Masa viis vee

masa_the_mainio

Meidän karvakaveri Masa täytti perjantaina viisi vuotta! Äkkiä se aika menee ja koirakin on jo keski-ikäinen. Nämä on kyllä niitä koiranomistamisen parhaita vuosia, kun koira toimii, kuten pitää, eikä järjestä pentumaisia jäyniä kotona ja kuitenkin jaksaa vielä innostua ja liikkua vauhdikkaasti ulkosalla.

Masa ei saanut synttäreinään mitään kakkua, mutta ylimääräisiä rapsutuksia hän sai viisivuotistaipaleensa kunniaksi.

On se vaan niin kulta❤

-Marra

Kategoria(t): Juhlaa, Koiruuksia, Syksy, Ystävyyttä | Avainsanat: , , , , | 13 kommenttia

Aurinkoinen viikko

lampaat

Huomasin juuri, etten ole ehtinyt tällä viikolla pahemmin postailla. On ollut vissiin liian hyvät kelit sisällä viihtymiseen. Tälle viikolle on annettava plussaa siitäkin, että kiitos parin saikkutuurauksen, töitäkin oli hiukan yli 40 tuntia🙂 Muitakin tarvittavia hommia on tullut hoidettua, kuten risunkantourakka on saatu päätökseen ja autoon on vaihdettu niin akku kuin vetokoukun pistokekin. Kahta jälkimmäistä operaatiota tosin vain katselin vierestä😉

tuulimylly

Kuvat ovat keskiviikolta, kun töiden jälkeen oli liian hyvä keli mennä suorilta käsin kotiin pesemään pyykkiä, joten lähdin pikku ajelulle ja ajoin siihen asti, kunnes alkoi ramaista liikaa ja polveenkin sattua, joten sitten piti mennä kotiin pesemään pyykkiä ja ottamaan päikkärit.

tie

Parin tunnin päästä on uusi viikko taas ja sinne olisikin pari mielenkiintoista juttua tiedossa sekä vapaa viikonloppu, joten katsotaan, mitä ensi viikko tuo tullessaan🙂 Olisipa ainakin yhtä aurinkoista, niin kyllä olis kiva🙂

-Marra

Kategoria(t): Autoilua, Fiilistelyä, Syksy | Avainsanat: , , | 8 kommenttia

Hopeainen varsa ja risuhommia

hopiapaa
Kimin pää näyttää jo hopeanhiirakon tulevaa väriä

mamma_ja_varsa_laitumella
Kimi ja mamma laitumella. Viimeistä laidunviikkoa viedään tämän vuoden osalta.

risukasa_kasvaa
Risukasa senkun kasvaa. Vielä pitäisi pari kasaa raahata tuohon yhteen kasaan…

Täällä vietettiin sunnuntaina ihanaa intiaanikesää risusavotan merkeissä. Vielä olisi hiukan hommantynkää jäljellä sen suhteen, eikä hommat toki lopu siihenkään, laitumen aidat pitää purkaa ja talvitarhan pihaton lattia piikata hanhenpaskasta… Onneksi paljon muuta on jo sentään valmiina, kun tallinväki on ahkeroinut talvitarhan kimpussa.

Alkuviikollakin jatkuu heppoihin liittyvä hommailu, minkä nyt töiltä kerkiää, joten semmoista täällä🙂

Mukavaa uutta viikkoa kaikille!🙂

-Marra

Kategoria(t): Fiilistelyä, Hevostelua | Avainsanat: , , , , , , | 2 kommenttia

Yöajatuksia

yolla

-Tänään, ei kun siis eilen oli mahtava kesäpäivä. Vielä klo 19:30 oli 20 astetta lämmintä ja kauniin aurinkoista. Siitä jos mistä nautin🙂

-En sitten yhtään tiedä, mitä tässä elämässä pitäisi/kannattaisi seuraavaksi tehdä.

-Melkein huvittaa, että jaksan vieläkin keikkua tässä hereillä, vaikka heräsin yli 21 tuntia sitten 2,5 tunnin yöunien jäljiltä. Enkä ottanut edes kuin puolen tunnin päikkärit tänään. Energiajuoma onneksi pelasti työpäivän. Silti epäsäännöllinen vuorotyö ei voi olla kovin terveellistä, koska kyllähän tämä veronsa vaatii sitten joku toinen päivä ja raskaasti…

-Teki äsken mieli jotain raikasta juotavaa, mutta joinkin piimää, koska sen viimeinen käyttöpäivä oli eilen.

