Kun Islannista päästiin, alkaa Lappi

Niin, ettäs tiedätte. Sitä Lappia tulee sitten muutaman postauksen verran… Meikäläinen on jo palannut sorvin ääreen työelämään, toiset jäivät vielä jatkamaan lomaansa. Minulla kun ei oikeaa talvilomaa ole ehtinyt nykyisessä työssä kertyä, niin käväisin vain lyhyellä breikillä harrastamassa mielenterveydenkohennustoimintaa eli moottorikelkalla ajoa 😀 Teki hyvää! Pitäisi käydä useammin Lapissa, on sielläkin siksi hienot maisemat!

-Marra

Kategoria(t): Uncategorized | 9 kommenttia

Kuvia ja ajatuksia


Heinänhaku on hauska harrastus, tietäisitte vaan 😉


Osaa ne olla kauniita ❤

Olen huomannut olevani aika kaksijakoinen luonne. Olisi kai hyvä, kun voisi napsauttaa ajattelemisen välillä pois päältä. Helpottaisi ehkä elämää… Tiedättekö, kun välillä sitä on ihan suunnattoman onnellinen ihan arkisista asioista, kuten vaikkapa heinänhausta. Heinänajo saattaa piristää useampaakin päivää isosti. Tai nuo kauniit hevoset, miten ne ovatkin niin kauniita ja ihania? Sitä voi jopa löytää työn, missä on työkavereina vain reiluja ihmisiä. Sitä voi olla jossakin pienessä prosentissa maailman ihmisiä, joilla on asiat oikeasti todella hyvin. Varsinkin näin Kansainvälisenä naistenpäivänä voi tajuta olevansa naisena hyvin onnekas, kun on syntynyt maahan, jossa omia oikeuksia ja vapauksia rajoittaa korkeintaan oma ajatusmaailma.

Mutta sillä kolikolla on kääntöpuolensa, kun miettii omaa onneaan, kaikilla muilla kun sitä onnea ei todellakaan ole. Ei täällä eikä muualla. Ja sitä kun ajattelee, niin monesti miettii, että eihän tässä maailmassa ole mitään järkeä. Mutta sittenkin, vaikka jotenkin onnistuisi ajattelemaan itsensä yli siitä, ettei maailmassa ole kaikilla kaikki hyvin ja kääntämään asian vaikka vielä niin kivasti, että ajattelee, että voisi keskittyä muiden auttamiseen omasta elämästä nauttimisen lisäksi, niin siltikin tällä hetkellä vellon jossain ajatuksissa, että eihän tässä ole mitään järkeä. Koska elämä taitaa olla aika pitkälti rahan perässä juoksemista ja toimeentulosta huolehtimista. Oli ihminen sitten köyhä tai vähän varakkaampi, yhtä kaikki, rahan perässä juokseminen ja budjetointi ei jätä rauhaan. Elämä on ehkä kehittynyt niistä ajoista, kun akuutti nälkä uhkasi ja ihan jo leivän saanti pöytään oli järkyttävän rankkaa ja stressaavaa ja kärsittiin puutteesta. Tällä maailman kolkalla ei ehkä vilu ja nälkä ainakaan useimpia ihan akuutisti uhkaa, mutta silti elämä menee toimeentulon perässä juostessa. Tavalla tai toisella, töissä itsensä väsyttäen tai ilman töitä stressaten. Jos sairastuu, iskee stressi toimeentulosta. Jos on terve, aika kuluu töissä, jotta saa toimeentulonsa hankittua ja vapaa-ajalla pitäisi yrittää hiukan levätä, jotta jaksaisi taas siellä töissä. Mutta vapaa-ajalle kasaantuu kasa raadantaa kotitöistä ynnä muista. Ihmisen elämä se vaan kuluu vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen jotain hommia kasaan raapien, jotta saa itsensä elätettyä niin taloudellisesti kuin käytännössäkin pidettyä koko paletin kasassa. Että oliko tässä siis mitään järkeä? Ja lopulta makaa ehkä vaipoissa, eikä enää tarvitse juosta rahan perässä, koska ei muutenkaan tajua maailmasta mitään, mutta hoito kyllä ottaa silti kaiken, mikä eläkkeestä irtoaa.

