Elonmerkki

All-focus

Heipparallaa.

Ulkona ei juuri nyt näytä yhtään siltä, kuin kuvassa, mutta mitäs tuosta. Hassua ylipäätään kirjautua tänne blogiin, kun ei ole sitä juuri tullut tehtyä. Hassua on myös se, että joka päivä täällä on ollut useampi kävijä, selviää tilastoista. Kai tälläkin unohdetulla blogilla on siis paikkansa, erilaisia asioita hakukoneilla etsimällä kun ihmiset tänne näyttävät päätyvän. Toivottavasti on jollekin jotain hyötyäkin, mutta uskoisin niin, äsken vilkuilemani perusteella. Pysyköön siis täällä tietolähteenä toistaiseksi.

Kuvaan liittyen, Masa on yhä ja voi hyvin. Volvo sen sijaan kärsi heinäkuussa moottorin kiinnileikkauksen. (Ja noin hienosti kun olin sen omin pikku(?) kätösin vahannutkin!) Sitä kun käy sellainen tuuri, että 50 tkm ennen seuraavaa jakohihnan vaihtoa katkeaa jakohihna jonkun väliin menneen kiven takia, niin sitten se käy. Tällä hetkellä huristelen Toyotalla, mikä ei sinällään ole meikäläisen juttu, mutta en nyt jaksa siitä täällä paasata 😀

Muutoin elämä on lähinnä työntekoa ja Kimi-varsa on jo kolmevuotias ja olen ollut muutaman kerran sen selässä tänä kesänä. Vuodet vierii ja hevoset kasvaa ja vanhenee. (Itsehän olen yhäkin 23.)

Viimeisen vuoden sisällä on tullut matkailtua lähinnä autolla ainakin Virossa, Latviassa, Ruotsissa ja Norjassa. Onneksi se Volvo sanoi sopimuksensa irti kuitenkin ihan omassa kotikaupungissa. (Lisäpisteitä siitä, että se oli tietenkin maanantaiaamuna kahdeksan ruuhkassa keskellä nelikaistaisen tien liikennevaloristeystä.)

Mutta täällä sitä ollaan yhä, muiden blogeja käyn ajoittain lukemassa, vaikken niin kovasti kommentoikaan.

Mukavaa syksyn alkua kaikille!

-Marra

Mainokset
Kategoria(t): Autoilua, Blogista itsestään, Elämää, Hevostelua, Kesä, Koiruuksia, Random, Syksy | Avainsanat: , , , , | 2 kommenttia

After joulu

All-focus


Jouluaaton aamupuuro

Heipparallaa pitkästä aikaa!

Ajattelin hiukan raportoida tännekin jotain, josko näistäkin höpinöistä joku jotain tietoa saa. Itsellänihän kului siis joulu yksin kotona kuumeessa. Aatonaattoiltana ehdin roudata jo koirankin hoitoon, kun piti lähteä pariksi päiväksi jouluvisiitille, mutta myönnyin lopulta siinä kohtaa jo neljättä päivää päälle pyrkineelle taudille ja jäin kotiin sairastamaan. Vaikka missasinkin paljon jouluruokaa ja muuta mielenkiintoista, oli ratkaisu kuitenkin oikea. Enpähän ollut tartuttamassa ketään ja tulipa levättyä kunnolla, jotta tautikin väistyi ja meikäläinen pääsi ajallaan töihin. Ja koska koiruuskin oli hoidossa, niin ei tarvinut hypätä pakkasessa sitä ulkoiluttamassa sairaana, niin pystyin viettämään kunnon lorvijoulun. Kaupassa ja apteekissa oli pakko käydä, mutta menipä tuossa joku päivä kokonaan peseytymättäkin oikein hajuherneenä. Ja lopulta suksin Hunnille hakemaan koiraa ja ihanien jouluherkkujen ja tuntikausien juttelun ääreen. Kivaa oli se ❤

Että sellaista. Kiitos joulukortista kaikille niille, jotka eivät sellaista minulta saaneet. Meikäläisen joululahja ym budjetin romuttivat messevä eläinlääkärilasku joulukuun alussa ja sitten oma puolen vuoden fysioterapialasku, jotka yhteensä olivatkin mukava nelinumeroinen summa ja lopulta päädyin säästämään jopa joulukorteissa, joita lähetin ennätyksellisen vähän.

Nyt on kuitenkin aika levännyt olo ja naureskelinhan tuossa sitäkin, että en ole koskaan ollut jouluna niin paljon alasti kuin tänä vuonna. Meikäläisellä kun on varmaan jotkut varhaiset vaihdevuodet alkaneet (no vitsi vitsi), koska entisen talvipalelun sijaan hikoilen nykyisin 21 asteisessa kämpässä öisin jos pukeudun yhtään mihinkään. Ja niinpä koska tänä jouluna vietin parikin päivää sängyssä peiton alla maaten, en tietenkään voinut vaatteita käyttää, koska siitä ei olisi tullut yhtään mitään muuta kuin hikeä.