-Eilen oli aikas kiva lauantai ja sanoisinko kokonaisuutena tehokas🙂

-Tähän aikaan yöstä ei ehkä pitäisi kirjoittaa mitään postauksia, koska olotila on sellainen, että tekisi mieli kirjoittaa jotain tsippadaippaduudaa jee je jee jee! Onneksi ette näe, miten silmäni pyörivät täällä, heiluttelen käsiäni, nostan niitä kohti kattoa ja kääntelen kroppaa tuolilla. Saattaisitte pitää meikää hiukan kajahtanenaa. Mutta minkäs sille voi kun on jotenkin hauskaa😉 Valvomalla virkistyy nääs😀

Terv.
Yökyöpeli-Marra

Kategoria(t): Autoilua, Elämää, Fiilistelyä, Juomaa, Kesä, Minä itte, Random, Ruokaa | Avainsanat: , , , , , | 6 kommenttia

Rampilla

rampilla

Sitä ei koskaan tiedä, mitä liikenteessä tulee eteen. Mokailee siellä muutkin kuin minä😉 Tänään ajoi joku kuski rampilla vastaan väärään suuntaan, onneksi oli hänellä aika pieni auto, niin sai suhteellisen helposti sen vekslattua tuossa ympäri ja jatkettua oikeeseen ajosuuntaan. Onneksi ei päätynyt motarille asti väärään suuntaan, tuossa rampin mutkassa on sentään jo hiukan hiljaisemmat nopeudet.

Kävin tänään vapaapäivän kunniaksi oikein peräkärryn kanssa hakemassa omenoita ja kriikunoita hepoille ja itselle. Silläkin matkalla sain kokea eksotiikkaa, kun erään liikenteenjakajan kohdalla keskellä kaupunkia vilahti meikästä ja seuraavasta autosta ohi vauhdikkaasti autoileva rouva punainen kukkahuivi päässään. Semmoista vauhtia veti vastaantulevien kaistalla paikassa, jossa en ole tähän mennessä tainnut vielä koskaan nähdä yhtään ohitusta, että tulipa sellainen olo, että rouvalla taisi olla kotiseutunsa liikennekäyttäytyminen vielä tuoreessa muistissa😉

Että sellainen liikennepäivä tänään. Hyviä kriikunoita sain muuten poimittua, on niin hyviä, että tulee syötyä sen verran rivakkaa tahtia niitä, että saapa nähdä mitä sivuvaikutuksia siitä seuraa😀

-Marra

Kategoria(t): Autoilua, Kiitollisuutta, Ruokaa | Avainsanat: , , , , , , | 4 kommenttia

Vanhuus ei tule yksin

synttariauringonlasku
Synttäri-illan auringonlasku

Oli tuossa synttäritkin meikällä ja miehellä. Juhlistettiin ottamalla ensin päiväunet, kun väsytti liikaa töiden jälkeen ja sitten käytiin katsomassa auringonlaskua. Että semmoiset bileet😉 Btw, meidän synttäripäivänä on muuten liki aina hyvät kelit.

Ja vanhuus, sehän ei tunnetusti tule yksin. Samana päivänä kun lisävuosi kilahti mittariin, meikäläisen oikea polvi äityi töissä niin pahaksi, että rupesin ontumaan. Se katkaisi kamelin selän ja varasin tälle päivälle ajan lääkäriin. Polvihan on sattunut 25.7. lähtien, mutta en ole halunnut mennä lääkäriin, kun olen odottanut vaivan menevän itsestään ohi ja en ole varsinkaan halunnut saikulle, kun tarvitsen lisävuoroja, eikä niitä luonnollisestikaan saikulle tipu. Eli ajatuksenani oli, että niin kauan kuin pystyn kivusta huolimatta astumaan normaalisti, niin ei ongelmaa tuon polven kanssa. Saattoi sitten kyllä sunnuntai-illan irtokengän lyönti ponille rasittaa polvea myöskin ja maanantaiaamuna sitten kolmen tunnin työssäolon jälkeen alkoi se hetki, kun en melkein voinut kävellä. Lääkäriä ei tiettykään samalle päivälle saanut, joten se jäi seuraavan päivän iloksi.

Tietenkään sitten vapaapäivänä lääkäriin mennessä polvi ei ollut kovinkaan kipeä, kun en ollut mitään rasitusta ehtinyt vielä sinä päivänä harrastella. Lääkäri osasi kuitenkin jonkunlaisen diagnoosin tehdä joistakin tulehtuneista kiinnikkeistä, mitä nyt sitten olivatkaan ja hiukan nestettäkin jossain oli, vaikkei omaan silmään tuo polvi paisuneelta näytäkään.

