Siinäpä ne saikkulaisen päivän ohjelmat… Nukkumista, koiran lenkitystä, pyykkikoneen pyöritystä, hidasta tiskausta, vanhojen nostalgisten tavaroiden läpikäyntiä, netissä notkumista. Ja kas, on jo myöhä.
Hiukan syömistä, lukuisia kuppeja teetä…
Vielä pitäisi könytä laittamaan auto piuhaan, sillä huomenna täytyy läähteä liikkeelle. Vaikka kai tämä kotoilukin on välillä ihan hyvästä 🙂
-Marra
marrasthetics.wordpress.com 
Kotona oleminen on toisaalta ihan mukavaa ja se on uskomatonta kuinka äkkiä päivittäinen rytmi muuttuu melko omituiseksi 😀
Torkuin tuossa muutaman tunnin ja heräsin keittiöstä kantautuvaan kolinaan, Valkyria lopetteli tiskaamista ja hän oli tehnyt ison kattilallisen makkarasoppaa jota tulikin imuroitua pari lautasellista joten veikkaanpa että aika myöhään menee ennenkuin tästä pääsee laittamaan luut laatikkoon.
Joo enkä kehtaa kertoa monelta menin viimeksi nukkumaan. Tänään on pakko tsempata, koska huomenna on toimistopäivä.
Voihan makkarasoppa. Söin just jätskiä ja siitä jäi paha jälkimaku. Täytyy syödä siis vielä jotain muuta päälle 😀
Hyvä kun muistutit, minunki piti laittaa pyykkikone päälle. Olis pitäny jo eilen, mutta unohdin…
Joskus sitä unohtaa…
Kesken kiireisen työelämän on pysähtyminen outoa, mutta kyllä varmasti tekee sinullekin hyvää. On sinullakin ollut niin kiireisiä aikoja.
Tässä eläkkeellä huomaa, että päivät täyttyvät kummasti itsestään mitä erilaisimmista asioista. Ja minäkin sentään teen aina välillä pikkasen töitäkin, sillain sopivasti.
Masa ainakin hyötyy nyt 🙂
Mä olen aina rakastanut vuosilomia, niillä on ollut helppoa ja mukavaa ja nautinnollista olla, mutta jotenkin tämä saikulla olo tuntuu niin luvattomalta, että jotenkin se tekee tästä vaikeaa. Come on, joku pikkusormi…
Masa on kyllä onnellinen, kun sillä on enempi seuraa 🙂