Kesäiltana


Hun löysi simpukankuoret

Käytiin tuossa helatorstain aattona Hunnin kanssa hiukan retkeilemässä Masan ja kameran kanssa. Tässä nyt muutama otos niistä sadoista, mitä räpsittiin, kun hauskaa oli 🙂


Masan mielestä poseeraaminen oli tylsää. Seuraavassa hetkessä se oli jo lähtenyt litomaan 😀


Hun ja Masa ❤

Semmoinen ilta se. Kuvia olisi miljoona, mutta säästän teidät niiltä lopuilta. Enpä nyt jaksa kirjoitella ihmeellisempiä kuulumisia, kun on tuo keskittymiskyky sen verran huono, mutta kuvat välittäköön erään kesäillan tunnelmaa. Toivottavasti tänä kesänä on paljon tämänkaltaista tunnelmaa 🙂

-Marra

Mainokset
Kategoria(t): Elämää, Elämyksiä, Fiilistelyä, Kesä, Kevät, Kiitollisuutta, Koiruuksia, Matkailua, Random, Ystävyyttä | Avainsanat: , , , , , , , , | 11 kommenttia

Satunnaisia kuulumisia


Kimi ja Rohmu menossa

Elämä on muuttunut jotenkin sellaiseksi, ettei tässä ehdi enää bloggailla. Töissä on työkuormaa ihan riittämiin ja vapaa-ajalla ei huvita istua koneella, koska teen sitä päivät. Mutta josko nyt saisin pienimuotoisen kuulumispostauksen aikaan. Enpä tässä nyt kaikkea tarinoi ja Levi-postauksetkin unohtui jonnekin, kun on ollut niin paljon muuta tekemistä. Mutta jotain satunnaisia tapahtumia sieltä täältä koitan tässä nyt listata muutaman kuvan kera. Poni R tuli jossain kohtaa takaisin ja tuossa kuvassa onkin Kimi ensimmäistä kertaa samassa tarhassa Rohmun kanssa pienellä tutustumiskäynnillä.


Kalkkunaukolta on joku kyninyt kuvun 😀

Henkilökohtaisesti en ole ehtinyt kylmää kevättä harmitella, vaikka näin hevosenomistajana asia toki meikäläistäkin koskee, jos heinänviljelijöillä menee hommat vituroilleen eikä nuo laitumetkaan nyt kovasti viherrä. Mutta itse olen ollut edelleen iloinen nykyisestä duunistani ja muutenkin on ollut kaikenlaista hauskaa sattumusta tässä kevään aikana. Ja hauskaa oikeastaan huvittaisi vain pitääkin. Tiedättekö, kun on vapautunut niistä vanhoista duuneista ja siitä, että vuosien ajan oli ehkä pari kolme vapaapäivää kuussa ja rytmitön vuorotyö ja ties mitä henkistä stressiä. Sitä kestää kun on pakko, vaikka loppuaikoina alkoikin puhti loppua. Mutta nyt kun pahimmat univelat on kuitattu ja tuli kevät ja valoisaa, niin kyllä tekee mieli ottaa siitä vain kaikki irti 🙂 Tekisi mieli vain heittää mielestä kaikki elämän realiteetit ja antaa musiikin soida ja tanssia itse mukana. Olla huoleton ja vastuuton ja hymyillä vaan. Joskus tuntuu, että tein niin pitkään kahta työtä, että en tiedä toivunko siitä ikinä. Siis siinä mielessä, että jaksaisin hoitaa mitään asioita tai huolehtia mistään, kun olen kuluttanut itseni jossain mielessä loppuun ja aika äärirajoille suht nuorena. Talvella vielä mietin, etten tule koskaan jaksamaan mitään. Nyt kun on kevät, niin elämä on alkanut voittaa, mutta tällä hetkellä on menossa vain sellainen vapautumisen fiilis, että pitäisi vain aina lähteä jonnekin road tripille ja nauttia elämästä ja olla vaan. Ehkä tämä kuuluu asiaan 🙂 Toki tässä on samaan aikaan asioita, joiden pitäisi olla ihan toisella tolalla ja välillä tiirailen lisätöitä, koska tarvitsisin todellakin enemmän fyrkkaa, mutta silti, päällimmäisenä on fiilis, että tekisi vain mieli olla täysin vastuuton ja pitää hauskaa. Ehkä se ei nyt käytännössä ihan noin mene, eikä tästä iästäkään voi kelata muutamaa vuotta pois, mikä voisi olla tarpeen tässä fiiliksessä, mutta tämä on nyt päällimmäinen fiilis tällä hetkellä. Joku toinen päivä taas joku ihan toinen fiilis 🙂


