Pimpelipom

En nyt sitten vain keksinyt mitään järkevää otsikkoa. Ei vaan voi aina irrota. Mutta ei se haittaa… Muutama ponikuva tähän väliin, eipä ole tullut kovin paljon muuta kuvattua viime aikoina..


Hiukan täytyy dokumentoinnin vuoksi kuvata välillä noita hopeaisen ponin kavioita eri kehitysvaiheissa. Hopeilla kun on noissa kavioissakin ihan oma juttunsa, minkä värisiä ovat etenkin varsana eri vaiheissa.


Siskokset rallaa…


Uuh…

Niin ja sainhan tässä taas pientä iloa, kun pääsin parina päivänä kruisimaan XC70:llä. Vanha autohan tuo eikä mikään kaunotar sinänsä, mutta olipa sillä hyvä ajaa! Jämäkkä neliveto oli jotain ihan muuta kuin oma vispiläni. Ja kyllä lähti… Ah, tuollainen olisi kuin tehty Suomen talveen. Hauska kokemus joka tapauksessa… Nimimerkillä hullu volvonainen…

Muutoin olen keskittynyt itseni psyykkaukseen viime aikoina. Tiedättekö siihen, että uutta duunia etsiessäni en vetäisi alta riman. Että muistaisin, että oon hiton hyvä joissain asioissa. On asioita, joista on pitkä kokemus, voi sanoa oikeasti, että ammattitaitoa. Joissain asioissa olen myös nihilistisen tarkka, että ne on just eikä melkein. Olen myös hyvin lojaali työnantajalle, silloin kun sitä tarvitaan. Tiedän kyllä huonotkin puoleni, niitäkin on pitkä lista, mutta silti, mulla on arvoni, josta en halua tällä kertaa joustaa. En aio kuunnella itseltäni enkä muilta vähättelyä, vaan etsiä duunin, jossa voin tuntea itseni ihmiseksi ja arvostetuksi. Koitan välttää itseni survomista ensimmäiseen mahdolliseen alipalkattuun duuniin vain siksi, että olisi töitä. Etenkin siksi koitan sitä välttää, että itseni tuntien jumittuisin sinne kuitenkin. Älkääkä ymmärtäkö väärin, en ole edes ronkeli töiden suhteen ollenkaan, mutta jos nyt vedän ihan alta lipan, löydän itseni pian raatamasta onnettomana duunissa, jonka palkka ei riitä edes elämiseen. Been there, done that, aika aikaansa kutakin, töitä olen valmis tekemään, mutta jos vain suinkin, niin koitan löytää itselleni hyvän paikan olla ja tehdä niitä töitä. (Joten heilun täällä jollain hullulla tulevaisuuden uskolla varustettuna aina siihen asti, kunnes tili alkaa näyttää nollaa ja teen jonkun paniikkiratkaisun… 😉 )

Niin, että ei sille mitään voi, kun vaan sattuu olemaan niin hyvä 😀

-Marra

Mainokset
Kategoria(t): Autoilua, Elämää, Hevostelua, Minä itte, töitä Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

12 vastausta artikkeliin: Pimpelipom

  1. Sus' sanoo:

    Mitäääh, hevoinen syö kuusta?? Enpä tiennyt kuusen jollkin maistuvan…paitsi että tuli just mieleen Prahan reissu ja beherovkapullo, se maistui siltä miltä kuusen kuvittelen maistuvan;D
    Volvo on hyvä auto suomen säähän, tylsä mutta turvallinen ja noista kahdesta, varsinkin talvella, jälkimmäinen merkkaa enemmän.
    Oikea asenne, tuli mieleen Enni Rukajärvi joka valitsi Burtonin jälkeen pienemmän lautamerkin eettisistä ja moraalisista syistä, samaten antoi red bullille huutia ja mainostaa nykyään jotain kaurajuomaa.
    Tsemppiä ulvoo Sus’, aouuuuuuuuuuuuuuuuuuuu!!!

    • Marra sanoo:

      No ei se sitä kuusta syönyt. Syö ne kyllä irtileikattuja havuja, mutta ei tuolla lailla puusta. Kunhan tökki turvallansa ja sain hauskan kuvan.

      Ei kaikki Volvot oo ollenkaan tylsiä 😉

      Saapa nähdä, kuinka pitkälle asenne kantaa…

  2. Sanna sanoo:

    Kunnon itseluottamus olla pitää! Toivon totisesti, että löydät hyvän paikan – näinä 9-euroa-päivä ”työllistämis”aikoina. Kun firmat saa ilmaista työvoimaa, on palkkatyö entistä harvemmassa.

    Ponit on aina suloisia! … No nyt mun ajatuksiin tuli häiritseen se ruunan nahankaiveluoperaatio – mutta siis enimmäkseen suloisia kyllä.

    • Marra sanoo:

      Joo saapa nähdä kuinka tässä käy, faktahan on se, että kaikille ei kunnon töitä riitä… Olis kirveellä töitä tässäkin yhteiskunnassa. Mutta pakko edes yrittää aluksi ajatella positiivisesti.

      Tarviskin varmaan taas kaivella, haiskahti jo viimeksi siihen malliin. Mutta suloisia ne on, yhtä kaikki!

  3. Helmi sanoo:

    Aikamoisen loistava asenne!

  4. Tita Haapajoki sanoo:

    Tuo asenne kantaa! Jos et itse itseäsi arvosta, niin kuka sitten?!? Välillä voi joutua joustamaan, mutta kenekään etu ei ole siinä, että hyppäät alipalkattuun duuniin. Lähdet sieltä kuitenkin heti kun parempaa osuu kohdalle. That’s it ja good bye.

    • Marra sanoo:

      Jep, se on nimenomaan niin, että itse on pakko itseään arvostaa, koska kukaan ei tee sitä mun puolesta. Ja jos ei ole muuta pääomaa, niin on ainakin itsetunto.

  5. Zim sanoo:

    Tsemppiä edelleenkin työnhakuun. Kaikki on tehty nykyään niin helkkarin vaikeeks. Mullakin pitäis huomenna ratketa yhden työpaikan kohtalo, jonne haluaisin enemmän kuin minnekään muualle, mutta enpä pidätä hengitystä että sinne pääsisin. Mutta onpahan ainakin yritetty.

    • Marra sanoo:

      Kaikki on nykyään niin kummallista. Niin kuin vaikka ne työpaikkailmoituksetkin… Saati työkkäri, alkoi työttömyys ketuttaa jo siinä kohtaa kun ilmoittauduin työttömäksi ja näyttää siltä, että sitä jotain työnhakusuunnitelmaa joutuu kahden viikon välein päivittämään tai katkee päivärahat. Pöh ja pah.

      Toivottavasti sulla tärppää!

  6. Sus' sanoo:

    Juhuu Marra, kuinka sujuu? Päivitä pliis jotain, epätietoisuus raastaa sielua, saa mielen poukkoilemaan, epäilykset väräjävät aatoksissain, missä on, sana vain……=)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s