Että sori vaan tällainen oksennus tänään. Joku eksistentiaalinen kriisi meneillään meikäläisen päässä, siksi kai kun budjetointi ei lopu, niin kauan kuin tällä pallolla elellään. Asioita, joita olen oppinut kahdenkympin ja 33 ikävuoden välillä: elämä on yhtä rahojen laskemista. Tästä on hyvä jatkaa? 😀 😉 😀 😀 No, olen oppinut viime vuosien aikana myös olemaan kiltimpi muille (ja eräille suorasanaisempi), joten ehkä olen oppinut muutakin, kuin sen masentavan faktan, että rahaa pitää ajatella koko ajan.

Kai tämäkin kriisi joskus ohi menee, onhan ne kaikki muutkin menneet. Enkä ole epätoivoinen, vaan elämässä on kaikenlaista kivaa, kuten uusi paras ystäväni kamera, jonka ansiosta saan talteen muitakin muistoja, kuin hataran pääni sisältä nopeasti haihtuvat mielikuvat ja sumuiset puhelinräpsyt. Mutta silti tämän hetken päällimmäinen fiilis on vahvasti se, että on se nyt oikeasti aika masentavaa tajuta, että rahalla on niin hirveän suuri merkitys elämässä ja aikuisen elämä on yhtä rahan ajattelua. En tiedä, koetteko muut niin, toivottavasti ette 🙂 Ja pitää kai olla onnellinen siitäkin, ettei lapsena vielä tarvinnut ajatella joka päivä rahaa…

Jees, nyt sitten vain rupean toivomaan, että päähäni ilmaantuisi vaihteeksi joku muu ajatus. Olen ehkä hiukan yhden ajatuksen ihminen, voin lillua välillä onnellisissa sfääreissä vaikkapa jonkun hyvän biisin takia useamman päivän, vailla mitään järkeä siinäkään toiminnassa tai sitten voin masentua muutamaksi päiväksi siitä, että aikuisen elämä on yhtä rahan ajattelua. Siellä mennään tällä hetkellä, ensi viikolla todennäköisesti jossain muissa ajatuksissa. Mutta olen liian rehellinen kirjoittaakseni nyt mistään muusta, koska minua ärsyttää elämän järjettömyys ja rahan perässä juoksemisen pakko. Taas näitä first world problems, kun on aikaa ajatella. Siitähän tämä kaikki kai johtuukin, kun minulla on nykyään aikaa ajatella, enkä ole töissä ihan joka päivä, enkä aamusta iltaan. Täytyisi varmaan hommata lisää töitä, niin ei ehtisi ajatella mitään liian filosofista 😉

Mutta joo, se on morjes nyt, katsotaan mitä huttua ensi kerralla irtoaa 😉

-Marra

Kategoria(t): Elämyksiä, Fiilistelyä, Hevostelua, Kiitollisuutta, Koiruuksia, Minä itte, Paasausta, Random, Talvi, töitä, Valitusta | Avainsanat: , , , , , , , , , | 10 kommenttia

Latautumista

p1030641

p1030644

p1030645

Sunnuntaina oli mahtava ulkoilusää! Pitäisi oikeasti saada asua jossain tuolla yksinkertaisuuden äärellä, että pystyisi latautumaan vapaa-ajalla. Työ ja kaikkien mahdollisten ärsykkeiden tulva kaupungissa ei oikein mahdollista kunnon lepäämistä ja latautumista vapaa-aikana, mikä jossain määrin häiritsee itseäni. Onneksi kuitenkin joskus käy säkä, että vapaa-aika ja mahtava sää kohtaavat, jotta voi paeta hetkeksi hälinää. Meikä kun tarvii siihen tuon kauniin säänkin, en missään tuulessa ja tuiskussa jaksa hiippailla jorpakoissa. Sunnuntaina oli kuitenkin kaikki kohdallaan ja tuli napattua muutama kuvakin 🙂

p1030646

p1030647

p1030648

p1030649

p1030650

p1030652

p1030654

p1030655

p1030656

p1030657

p1030658

p1030661

p1030662

p1030663

p1030666

Josko sitä taas näin mahtavan sunnuntaipäivän voimalla pysyisi viikon ajan järjissään? Toivottavasti niin 🙂