laaketta_lissaa
Lääkettä lissää…

Nyt on sitten lisää lääkettä, toista Arcoxia-kuuria en ostanut vielä, täytyy katsoa tarviiko sitä sitten vai ei. Pari kertaa päivässä pitäisi nyt kylmätä tuota polvea, pari kertaa päivässä tunkea tuota kipugeeliä (jota iho ei kuulemma todennäköisesti kestä kauaa kahta kertaa päivässä) ja sitten sisäisesti vielä noita tulehduskipulääkkeitä. Työfysioterapeutille pitää myös varata aika, mutta aikaisintaan ensi viikolle. Ja kahden viikon ratsastuskielto napsahti. Siksi hiukan naurattaakin, kun pariin viikkoon ei saisi ratsastaa, mutta raskasta fyysistä työtä saa kyllä tehdä eli saikkua ei napsahtanut päivääkään. Ei sillä, että olisin halunnutkaan saikulle, koska edelleenkin tarvin niitä saikuntuurausvuoroja niin paljon, kuin niitä ikinä irtoaa, mutta silti meinasi oikein ääneen naurattaa, kun lekuri toivoi, että malttaisin olla pari viikkoa ratsastamatta, ilman muutahan se jalka rasittuu vaikka vajaan tunnin ratsastuslenkillä paaaaaljon enemmän kuin vaikkapa seitsemän tunnin työpäivästä jaloillaan 20 kg taakkoja kantaen, välillä kyykkyyn kumartuen ja välillä laatikoita ylös nostaen. Oli miten oli, toivon, että tuo jalka nyt alkaisi noilla kipugeeleillä tms parantua, kun ei se nyt itsestään ole mokoma parantunut, vaikka sitä odottelinkin ansiokkaasti liki puolitoista kuukautta. Kuten sanottua, ei ole vanhaksi tulemista…

-Marra

Kategoria(t): Elämää, Juhlaa, Kolmekymppisyys, Minä itte | Avainsanat: , , | 4 kommenttia

Kura-ajan alku ja paistettu kalkkuna

kurapatrol
Ainut Barcelonassa näkemäni likainen auto. Tuntui niin hengenheimolaiselta, että piti ihan kuva ottaa😀

Se on taas alkanut rytinällä se aika, kun kuraa on ihan liikaa luonnossa. Oikeastaan voisin nimetä syksyn kura-ajaksi. Meikäläisen syksy kun ei yleensä ole mitään raikasta tuoksua ja virkistäviä syyslenkkejä, vaan kuraa potenssiin kymmenen. Kahden viikon sisään kurainen tarha on imaissut Rohmulta kummankin etukengän, mikä on tietänyt kengitystä kädet kurassa. Tallille vievä tie on niin kurainen, että kerta-ajo riittää kurastamaan auton. Lenkkareista pitää pyyhkiä kuraa koiraelämän jäljiltä. Tallilla ei pitkät saappaan varret riitä, vaan kuraa tulee vielä housuihin niiden yläpuolellekin. Ja sitten tämä kurakausi vielä nykyään tuppaa jatkumaan tammikuulle asti, ennen kuin oikea talvi tulee. Että mitähän sitä tähänkin sanoisi. Olisko vaikka jihuu hyvä?😉

kalkkunanliha
Kalkkunaa🙂

Koitti sitten viimein sekin aika, että tuli paistettua viime jouluksi teurastettu kalkkuna. Joulukalkkuna jäi viime jouluna tosiaan tekemättä, kun mies oli töissä koko joulun ja meikäläinen kipeänä, joten eipä ollut syöjiäkään. Sitten koko asia vaan jäi ja jäi, tuntui liian vaativalta operaatiolta sijoittaa kiireiseen arkeen niin suunnitelmallista elämää, että kykenisi ottaamaan kalkkunan kolmeksi päiväksi sulamaan ja sitten pitäisi ehtiä se paistaakin ja olla siinä sitten kolme tuntia kotona moisen projektin ajan. No, maailma kuitenkin muuttuu ja nykyään kun meikäläisellä on töitä vähemmän kuin normaalilla ihmisellä, niin tulipa tuokin projekti viimeinkin hoidettua. Eikä sitä nyt kauaa olisi voinut enää lykätäkään… Kalkkuna oli onneksi erittäin paistamisen arvoinen ja heittämällä parasta maistamaani kalkkunaa ikinä. On noita omia kalkkunakasvatteja tullut ennenkin syötyä pienempinä ja pienemmissä osissa, mutta kyllä tuo kokonainen iso kalkkunakukko jätti muut kalkkunan syöntitavat varjoonsa. Kalkkunoiden lisääntyminen ei valitettavasti ole tänä vuonna sujunut oletetulla tavalla, joten uusia kokonaisia paisteja ei ole tiedossa omasta tuotannosta, mutta ehkä joskus maailmassa kaikki vielä menee niin putkeen, että moinen herkkupala löytää uudestaan tiensä uuniimme. Oli se parempaa, kuin olisin etukäteen kuvitellut, en oikeastaan odottanut mitään erityistä makuelämystä, mutta ehkäpä siinä oli taas jotain taikaa, kun ei ollut tehotuotettu eläin kyseessä, ihan on eri makuista tuollainen pihalla vapaasti käpsytellyt elukka. Nam🙂

Että tämmöistä tällä kertaa, jotenkin aika epähienoa yhdistää kalkkuna ja kura samaan postaukseen, mutta noh, ei tämä ole mikään tyylikäs blogi ennenkään ollut, joten näillä mennään🙂

-Marra

Kategoria(t): Autoilua, Elämyksiä, Fiilistelyä, Hevostelua, Kalkkunoita, Ruokaa | Avainsanat: , , , , | 4 kommenttia