Tb: ponit

poni_r_nahkariimu

Koska en ole pariin päivään keksinyt yhtään mitään kirjoitettavaa blogiin, vaikka olen tänäänkin oikein yrittänyt istumalla tässä näytön edessä tuijottaen tyhjää sivua, niin päätin sitten muistella pienesti menneitä. Ihan kuin en muka voisi vain antaa blogin olla hiljaa, kunnes kirjoitussuoni taas alkaa sykkiä. Mutta laitetaanpa tähän nyt sitten pari kuvaa, jotka osoittavat taas kerran sen, kuinka aika lentää.

Yllä olevassa kuvassa poni R on kisoissa vuonna 2010. Siitäkin on jo kuusi vuotta, ponikin oli silloin vielä 6-vuotias nuori hevonen ja nuori taisin olla minäkin.

kimi_kesäkuun_alussa

Tässä jälkimmäisessä kuvassa taas Kimi on laitumella kesäkuun alussa, alle kuukauden ikäisenä varsana. Nykyään se on jo paljon isompi pötikkä. Niin se aika vain menee, lentää minkä entää ja niin sen kai kuuluukin mennä.

-Marra

Kategoria(t): Elämää, Hevostelua | Avainsanat: , , | Kommentoi

Torstaiaamun värit

taivaan_värit

Silloin tällöin on palkitsevaa olla liikenteessä ennen kuutta aamulla, saattaa vaikka nähdä upean auringonnousun. Tuo torstaiaamuinen oli itse asiassa varmasti hienoin Suomessa näkemäni auringonnousu. Joitakin varsin mahtavia auringonlaskuja on tullut nähtyä, mitkä kultaavat koko tienoon. Mutta niin täyteläisen punaista, hehkuvan kultaista ja samalla tummansinistä taivasta en ole ennen aamulla nähnyt, kuin mitä torstaina näin.

Taivaan_v__rit_2_

Vauhdissa napatut kännyräpsyt eivät tietenkään tee oikeutta tuolle pohjoisessa päin näkyneelle värinäytelmälle, mutta niin hieno se silti oli, että pakko oli yrittää kuvata.

sky_colours_4

Matkan aikana kerkesin harmitella, miksi ihmeessä autossani ei ole vakiovarusteena järjestelmäkameraa. Olisihan se nyt mukava jakaa nämä hetket muillekin, eikä nähdä sitä upeutta vain omilla verkkokalvoillaan.

sky_colours_5

Sitä viedään viime hetkiä, ennen kuin aamut alkavat olla taas pimeitä. Kesällä töihin meno on niin paljon mukavampaa, vaikka joutuisi lähtemään kukonlaulun aikaan, niin valoisassa se on siedettävää ja jopa mukavaa. Mutta sitten kun on säkkipimeää aamulla, niin kyllä on herääminen vaikeaa ja masentaa karauttaa luolasta autolla ylös, kun ulkona on vastassa vain pimeys ja kylmyys. Toivottavasti edes auto on sitten lämmin…

sky_colours_1

Onneksi kuitenkin joskus käy näitä mäihiä tässäkin maassa, että taivas on muutakin kuin hailakan harmaa, sen ansioista työpäivän ärsytykset eivät kipanneet vaakaa liikaa negatiivisen puolelle🙂

-Marra

Kategoria(t): Autoilua, Elämää, Elämyksiä, Fiilistelyä, Kesä, Random | Avainsanat: , , , | 8 kommenttia

Elämäni kesä

kimi_höplää_loimea

Pakko todeta, että tämä on ollut tämän astisen elämäni kesä. Ei sille vaan voi mitään😀 Vaikka olenkin saanut potkut ja elämässä on asioita, jotka eivät miellytä, niin siltikin olen nauttinut elämästä tänä kesänä hyvin paljon. Vaikka hetkellisesti siihen huikaisevaan onnentunteeseen tulikin tauko, mutta tällä viikolla olen mennyt taas jossain ihan omissa onnen sfääreissäni. Tiedättekö, kun olen sellaista tyyppiä, että saan niin isot kicksit vaikkapa siitä kun tallille ajaessa autoradiossa soi useampi hyvä biisi peräkkäin tai illalla hampaita pestessä se paras biisi soi omassa päässä ja sitä vain on niin hyvä fiilis, että on pakko jammailla yksikseen siellä peilin edessä. Kun on hyvä fiilis, niin pitää antaa mennä, vaikka jossain ajukopan sopukoissa jäytäisi ärsytys siitä, että elämässä pitäisi olla jossain ihan muussa tilanteessa kuin tässä. Onneksi on musiikki ja onneksi on kesä ja aurinko ja kaikki tuollaiset asiat, jotka vaan tuuppaa sitä hyvää fiilistä päälle ihan kyselemättä🙂