-Marra

PS. Nyt kun selasin tätä postausta niin huomasin, että tuli ehkä pienoinen yliannostus Masaa… Mutta ei voi mitään, en varmaan koskaan väsy kuvaamaan sitä 🙂

Kategoria(t): Elämää, Elämyksiä, Fiilistelyä, Kevät, Koiruuksia, Mökkeilyä, Talvi | Avainsanat: , , , , , , , , , , , , , , , | 12 kommenttia

Vielä kerran Islanti

p1020050
Jossain Tanskan yläpuolella

Islantiin lähdettiin ”once in a lifetime” -mentaliteetillä ja takaisin tultiin sen tietoisuuden kanssa, ettei siihen maahan voi mennä vain kerran elämässä, koska se hullu pieni maa koukuttaa niin vahvasti. Tokihan käytännössä reissu voi jäädä ainoaksi, jos elämä ei tarjoa tilaisuutta mennä toista kertaa, mutta henkisenä ajatuksena on tuhoontuomittua kuvitella käyvänsä vain ainutkertaisella reissulla ja palata sen jälkeen koluamaan vain lämpimiä kohteita. En uskonut etukäteen tätä, mutta niin se vain meni sitten omallakin kohdalla.

p1020052

Matkakuume jäi siis vaivaamaan, mutta sen kanssa on nyt vain elettävä. Onpahan jotain mistä haaveilla. Hullut tai vähemmän hullut haaveet on hyödyksi, jotta voi välillä nostaa itsensä arjen yläpuolelle ja saattaa joskus vaikkapa hymyilyttää, kun päänsä sisällä matkustelee ties missä. Itse ainakin tarvitsen silloin tällöin mielikuvitusta pysyäkseni positiivisessa vireessä, ylipäätään tuollaisella Islannin matkalla on iso arvo positiivisena tunnekokemuksena, kun on muutaman päivän hillunut euforiassa ja uuden reissun ajatteleminen tuo sen euforian tunteen taas hetkeksi mieleen. Ja siinä kai se ero kaikkiin muihin mukaviin paikkoihin maailmassa piileekiin, että Islannissa euforia on sitä luokkaa, kuin olisi jossain satumaassa retkellä. Siksi se varmaan koukuttaakin, ei sitä niin helppoa ole ihmisen hypätä euforiapilveen ja nauttia kaikesta. Siksi sitä pitäisi saada lisää 😉

p1020054

Tässä muutama jämäkuva vielä reissusta, osa Islannista, osa jostain matkan varrelta muista maista. Tämän postauksen jälkeen lupaan lopettaa tämän Islanti-jauhamisen tältä erää. Jauhan sitten taas, jos joskus pääsen käymään siellä uudestaan 🙂

p1020550

p1020551

p1020577

p1020579

p1020580

p1020592
Luulin muuten etukäteen, ettei Islannissa ole ollenkaan mitään moottoritien näköistäkään… No, olihan siellä lentokentän ja Reykjavikin välillä tämmöinen tie. Lisäksi Reykjavikissa oli paikoin huomattavasti enempi kaistoja kuin Suomessa, että se siitä yhdestä kaksikaistaisesta tiestä, jonka kuvittelin menevän Reykjavikiin…

p1020193
Matkamuisto, joka oli pakko ostaa… Kolaportidin kirppikseltä löytyi jalustimet ja hihnat, joita kävin ensin kolme kertaa katsomassa, sitten tinkaamassa ja lopulta juoksemassa pimeässä illassa automaatilta lisää käteistä ennen kirpputorin sulkeutumista. Vanhaa kunnon nahkaa ja selvästi siltä ajalta, kun miehet oli isoja ja hevoset pieniä. Ja kun mulla sattui olemaan näihin jalustinkumitkin valmiina, niin nehän oli ihan selvästi mulle tarkoitettu 😉

