mennään nyt.

Eteenpäin, sanoi mummo lumessa. Ja jos ei huvita liikkua, niin jään makaamaan. Nih.

-Marra

Kategoria(t): Elämää, Kiitollisuutta, Minä itte, Paasausta, töitä, Valitusta Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

6 vastausta artikkeliin: Fiiliksiä

  1. Hirnakka sanoo:

    Tuo on varmaan ihan luonnollinen vaihe alkushokin jälkeen. Tuo lilluminen.

    Puolestasi harmittaa aika massiivisesti, tuommoinen työpaikka jossa on vain hyviä tyyppejä, on harvinainen. Aina sieltä löytyy joku draamaqueen ja pari muutakin perusmulkeroa ihmistyyppiä voisi mainita. Hyvää työtä sinä olet tehnyt ja varmasti saat hyvät suositukset.

    Ikävää on sekin, että sulta meni taas vuosilomat, mulla oli yhteen aikaan just sellainen työputki ja sekös ärsytti olla aina töissä.

    Ota iisisti ja tsiigaile tilanteita, kyllä ne siitä järjestyvät.

    • Marra sanoo:

      No, kai se tästä. Kai tästä taas joku polku aukeaa. Lomien menetys on pyllystä, mutta ehkäpä tässä jotain keksii. Jos vaikka alan pitää pelkkää lomaa 😀

  2. RH sanoo:

    On kyllä aika ikävä palkinto hyvin tehdystä työstä…

    • Marra sanoo:

      No, eipä sille mitään voi. Paitsi, että olisivat kertoneet paaaljon aikaisemmin, niin olisin vielä voinut tehdä jotain toisin…

  3. Sus' sanoo:

    Joku viis kohtaa siinä on..kieltäminen, kaupankäynti, luopuminen ja hyväksyminen…ai niin, sehän oli tää kuolemantiedon läpikäynti….
    Jos olisin susta oikeasti huoli niin ottaisin vakavasti. Aikuinen lapsi, kyllä sä pärjäät, hau hau

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s