Ja niitä isompia ja pieniä onnenaiheitahan on tänä kesänä riittänyt, eikä niistä vähäisin ole suinkaan tuo varsa, joka nyt vaan on NIIIIIIN söpö ja ihq ja kaikkee😀

onni_on_volvo

Onnea on myös Volvo. Siinä on auto, joka saa minut joka päivä hyvälle tuulelle. En oikeastaan taida osata edes kuvailla asiaa niin, että tulisin ymmärretyksi oikein, mutta ainahan voi yrittää. Se on vain niin meikäläisen auto ja oikeasti HYVÄ auto. Ei ole väliä mikä on keli tai mikä on tilanne, kun istun autoon ja starttaan sen ja lähden ajelemaan ja poppi soi, niin mieliala nousee aina, vaikka juuri äsken olisi ollut huono mieli. Tykkäsin entisestäkin autosta ja se oli uskollinen palvelijani, mutta tässä on nykyisessä yksilössä on myös jotain enemmän, tämä kun toimii jopa mielialan nostajana. On se siis onni, että tuli juuri ”se oikea” auto vastaan kuin tarjottimella. Ehkä jokaisella on oma onnen autonsa, kullakin omien mieltymystensä mukainen. Ja toisille onni on se, että saa pysyä mahdollisimman kaukana autoista. Minulle onni on kuitenkin tämä Volvo ja myös se, että se on edelleen ilonani, vaikka tulikin luikasteltua moottoritieltä ulos melko kriittisessä paikassa. Se on niin kuin erään kaverini mies totesi jo vuosia sitten, kun ikivanhalla Volvollani köröttelin, että ”toi Volvo-kuski Jumalan armosta”. Sillä tiellä ollaan edelleen😉 Volvossa ei ole kuin yksi vika, mokoma etuveto nimittäin. Kuka on ylipäätään keksinyt etuvetoiset autot, pöh… Ja koinhan minä tänään järkytyksen, kun klo 5:53 Toyota Corolla voitti meikäläisen, kun otettiin viivat. Ei ole todellista! Mutta vikahan ei voi olla Volvossa, jos ne on vaikka ne renkaat, joissa ei ole tarpeeksi pitoa… Anyway, Volvo on silti paras🙂

seuranenä

Onnea on myös hän, jonka nenä pitää minulle seuraa aamuisin kello 5:36❤

Aldo

Onnea oli myös löytää sellainen kauppa, jossa myytiin kenkiä ja laukkuja, joista olisin voinut kotiuttaa kaikki. Rahaa oli toki vain yhteen laukkuun, mutta en ole ehkä ikinä ennen käynyt liikkeessä, mikä oli täynnä minun näköistä tavaraa. Jos yleensä löytyy yksi tai kaksi kiinnostavaa juttua per putiikki, tuolla oli kaikki ihanaa. Ja nyt on pakko päästä joka heinäkuu Tallinnaan alennusmyynteihin😀

aurinkoranta

Kesällä oli myös upeita kelejä. Ja jos ei ollut niin aika kultaa muistot ja auringonlaskut🙂

terassi_latvukset

Lämpimät illat on autuutta, ah ja aah🙂

lammaspurilainen

Söin myös elämäni parhaan hampurilaisen. Tuo lammaspurilainen ei kuulostanut menussa niin hyvältä, lähinnä houkutti se, että tuossa annoksessa oli ranskalaisten sijasta kasviksia. Mutta lammas siellä välissä ja kastike ja punasipulit ja kaikki olivatkin täydellisiä. Tuo pesi kaikkien vakipaikkojen hampurilaiset 6-0. Aah taas🙂

värikkäät_tuolit

Ja eihän noista värikkäistä tuoleistakaan voi tulla muuta kuin iloiseksi🙂

Olen ehkä vähän hullu, kun voin heittää kaikki asiat mielestäni iloitakseni jonkun biisin meiningistä tai auringosta tai autosta tai täydellisen makuisesta hampurilaisesta. Mutta siksi kai yksinkertaisia ihmisiä sanotaankin joissain piireissä ”vähän onnellisiksi”😀