img_20170123_173643
Ja siis miten olin voinut selvitä ilman pullonkorkinavaajaa avainnipussa tähän asti? 😉

img_20161202_131016
Menomatkalla Icelandairissa Kööpenhaminasta Reykjavikiin

img_20161206_103914

img_20170301_100654

img_20170301_100704

Tiedän, että on melko hullua fanittaa jopa vesipulloja, mutta kun on tuo pullon muoto niin kiva ja kyljessä lukee ”source of an epic life” ja se vaan on niin totta 😀

img_20161206_174114
Hartaasti odotettu hampurilainen paluumatkalla Oslossa.

img_20161206_183417
Pienoinen Bombardier, jolla lennettiin Oslosta Helsinkiin

p1020189
Joku reykjavikilainen ”american diner”

p1020599

Tjaah, tämän Islanti-saagan viimeiseksi kuvaksi jäi näköjään sitten kuva sieltä kapoisen Bombardierin sisältä… Että se oli siinä sitten ja seuraavalla kertaa muihin aiheisiin 🙂

-Marra

Kategoria(t): Elämyksiä, Fiilistelyä, Kiitollisuutta, Loma, Matkailua, Ruokaa, Shoppailua, Talvi, Ystävyyttä | Avainsanat: , , , , | 8 kommenttia

Masalla on hauskaa

p1030141

p1030149

p1030153

Veikkaanpa, että osa lukijoista on jo suorastaan tylsistyneitä ainaisiin Islanti-postauksiin, joten ajattelin olla kiltti ja laittaa tähän väliin muutaman Masa-kuvan eetteriin. On niin kiva katsella tuon eläimen elämäniloa 🙂 Joten tässä siis muutama miehen tammikuussa nappaama otos Masasta, ensi kerralla täällä lienee tiedossa taas sitä Islantia 😉

p1030154

p1030160

p1030164

Toivottavasti alkanut viikko on teille lempeä! 🙂

-Marra

Kategoria(t): Elämyksiä, Fiilistelyä, Kiitollisuutta, Koiruuksia, Talvi | Avainsanat: , , , , , | 8 kommenttia

Hellisheiði

p1020233

Islannin reissulla ajellessamme yksi päivä aikaa kuluttamassa ennen Blue Lagooniin menoa päädyimme yläkuvan sumuun. Sanomattakin on selvää, että maisemia ei tosiaankaan tuolla sumussa näkynyt, kunhan ajettiin eteenpäin, kun eihän siinä muutakaan voinut. Jossakin vaiheessa salmiakkia syövä kuskimme alkoi ihmetellä, kun meni salmiakit nenään, mistä teimme päätelmän, että kyllä tässä jotain laskua on, mutta muutoin ei havainnoitu kuin sumua ja tien aitoja. Tulimme sitten myös tätä samaa tietä takaisin, kun olimme käyneet kääntymässä Hveragerðissä. Vähän oli ylämäkeä ja sitten mentiin taas sumussa vailla kummempia havaintoja.