Summa summarum voisin sanoa, että joskus on suorastaan mahtavaa viettää ihan yksin alaston joulu. Oli kuitenkin varaa ostaa itselleni mieluista ruokaa, enkä ole oikeasti yksinäinen ihminen. Voisin viettää tuollaisen joulun ihan vapaaehtoisestikin, tulee levättyä niin paljon kokonaisvaltaisemmin, kuin missään muussa tuntemassani vaihtoehdossa. Toisille yksinäinen joulu on surullinen pakkojuttu vuosittain, minulle silloin tällöin oikeastaan luksusta. Tietenkin kipeänä olo ei ollut hauskaa, mutta ehkä tästä lepäilystä voisi ottaa opiksi vaikka sen, että järjestäisi välillä itselleen pari päivää aikaa olla yksin, minä kun satun olemaan sellainen olento, että nukun parhaiten ilman seuraa. Ja koska hereillä ollessa on some, niin ikinä ei tarvitse olla yksin 😀 😀

Mukavia vuoden viimeisiä päiviä kaikille!

-Marra

Kategoria(t): Elämää, Fiilistelyä, Joulu, Minä itte | Avainsanat: , , , | 10 kommenttia

Syksyhommii

Kuva tosin taitaa olla peräti kesäkuulta, että ei ihan ajantasaista. En vain ole ehtinyt niinkään kuvata, kun olen pomppinut vapaa-ajat suppilovahveroiden perässä metsässä. Viime launtainakin tuli otettua kevyt seitsemän tunnin suppismaraton. Sen jälkeen joutuu hyppimään sammakkohyppyjä, ettei mene selkä järkyttävään jumiin. Sammakkohypyistä tosin saa reidet kipeäksi viideksi päiväksi, mutta parempi se, kuin selkä pois pelistä. Sammakkohyppyjä tehdessä on myös mukava toivoa, ettei kukaan naapuri juuri nyt tule autohalliin 😀

Täällä ei oikeastaan ole mitään uutta ja ihmeellistä (mietin tässä juuri, miksi oikeastaan edes kirjoitan koko postausta…). Elämä on kai ollut lähinnä sopeutumista uuteen duuniin ja vapaa-ajalla lähinnä heppahommia, sienestystä ja päiväunia. Josko vielä ensi viikonloppunakin painuisi sieneen, jos ei sada.

Taloudellisia asioita on myös tullut pohdittua päivittäin. En halua enää vetää itseäni niin hulluun kahden työn kurimukseen, mitä seitsemän vuotta tein, vapaa-aikakin on välillä ihanaa ja tarpeen. Mutta toisaalta nykyisellä perus sihteerin palkalla elo on sen verran kituuttamista, että eihän siinäkään ole oikeastaan mitään järkeä. Joku lisätulonlähde tarttis keksiä tai sitten miettiä kaikki ihan uudestaan.

Ja tähän väliin elokuinen kuva. Mutta juu, kai sitä saa elämältä jotain halutakin, muutakin kuin jokaisen sentin laskemista ja työntekoa ja nukkumista. Niin kuin vaikka elämää, joka on elämistä, eikä vain olemassaoloa. Niin kauan kuin terveys sallii, voi kai tehdä mitä huvittaa…

Kaunis syksy on muuten ollut toistaiseksi ja sikäli ei ole vielä iskenyt kova syksyahdistuskaan. Ihan hyvä, jos se antaa odottaa itseään mahdollisimman pitkälle.

-Marra

Kategoria(t): Elämää, Minä itte, Syksy, töitä | Avainsanat: , , | 4 kommenttia

Islannista jotain

Osa onkin varmasti nämä kuvat nähnyt, mutta tässä nyt kuitenkin hiukan tarinaa kuvien takana. Tuo pikkuinen musta lammas kun asettui urheasti autoamme vastaan ja hyppi ja uhkaili, että pysykääpäs hänen laumastaan kaukana. Hauska tapaus ja harmitti, etten ehtinyt napata sen elämöinnistä videota. Kuvaaminen oli ylipäätäänkin hankalaa äkkiä eteen tulleessa tilanteessa ja koska oli keskiyö, niin valo ei todellakaan ollut kohdillaan, mutta jäipä joku muisto tuosta tilanteesta itsellekin.