Pääsin jo kerran terassille syömäänkin. Mies ystävällisesti tarjosi, meikä kun on aina yhtä PA poninomistajaämmä 😉

Meikän varsan emä varsoi tänä vuonnakin ja pitihän sitäkin varsaa matkustaa hetimmiten katsomaan. Söpö pikku tamma putkahti sieltä tällä kertaa 🙂


Ja pitihän sinne Baddingin kioskillekin pysähtyä pari kuvaa nappaamaan, just for the fun of it 😀


Niin ja pääsiäisenä otin hiukan osumaa, kun jäin pelästyneen ponilauman alle juuri kun olin kumartuneena tutkimaan Kimin ruunaushaavoja sinne mahan alle… Muutaman metrin lensin mukana ennen kuin päädyin makaamaan paskaan. Muutamalla mustelmalla ja kavionkuvalla sääressä selvittiin tästä. Ja paskaisilla vaatteilla. Sometimes shit happens 😉


Olen myös oppinut, että ilman kameraa ei voi liikkua minnekään, jos haluaa joskus saada hyvän kuvan. Pääsiäistaivas oli meikäläiselle suosiollinen, värit kohdillaan ilman minkäänlaista kuvankäsittelyä 🙂

Jouduin muuten ajelemaan tuollaisella kananpojankeltaisella pääsiäismunallakin. Oli se siinä mielessä Audinrinkulansa ansainnut, että kyllä se kiihtyi ihan kiitettävästi, mutta muuten oli sellainen olo, että se on vain Audi-valeasussa oleva vitriini-Renu. Mutta IsoH ystävällisesti korjaili autoani kuuden viikon soittelun jälkeen. Tai oli se jo yhden vian korjauksessa kuukausi aiemmin, sillä aikaa meikäläisellä olikin laina-Volvo alla, jolla heitin yhden mielenkiintoisen heinänhakukeikankin. Sen jälkeen taas kuukausi soittelua, niin johan tällä viikolla kaksi muuta osaa vaihdettiin. Vasteaika oli niin pitkä, että meinasin jo lähteä vieraisiin, mutta hinta meni lopulta aika vahvasti hyväntekeväisyyden puolelle, joten korjaaja saakoon anteeksi. Tapasin myös taas erään tutun naapurissa sijaitsevalla Shellillä mielenkiintoisen henkilön, kun istuin siellä tunnin terassilla autoja vaihtamassa. Lisää eksoottisia kokemuksia naapurikylässä 😉 Nyt ei enää auto nitise, mutta takavaloja ei saatu vielä tällä kertaa korjattua. Siellä on joku sähkölaatikko täynnä hiekkapölyä… Jos sitä ei ensi viikolla korjata, niin meikä vie kotteron yhdelle fanaattiselle Volvomiehelle hoitoon, vaikkakin siitä ehkä lisäkustannuksia syntyykin, mutta rajansa se on meikäläisenkin hermorakenteella.

Tämmöistä pientä siis täällä. Paljon kaikkea muutakin tietysti, mutta josko tällä nyt saisi oman sisäisen bloginpäivitystarpeensa hetkeksi hoidettua.

Adios!