-Marra

Kategoria(t): Autoilua, Beautiful things, Elämää, Elämyksiä, Fiilistelyä, Hevostelua, Kesä, Kiitollisuutta, Koiruuksia, Minä itte, Musiikkia, Ruokaa | Avainsanat: | 10 kommenttia

Pizza is cheaper than therapy

läksiäispizza

Otsikon lause luki sen ravintolan seinällä, jossa vietettiin läksiäisiäni toimistohommista naisporukalla. Terapioitu olo tässä onkin, se ei tosin ehkä johdu mainiosta pizzasta, vaan parhaista jutuista. Kun juttelin niiden kanssa, jotka jäivät jälkeeni, joku pidemmällä irtisanomisajalla ja joku ei fuduja saanutkaan, mutta yhtä kaikki toiset siellä duunissa vielä ovat, niin lopputulemaksi alkoi yhä enemmän naurattaa ja voin vain todeta, että onneksi en ole siellä enää töissä. Kiitos🙂🙂🙂

pistaasi_amaretto
Pistaasi- ja amarettojäätelöä🙂

Ja täytyyhän näitä tapaamisia järjestää jatkossakin ihan muistelemisen ilosta, sillä maailmassa ei varmasti ole toista tuollaista työpaikkaa, josta olisi voinut tehdä tosi-tv-ohjelman ihan käsikirjoittamatta, kunhan olisi vain tuonut kamerat paikalle ja alkanut kuvata. Niin uskomattomia tapahtumia ja ihmisiä on mahtunut vuosien varrelle, ettei sitä usko kukaan, joka ei ole itse nähnyt. Lisää tällaisia iltoja siis🙂

Vaikka työpaikan menetys olikin menetys monella taholla ja kuukauden päästä saatan jo olla ongelmissa sumpliessani budjettiani, niin silti tulipa taas onnellinen olo siitä, etten ole siellä enää töissä. Asiat muuttuvat ja työpaikka ei ole enää se, missä oli niitä ominaisuuksia ja etuja, jonka takia siellä kannatti olla. Ja onhan tässä sikäli stressikin vähentynyt, kun ei tarvi enää tehdä viikkokausien työputkia eikä tuplatyöpäiviä ainakaan. Helppoa elämää ainakin, jos ei kovin tuottoisaa rahallisesti. Kaikessa on puolensa, mutta läksiäisteni jälkeen olen ainakin iloinen🙂

Läksiäisistä suuntasinkin sitten suoraan tallille, kun poni R:ltä oli lähtenyt kenkä ja lohjennut ”kivasti” kaviota siinä samalla. Kengityskin onnistui kahden naisen ja yhden miehen voimin (kyllä siitä miehestä vielä kengittäjä tehdään😉 ) ja ponilla on nyt kenkä jalassa, toivottavasti nyt vaan pysyy, kun tarha on melko velliä jo, kun on näin sateiset kelit.

Mutta mitäs tässä muuta, kuin happy me tänään🙂

-Marra

Kategoria(t): Elämyksiä, Fiilistelyä, Hevostelua, Juhlaa, Ruokaa, Ystävyyttä | Avainsanat: , , , , , , | 4 kommenttia

Retkeillen

vesi

Olen tässä viimeisen viikon aikana ehtinyt hiukan retkeillä siellä sun täällä. Olin pari yötä pois kotoakin. Mikäs sitä on retkeillessä, kun on niin vähän töitä😉

saareen

Elämässä yleensäkin pitäisi varmaan löytää joku tuollainen kiva maakaistale, jota myöten kulkea veden yli. Ehkä sellainen voisi tulla yhtä yllättäen vastaan, kuin retkeillessäkin. Sellainen ylläripylläri olisi tarpeen, vaikka kai se on niinkin, että jonkun on se kulkutie rakennettavakin.

Oli miten oli, nyt väsyttää niin paljon, että parasta suksia tutimaan. Ehkä joskus on taas enemmän annettavaa🙂

-Marra

Kategoria(t): Elämää, Kesä, Matkailua, Ystävyyttä | Avainsanat: , , | 4 kommenttia

Akkojen hommia

ongelmapuu
Ongelmapuu

Ihan alkuun pahoittelen kuvien laatua, mutta iltaisella klo 19-20 ei enää riitä tuo luonnonvalo kännykameralleni, vaikka näennäisesti onkin vielä valoisaa. Lisäksi saattoi olla, että kuvaajan kädetkin vähän tärisi kuvatessa, mutta kyllä näistä idean saa kiinni.