Tuossa sitten geotermisyys ja tekniikka kohtaavat toisensa. Tulivuorenkin kun voi valjastaa voimalakäyttöön. On ne hurjia tuollapäin 😀

Tuo suihku oli melkosen hauska juttu! Toimikin ihan oikeasti, lavuaari oli feikkiä. Hauskinta oli silti se, että tuossa ei ensin ollut ketään, mutta kun kurvattiin sinne autolla, niin hetken päästä sinne oli survoutunut niin monta autoa, että hyvä kun päästiin itse pois. Jonkun on näytettävä tietä ja ihminen on melkoinen laumaeläin, ainakin turisti…

Hevosia, hevosia… Uteliaita nuo otukset tuossa maassa pääsääntöisesti olivat. Ja pari otosta pääsin nappaamaan postikorttimaisemassakin. Hevoskuvat on sitten vaikea laji, kun pitäisi olla niin kaiken oikeinpäin, korvien, massun, jalkojen, katseen ja muutenkin kaikki maastot ja värit kohdallaan. Eipä silti, jos olisi aikaa ja rahaa, niin mieluusti sitä voisi metsästää täydellistä hevoskuvaa Islannissa viikko tolkulla, ei haittaisi yhtään 🙂

Jökulsárlónilla eli jäätikkölaguunilla tein havainnon, että onpas tuossa jääkimpaleen päällä jotain moskaa, että liekö maailma jo näin saastunut mesta. Vaan vähän pidemmälle ajateltuna pukki mieleen, että taitaahan tuo olla vain tuhkaa, jota jäätikkö sulaessaan on napannut tulivuoren purkausreitiltä mukaansa. Niin sen on pakko olla. Jotain laavaa tai tuhkaa se.

Jokunen lapintiirakin kimmahti lentoon, hyvin tuntuivat viihtyvän jäätikkölaguunissa. Viihdyin siellä kyllä oikein hyvin itsekin, rannalla tosin. Oli jotenkin ihanan raikas ilma, jota oli hyvä hengittää. Sitä toki heinäkuussa, talvella ei välttämättä olisi sellaista lisäarvoa tuolla paikalla…

Ja tottakai piti päästä käymään Reynisfjarassa mustan hiekan rannalla. Kyseisellä beachilla saa olla hiukan varovainen, siellä on sattunut tasaiseen tahtiin turistien kuolemia, sillä paikalla ilmenee ns. sneaker waveja, jotka aivan täysin yllättäen ilmestyvät. Siis aallot saattavat tulla esimerkiksi tunnin rantaan tiettyyn kohtaan asti tasaisen rauhallisesti ja merta voi siinä katsella kuin millä tahansa rannalla. Sitten yhtäkkiä ilman mitään ennakkovaroitusta, tulee yksittäinen aalto, jonka lähestymistä ei näe kauempaa, mutta se koukkaa muita aaltoja ylemmäksi ja vie pienen ihmisen mennessään mereen.

All-focus

Haluaisin kovasti joskus käydä tuolla rannalla yöaikaan. Päivällä käydessä kun siellä on varmaan tuhat turistia ja kokonaisuudesta ei saa kivoja kuvia, kun ihmisiä on joka välissä. Meren ja mustan hiekan toisella puolella on vielä todella upea kallio basalttipalkkeineen, mutta kuvathan on pilalla, kun niissä on ihmisiä… Joten jos tuolla päin maailmaa vielä päädyn heilumaan, tähtään tuonne kesäisenä aamuyönä. Olisi myös ihan superia kokea paikka yksin tai parin kaverin kanssa. Jyly tuolla rannalla on käsittämätön. Sitä meren mylvintää ei voi verrata mihinkään kuulemaani. Olen kuitenkin ollut niin Tyynenmeren kuin Välimeren rannalla jne, mutta tuossa paikassa Atlantti todella osoittaa voimansa. Sitä ääntä ei vaan voi selittää, vaikka yritettiinkin kaverin kanssa hiukan nauhoittaa, mutta eihän siitä tullut oikeasti autenttista. Satamaa tai muuta tuollaiseen paikkaan ei voi rakentaa, liian haasteelliset olosuhteet. Mutta sen verran fiiliksenmetsästäjä olen, että nauttisin suunnattomasti jos pääsisin tuonne heilumaan aamuyön tunteina kamerani kanssa. Saattaisin myös puolihulluna laulaa yksin siellä tuulessa. Mikä voisi olla hienompaa kuin meri, musta hiekka, korkeat basalttikalliot, taustalla vihreitä niittyjä ja merestä nousevia uhkaavia kivipaasia, hiukan vielä jos olisi myrskyä ilmassa, niin… täydellistä! Ja sitten kun vielä muistaa, että koko Vík, missä tuo ranta sijaitsee, on sellaisessa paikassa, että mikäli tulivuori purkautuu, sen laavavirrat sulattavat jäätikköä ja jäätikön sulamistulva vie koko kylän yhtä kirkkoa lukuunottamatta mennessään, niin siitä saa vielä sopivaa lisäjännitystä kun tietää, että ainut tapa pelastautua, on evakuoitua hätäseen sinne kirkkoon. Saattaisi siellä tilanteen ollessa päällä hiukan jännittää!