-Marra

Kategoria(t): Autoilua, Blogista itsestään, Elämää, Elämyksiä, Fiilistelyä, Hevostelua, Kalkkunoita, Kevät, Kiitollisuutta, Minä itte, Musiikkia, Random, Ruokaa, töitä, Ystävyyttä | Avainsanat: , , , , , , , | 10 kommenttia

Ohhoh


Näin ennen…

Edellisestä postauksesta on näköjään melkein neljä viikkoa aikaa. Enkä ehdi nytkään tarinoida, koska kohta on taas juostava jonnekin. Mutta juu, radiohiljaisuus ei ole aina huono asiaa. Aika nimittäin rientää, kun on hauskaa 😀

-Marra

Kategoria(t): Elämyksiä, Random, Ystävyyttä | Avainsanat: | 2 kommenttia

Kun ponilta pallit poistettiin ja kuvia kans

Niin… Laitoin tuon jo otsikkoon, että kuviakin on sitten tulossa, osastosta ”ei herkille”. Ihan siis omalla vastuulla tästä eteenpäin, mutta itse halusin dokumentoida tämänkin tapahtuman. Ihan en kaikkia yksityiskohtia joutanut kuvaamaan, koska ensin oli pientä haastetta pienen islantilaisen rauhoittamisessa, sillä iski päälle tyypillinen islantilaisen yltiöpäinen henkiinjäämisvaisto ja vaikka pieni kaveri onkin ja aiemmat rokotukset sujuneet hyvin, niin rauhoituspiikin saatuaan veti sellaiset kilarit, että oksat pois. Kaksi annosta rauhoitettakaan ei tuntunut vielä missään ja meillä oli kokeneen eläinlääkäriukon kanssa ihan täysi työ pitää otus edes karsinassa. Kyllä kuulkaa tuollainen pieni bambiino tulee vielä kahden rauhoituspiikin jälkeen kevyesti ulos sieltä karsinasta omin voimin, jos sen päästäisi niin tekemään. Kukapa sitä tietysti palleistaan taistelutta luopuisikaan… No, kolmannen annoksen jälkeen alkoi jätkä nuokkua ja siitä eteenpäin hommat sujuivatkin paremmin kuin hyvin, tarpeeksi kehittynyt oli hän, jotta homma voitiin hoitaa ja nopea ja näppärä oli toimenpide. Meikäläinen toimi leikkaussalihoitsuna pidellen instrumenttilaatikkoa, joten tästäkään kohdasta ei ole kuvia, mutta eläinlääkärin poistuttua hain kameran ja aloin räpsiä. Joten, kuvien pariin siis…


Jossain siellä on pienet pallit, hetken aikaa vielä…


No siinähän ne, pallit lattialla…


Voi kehno, minkä mulle teitte…


Nuokuntaa, kun odotellaan, että haava lakkaisi vuotamasta.


Tätä kaikkea kun katselin, mietin, että kaikenlaisia harrastuksia sitä ihmisellä onkin.


Pienessä hönössä, mutta elämä voittaa.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin… Potilas siirtyi jo samana iltana tallista privaattipihattoon. Sulfaa syötetään nyt varmuuden vuoksi rautaisannoksella, koska eläinlääkäri oli lähdössä pariksi viikoksi reissuun ja hänellä on ollut tapana käydä tarvittaessa rassaamassa tukkiutuneita paikkoja auki samaan hintaan, mutta oli hyvin tietoinen, että jos joudun jonkun toisen lääkärin kutsumaan ko. puuhaan, niin saattapi tulla rassaukselle enempi hintaa kuin itse ruunaukselle. Joten siksipä ponilla on varmuuden vuoksi sulfakuuri tupla-annoksella ja jälkihoidoksi noin muuten taluttelua.

Hiukan sääliltähän tuntui kiltti pieni oripoika jo noin pienenä ruunata, hän kun vauhdikkaamman syksyn jälkeen on käyttäytynyt niin nätisti, ettei ole edes yrittänyt purra tahi potkia tai pompata päälle, vaan tarhassa on voinut olla vaikka kyykyssä hänen vieressään ilman mitään ongelmia. Yleensä kun noiden koltiaisten kanssa saa olla varuillaan. Oriinpitäjäksi en kuitenkaan missään tapauksessa aio ja niinpä ruunaus olisi ollut edessä joka tapauksessa, joten mitäpä sitä lykkäämään. Niinpä Kimin ja palliensa tiet erosivat jo ennen, kuin poitsu ehti herätä elämänsä kevääseen.