Seuraavana aamuna lähdimme pimeässä ennen sian pieremää suuntamaan kohti putouksia ja ajoimme tämän saman sumumestan läpi pimeässä. Siitä ei valitettavasti ole kuvia, koska en ollut siihen mennessä ehtinyt tutustua kameraani (jonka sain liikkeestä klo 18 edellisenä iltana ennen reissua…) niin paljon, että olisin tiennyt, mistä käsivarainen pimeäkuvaus asetetaan päälle… Mutta pimeydessä tuo sumu oli parhaimmillaan sellaista, että tien ulkoreunan heijastimia näkyi kolmen tolpan verran, pahimmillaan sellaista, että näkyi vain seuraava tolppa. Ja niitä heijastintolppia oli huomattavan tiheässä verrattuna Suomeen. Hitaasti oli siis ajettava kieli keskellä suuta, varsinkin kun Yariksen pitkät valot vastasivat normiauton lyhyitä ja vaikka sumuvalot sai laitettua sisältä päälle ja merkkivalo syttyi kojelautaan, tarkempi tarkastelu ulkona kertoi, ettei koko kotterossa ollut mitään sumuvaloja… Jotain kai siellä sumun seassa ajamisen fiiliksestä kertoo se, että sieltä pimeydestä turvallisesti ostoskeskuksen parkkipaikalle selvittyämme pakanakin rukoili ensimmäistä kertaa elämässään 😉 Kävimme myös kyselemässä paikallisilta, onko tuossa aina tuollainen sumu. Ei kuulemma aina, mutta hyvin usein ja jonkun kiertoreitinkin paikallinen ukko opasti, ettei olisi palatessa edes pakko mennä sinne hernerokkaan.

p1020487

Putousreissulta palatessamme meitä kuitenkin onnisti, sillä sumu oli hälvennyt sen verran, että näimme millaiset ne sumuiset vuoret oikeasti ovatkaan. Onneksi ei siellä pimeässä sumussa tiedetty, millä reunalla Yariksen kanssa ajeltiin kolmen metrin näkyväisyydellä… Hellisheiði on siis laavatasanko Reykjavikista itään, noin 380 metrin korkeudella. Siellä ylängöllä on myös geoterminen voimala. Sen verran jyrkkä tie kuitenkin oli, ettei ole ihme, että meni salmiakit nenään siinä vaiheessa, kun ei vielä näköhavaintoja ollutkaan, missä sitä mennään. Tässä siis kuvia, jotka puhukoon puolestaan. Kaikki kuvat napattu auton ikkunan läpi liikkuvasta autosta, joten vähän on päässyt välillä tärähtämään, mutta en halunnut sensuroida silti kuvia, jotta näette laavakentät sun muut.

p1020489

p1020491

p1020492

p1020493

p1020496

p1020497

p1020498

p1020499

p1020500

p1020501

p1020502

p1020503

p1020504

p1020505

p1020507

p1020508

p1020509

p1020510

p1020511

p1020512

p1020515

p1020516

p1020518

p1020520

p1020522

p1020523

p1020524

p1020525

p1020526

p1020527

p1020528

p1020529

Siinä siis muutama kuva sumuisista vuorista. Hauskaa oli siellä ajella! 🙂 Ja hauskaa on se, kun tätä postausta esikatsellessa taustalla soi Fast Car… 😀

-Marra

Kategoria(t): Autoilua, Elämää, Elämyksiä, Kiitollisuutta, Loma, Matkailua, Talvi, Ystävyyttä | Avainsanat: , , , , , , | 10 kommenttia

Siellä missä maankuori repeää

p1020123

p1020124

p1020125

p1020126

p1020127

p1020128

Islannissa kävimme ihmettelemässä mannerlaattojen rajakohtaa Þingvellirin alueella. Ihan siihen varsinaiseen isoimpaan erkanemispaikkaan emme menneet kävelylle, koska päädyimme paikalle muilta reissuiltamme juuri ennen pimeän laskeutumista ja hiukan väärältä puolelta. Tässä kuitenkin kuvapläjäys hiukan pienemmistä repeämistä samoilla nurkilla. Täällä Þingvellirin ja Almannagján rotkon seuduilla perustettiin Islannin parlamentti vuonna 930. Pidemmittä puheitta, kuvat puhukoon puolestaan, valitettavasti valaistus oli aika harmaa…

p1020146

p1020147

p1020149

p1020150

p1020151

p1020153

p1020154

p1020155

p1020156

p1020157

p1020162

Joo joo, kyllä nää Islanti-postaukset ihan kohta loppuu 😉

-Marra

Kategoria(t): Autoilua, Elämyksiä, Historiaa, Kulttuuria, Loma, Matkailua, Talvi | Avainsanat: , , , , , , | 14 kommenttia