Olipa siis kerran puu, joka männä viikolla katkesi myrskyssä ja jäi hiukan hankalaan asentoon. Ei oikein tuntunut mukavalta sitä suin päin lähteä sahailemaan, kun ei oikein tiennyt, että mistä kohtaa olisi turvallisinta aloittaa. Kului siinä sitten suunnilleen viikko aikaakin, eikä kukaan miespuolinen sahuri ollut hommaan tarttunut, joten eräänä iltana sitten kolmen ämmän päässä alkoi kehittyä idea, että vetäistäänpä se ylimääräinen rotjake autolla pois siitä…

poniyleisö
Poniyleisö

Ei ollutkaan muuten niin helppoa heittää köyttä tuon puun ympäri. Kolmeen naiseen vuorotellen viskottiin köyttä, jonka päässä oli kivi jätesäkissä, että saataisiin se rungon yli. Rohmukin tuli katsomaan, mitä kummaa tapahtuu. Kymmenien yritysten jälkeen vanhin meistä sen onnistuneen heiton lopulta suoritti, joten homma pääsi jatkumaan. Ja näin jälkikäteen ajatellen meikäläinen allekirjoittaa fysioterapeutin sanonnan siitä, että kuntoutuvalle kädelle tuommoinen heittäminen on kaikkein haasteellisinta. Juu, niin on, vähän on käsi muistutellut, että mitäs tulikaan heiteltyä…

köysi_puun_ympärillä
Siinä se köysi nyt on

renulla_vedetään
Vitriini-renulla vedettiin

putoshan_se
Ja putosihan se puu helpompaan sahauspaikkaan. Miehet voivat sitten viisastella, miten olisivat tehneet tämän fiksummin😉

Kaikkea sitä voi päätyä puuhastelemaan illalla, mitä ei aamulla arvaisi. Meikäläisen autossakin oli vaihteeksi korjattavaa, onneksi tällä kertaa selvisin tästä ihan omin pikku kätösin…

lista_repsottaa
Lista repsottaa

lista_liimattu
Puhdistettu ja liimattu ja maalarinteippien kanssa liioiteltu😉

Toivottavasti se nyt pysyy tuolla pikaepoksilla kiinni.

-Marra

Kategoria(t): Autoilua, Elämää, Hevostelua, Random | Avainsanat: , , | 11 kommenttia

Varsa rekisteröity

kimi_kuusen_edessä

varsuus

elokuun_alun_imetys

Eihän sekään mennyt niin kuin elokuvissa, tuo varsan alustava rekisteröinti. Lähetin viikkokausia sitten varsomisilmoituksen hevosjalostusliittoon ja ihmettelin pitkään kun poni ei ilmesty Heppaan ja tänään rupesin kyselemään perään. Kaikki saapuneet ilmoitukset ovat kuulemma kirjanneet, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jäi, että posti on hukannut kirjeeni. Oikein kiva! No, onneksi ilmoitus kävi sitten ihan vain lähettämällä sähköpostilla tiedot ja hevosjalostusliitosta sanottiin, että vielä kestää jonkun aikaa, kun Heppaan menee tiedot Hippoksen kautta, Hippos kun luo rekisterinumeron varsalle. Tällä kertaa kaikki sujui kuitenkin todella nopeasti, sillä puolessa tunnissa oli Hippos täräyttänyt varsani Heppaan. Joten voin vain sanoa, että tässä kohtaa sain enemmän kuin erinomaista ja nopeaa palvelua🙂

Tämän ensimmäisen ilmoituksen lisäksihän varsa sitten tunnistetaan ensi talven aikana vielä virallisen tunnistajan toimesta ja siitä otetaan dna-näyte, jolla varmistetaan polveutuminen, että heppa on juurikin se, joksi minä sitä väitän. Samalla hevonen myös sirutetaan. Ja sitten kun tunnistamisen ja ilmoittamisen maksut on suoritettu, saa hevonen virallisen passin ja sillä on oikeus sitten osallistua mm. rotunäyttelyihin tai kisoihin ja matkustaa. Ylipäätään hevonen on sitten virallisesti hevonen🙂

No, nyt on vaihe A tästä rekisteröinnistä saatu kunnialla hoidettua, hyvä.

-Marra

Kategoria(t): Hevostelua, Elämää | Avainsanat: | 5 kommenttia