-Marra

Kategoria(t): Elämää, Hevostelua | Avainsanat: , , , , | 8 kommenttia

Piristyin

Tulin vain nopeasti kertomaan, että olen piristynyt. Teki todella hyvää pärrätä moottorikelkalla Lapissa ja siihen päälle vielä Helsinki Horse Fair viikonloppuna ja kas, olen ollut sen jälkeen pelkästään hyvällä tuulella 🙂 Joskus sitä näköjään tarvitsee arjen katkaisua ja piristystä. Töitä on tällä hetkellä sen verran, että joka päivä tuntuu tulevan uutta tekemistä kolmen työpäivän verran, joten ei tässä juurikaan kerkiä bloggailla tai muuta. Mutta ei se mitään, kun on hauskaa! 😀

-Marra

Kategoria(t): Fiilistelyä, Hevostelua, Kiitollisuutta, Minä itte, Moottorikelkkailua, töitä | Avainsanat: , | 6 kommenttia

Kun Islannista päästiin, alkaa Lappi

Niin, ettäs tiedätte. Sitä Lappia tulee sitten muutaman postauksen verran… Meikäläinen on jo palannut sorvin ääreen työelämään, toiset jäivät vielä jatkamaan lomaansa. Minulla kun ei oikeaa talvilomaa ole ehtinyt nykyisessä työssä kertyä, niin käväisin vain lyhyellä breikillä harrastamassa mielenterveydenkohennustoimintaa eli moottorikelkalla ajoa 😀 Teki hyvää! Pitäisi käydä useammin Lapissa, on sielläkin siksi hienot maisemat!

-Marra

Kategoria(t): Uncategorized | 9 kommenttia

Kuvia ja ajatuksia


Heinänhaku on hauska harrastus, tietäisitte vaan 😉


Osaa ne olla kauniita ❤

Olen huomannut olevani aika kaksijakoinen luonne. Olisi kai hyvä, kun voisi napsauttaa ajattelemisen välillä pois päältä. Helpottaisi ehkä elämää… Tiedättekö, kun välillä sitä on ihan suunnattoman onnellinen ihan arkisista asioista, kuten vaikkapa heinänhausta. Heinänajo saattaa piristää useampaakin päivää isosti. Tai nuo kauniit hevoset, miten ne ovatkin niin kauniita ja ihania? Sitä voi jopa löytää työn, missä on työkavereina vain reiluja ihmisiä. Sitä voi olla jossakin pienessä prosentissa maailman ihmisiä, joilla on asiat oikeasti todella hyvin. Varsinkin näin Kansainvälisenä naistenpäivänä voi tajuta olevansa naisena hyvin onnekas, kun on syntynyt maahan, jossa omia oikeuksia ja vapauksia rajoittaa korkeintaan oma ajatusmaailma.

Mutta sillä kolikolla on kääntöpuolensa, kun miettii omaa onneaan, kaikilla muilla kun sitä onnea ei todellakaan ole. Ei täällä eikä muualla. Ja sitä kun ajattelee, niin monesti miettii, että eihän tässä maailmassa ole mitään järkeä. Mutta sittenkin, vaikka jotenkin onnistuisi ajattelemaan itsensä yli siitä, ettei maailmassa ole kaikilla kaikki hyvin ja kääntämään asian vaikka vielä niin kivasti, että ajattelee, että voisi keskittyä muiden auttamiseen omasta elämästä nauttimisen lisäksi, niin siltikin tällä hetkellä vellon jossain ajatuksissa, että eihän tässä ole mitään järkeä. Koska elämä taitaa olla aika pitkälti rahan perässä juoksemista ja toimeentulosta huolehtimista. Oli ihminen sitten köyhä tai vähän varakkaampi, yhtä kaikki, rahan perässä juokseminen ja budjetointi ei jätä rauhaan. Elämä on ehkä kehittynyt niistä ajoista, kun akuutti nälkä uhkasi ja ihan jo leivän saanti pöytään oli järkyttävän rankkaa ja stressaavaa ja kärsittiin puutteesta. Tällä maailman kolkalla ei ehkä vilu ja nälkä ainakaan useimpia ihan akuutisti uhkaa, mutta silti elämä menee toimeentulon perässä juostessa. Tavalla tai toisella, töissä itsensä väsyttäen tai ilman töitä stressaten. Jos sairastuu, iskee stressi toimeentulosta. Jos on terve, aika kuluu töissä, jotta saa toimeentulonsa hankittua ja vapaa-ajalla pitäisi yrittää hiukan levätä, jotta jaksaisi taas siellä töissä. Mutta vapaa-ajalle kasaantuu kasa raadantaa kotitöistä ynnä muista. Ihmisen elämä se vaan kuluu vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen jotain hommia kasaan raapien, jotta saa itsensä elätettyä niin taloudellisesti kuin käytännössäkin pidettyä koko paletin kasassa. Että oliko tässä siis mitään järkeä? Ja lopulta makaa ehkä vaipoissa, eikä enää tarvitse juosta rahan perässä, koska ei muutenkaan tajua maailmasta mitään, mutta hoito kyllä ottaa silti kaiken, mikä eläkkeestä irtoaa.

