Islannista jotain

Osa onkin varmasti nämä kuvat nähnyt, mutta tässä nyt kuitenkin hiukan tarinaa kuvien takana. Tuo pikkuinen musta lammas kun asettui urheasti autoamme vastaan ja hyppi ja uhkaili, että pysykääpäs hänen laumastaan kaukana. Hauska tapaus ja harmitti, etten ehtinyt napata sen elämöinnistä videota. Kuvaaminen oli ylipäätäänkin hankalaa äkkiä eteen tulleessa tilanteessa ja koska oli keskiyö, niin valo ei todellakaan ollut kohdillaan, mutta jäipä joku muisto tuosta tilanteesta itsellekin.

Tuossa sitten geotermisyys ja tekniikka kohtaavat toisensa. Tulivuorenkin kun voi valjastaa voimalakäyttöön. On ne hurjia tuollapäin 😀

Tuo suihku oli melkosen hauska juttu! Toimikin ihan oikeasti, lavuaari oli feikkiä. Hauskinta oli silti se, että tuossa ei ensin ollut ketään, mutta kun kurvattiin sinne autolla, niin hetken päästä sinne oli survoutunut niin monta autoa, että hyvä kun päästiin itse pois. Jonkun on näytettävä tietä ja ihminen on melkoinen laumaeläin, ainakin turisti…

Hevosia, hevosia… Uteliaita nuo otukset tuossa maassa pääsääntöisesti olivat. Ja pari otosta pääsin nappaamaan postikorttimaisemassakin. Hevoskuvat on sitten vaikea laji, kun pitäisi olla niin kaiken oikeinpäin, korvien, massun, jalkojen, katseen ja muutenkin kaikki maastot ja värit kohdallaan. Eipä silti, jos olisi aikaa ja rahaa, niin mieluusti sitä voisi metsästää täydellistä hevoskuvaa Islannissa viikko tolkulla, ei haittaisi yhtään 🙂

Jökulsárlónilla eli jäätikkölaguunilla tein havainnon, että onpas tuossa jääkimpaleen päällä jotain moskaa, että liekö maailma jo näin saastunut mesta. Vaan vähän pidemmälle ajateltuna pukki mieleen, että taitaahan tuo olla vain tuhkaa, jota jäätikkö sulaessaan on napannut tulivuoren purkausreitiltä mukaansa. Niin sen on pakko olla. Jotain laavaa tai tuhkaa se.

Jokunen lapintiirakin kimmahti lentoon, hyvin tuntuivat viihtyvän jäätikkölaguunissa. Viihdyin siellä kyllä oikein hyvin itsekin, rannalla tosin. Oli jotenkin ihanan raikas ilma, jota oli hyvä hengittää. Sitä toki heinäkuussa, talvella ei välttämättä olisi sellaista lisäarvoa tuolla paikalla…

Ja tottakai piti päästä käymään Reynisfjarassa mustan hiekan rannalla. Kyseisellä beachilla saa olla hiukan varovainen, siellä on sattunut tasaiseen tahtiin turistien kuolemia, sillä paikalla ilmenee ns. sneaker waveja, jotka aivan täysin yllättäen ilmestyvät. Siis aallot saattavat tulla esimerkiksi tunnin rantaan tiettyyn kohtaan asti tasaisen rauhallisesti ja merta voi siinä katsella kuin millä tahansa rannalla. Sitten yhtäkkiä ilman mitään ennakkovaroitusta, tulee yksittäinen aalto, jonka lähestymistä ei näe kauempaa, mutta se koukkaa muita aaltoja ylemmäksi ja vie pienen ihmisen mennessään mereen.

All-focus

Haluaisin kovasti joskus käydä tuolla rannalla yöaikaan. Päivällä käydessä kun siellä on varmaan tuhat turistia ja kokonaisuudesta ei saa kivoja kuvia, kun ihmisiä on joka välissä. Meren ja mustan hiekan toisella puolella on vielä todella upea kallio basalttipalkkeineen, mutta kuvathan on pilalla, kun niissä on ihmisiä… Joten jos tuolla päin maailmaa vielä päädyn heilumaan, tähtään tuonne kesäisenä aamuyönä. Olisi myös ihan superia kokea paikka yksin tai parin kaverin kanssa. Jyly tuolla rannalla on käsittämätön. Sitä meren mylvintää ei voi verrata mihinkään kuulemaani. Olen kuitenkin ollut niin Tyynenmeren kuin Välimeren rannalla jne, mutta tuossa paikassa Atlantti todella osoittaa voimansa. Sitä ääntä ei vaan voi selittää, vaikka yritettiinkin kaverin kanssa hiukan nauhoittaa, mutta eihän siitä tullut oikeasti autenttista. Satamaa tai muuta tuollaiseen paikkaan ei voi rakentaa, liian haasteelliset olosuhteet. Mutta sen verran fiiliksenmetsästäjä olen, että nauttisin suunnattomasti jos pääsisin tuonne heilumaan aamuyön tunteina kamerani kanssa. Saattaisin myös puolihulluna laulaa yksin siellä tuulessa. Mikä voisi olla hienompaa kuin meri, musta hiekka, korkeat basalttikalliot, taustalla vihreitä niittyjä ja merestä nousevia uhkaavia kivipaasia, hiukan vielä jos olisi myrskyä ilmassa, niin… täydellistä! Ja sitten kun vielä muistaa, että koko Vík, missä tuo ranta sijaitsee, on sellaisessa paikassa, että mikäli tulivuori purkautuu, sen laavavirrat sulattavat jäätikköä ja jäätikön sulamistulva vie koko kylän yhtä kirkkoa lukuunottamatta mennessään, niin siitä saa vielä sopivaa lisäjännitystä kun tietää, että ainut tapa pelastautua, on evakuoitua hätäseen sinne kirkkoon. Saattaisi siellä tilanteen ollessa päällä hiukan jännittää!

Tässä muuten tuo mereen laskeva jäätikkölaguuni vielä ilmasta käsin kuvattuna paluumatkalla.

Jospa tämä riittäisi tällä kertaa, siirryn tästä repimään peliverkkairetani auton kanssa, jonka airbagherjaan ei tunnu auttavan yhtään mikään, örrinmörrin…

-Marra