Että sori vaan tällainen oksennus tänään. Joku eksistentiaalinen kriisi meneillään meikäläisen päässä, siksi kai kun budjetointi ei lopu, niin kauan kuin tällä pallolla elellään. Asioita, joita olen oppinut kahdenkympin ja 33 ikävuoden välillä: elämä on yhtä rahojen laskemista. Tästä on hyvä jatkaa? 😀 😉 😀 😀 No, olen oppinut viime vuosien aikana myös olemaan kiltimpi muille (ja eräille suorasanaisempi), joten ehkä olen oppinut muutakin, kuin sen masentavan faktan, että rahaa pitää ajatella koko ajan.

Kai tämäkin kriisi joskus ohi menee, onhan ne kaikki muutkin menneet. Enkä ole epätoivoinen, vaan elämässä on kaikenlaista kivaa, kuten uusi paras ystäväni kamera, jonka ansiosta saan talteen muitakin muistoja, kuin hataran pääni sisältä nopeasti haihtuvat mielikuvat ja sumuiset puhelinräpsyt. Mutta silti tämän hetken päällimmäinen fiilis on vahvasti se, että on se nyt oikeasti aika masentavaa tajuta, että rahalla on niin hirveän suuri merkitys elämässä ja aikuisen elämä on yhtä rahan ajattelua. En tiedä, koetteko muut niin, toivottavasti ette 🙂 Ja pitää kai olla onnellinen siitäkin, ettei lapsena vielä tarvinnut ajatella joka päivä rahaa…

Jees, nyt sitten vain rupean toivomaan, että päähäni ilmaantuisi vaihteeksi joku muu ajatus. Olen ehkä hiukan yhden ajatuksen ihminen, voin lillua välillä onnellisissa sfääreissä vaikkapa jonkun hyvän biisin takia useamman päivän, vailla mitään järkeä siinäkään toiminnassa tai sitten voin masentua muutamaksi päiväksi siitä, että aikuisen elämä on yhtä rahan ajattelua. Siellä mennään tällä hetkellä, ensi viikolla todennäköisesti jossain muissa ajatuksissa. Mutta olen liian rehellinen kirjoittaakseni nyt mistään muusta, koska minua ärsyttää elämän järjettömyys ja rahan perässä juoksemisen pakko. Taas näitä first world problems, kun on aikaa ajatella. Siitähän tämä kaikki kai johtuukin, kun minulla on nykyään aikaa ajatella, enkä ole töissä ihan joka päivä, enkä aamusta iltaan. Täytyisi varmaan hommata lisää töitä, niin ei ehtisi ajatella mitään liian filosofista 😉

Mutta joo, se on morjes nyt, katsotaan mitä huttua ensi kerralla irtoaa 😉

-Marra

Kategoria(t): Elämyksiä, Fiilistelyä, Hevostelua, Kiitollisuutta, Koiruuksia, Minä itte, Paasausta, Random, Talvi, töitä, Valitusta | Avainsanat: , , , , , , , , , | 10 kommenttia