Tässä muuten tuo mereen laskeva jäätikkölaguuni vielä ilmasta käsin kuvattuna paluumatkalla.

Jospa tämä riittäisi tällä kertaa, siirryn tästä repimään peliverkkairetani auton kanssa, jonka airbagherjaan ei tunnu auttavan yhtään mikään, örrinmörrin…

-Marra

Kategoria(t): Elämyksiä, Fiilistelyä, Hevostelua, Kesä, Kiitollisuutta, Loma, Matkailua | Avainsanat: | 6 kommenttia

Elävien kirjoissa taas

All-focus

Olen kuulkaas nyt oikein lääkärin toimesta todettu asialliseksi 😀 (oikeasti olen vain hyvä esittämään sellaista tarpeen vaatiessa…). Mutta juu, täällä ollaan joka tapauksessa taas terveenä, mikä tuntuu hyvinkin hienolta. Kuusi päivää olin pois töistä ja yhteensä taisin olla taudin kourissa 10 päivää, mikä on paljon meikäläiselle. Edellisestä duunista en ollut päivääkään saikulla, nykyisessä sitten heti koeajalla kuusi päivää. On sitä aikoihin eletty. Vaan eipä sille mitään voi, kun tarpeeksi paha tauti iskee. Mikä virus meikäläistä vaivasi, jäi arvoitukseksi. Toisella Taysin käynnillä otettiin lisää testejä, mutta eipä löytynyt sairaudelle nimeä. Sitkeästi piti kuumetta ja päänsärkyä, vaan lopulta taittui ja se jos mikä tuntui hienolta.


Kurberg valvoi työntekoani kolme päivää ikkunan takana.

Töissä sitä on tosiaan taas oltu reilu viikko. Vaikka ei terve ruumis kyllä työtä kaipaisi, mutta onhan se mukavaa olla taas arjessa kiinni ja ns. normaali. Etuoikeus sekin.


Eilen

Onnellista on sekin, että jaksan taas kuvata. Sairaana kun meni päiväkausia aikaa katsellessa ikkunasta, että onpa todella hienon näköisiä punaisia pilviä tms, mutta ei toivoakaan jaksaa nousta sängystä ylös ja edes parvekkeelle kuvaamaan, saati ulos. Nyt tuntuu luksukselta, kun jaksaa taas hyppiä pitkin pöpeliköitä ja kumarrella kuusien alla, että saa kuvattua vaikka ylläolevan näköisen luonnonilmiön. Ja kuinka tuollaisenkin näkeminen pelastaa päivän vielä illansuussa 🙂


Vuokra-auto Islannissa

Niin, josko sitä jaksaisi/ehtisi jossain kohtaa käydä läpi Islannin reissun kuviakin. Kun napsii 1500 kuvaa reissulla, on niistä nätin paaaljon pienemmän kokonaisuuden luonnissa kuitenkin hommaa niin paljon, että en tiedä, koska semmoiseen oikein voisi ryhtyä. No ehkä jossain kohtaa delete-nappi vain laulaa ja pikasiivoan koko hökötyksen. Ehkä.

Tjaa, josko sitä sitten sujahtaisi viikonlopun viettoon seuraavaksi. Rentoa viikonloppua kaikille tänne eksyneille.

-Marra

Kategoria(t): Autoilua, Elämää, Fiilistelyä, Kiitollisuutta, Minä itte, Sekalaisia eläimiä | Avainsanat: , , , , | 11 kommenttia

Acutan kautta

All-focus

Daa, täällä sitä kökitään kotona toistaitoisena. Viime sunnuntaina alkoi päänsärky kesken mökkipäiväunien ja maanantai ja tiistai meni nauttien päänsärystä, johon ei tehonnut mikään kokeilemani nappicocktail. Työpäivät olivat pitkiä ja tuskaisia. Tiistai-iltana sitten nousi kuume korkealle vailla kuitenkaan mitään flunssan oireita.

Acutassa meikäläinen otettiin vakavasti ja tutkittiin veri ja virtsa ja kuvattiin keuhkot. Ei ollut myyräkuumetta eikä aivokalvontulehdusta, ja suoneen tiputetut kortisoni ja kipulääke veivät kuumeen ja kivun hetkeksi mennessään. Kahdelta yöllä lääkäri passitti meikäläisen kotiin saikkulapun kera, jossa diagnoosina on tuntematon virus. Keskiviikkoaamuna olin vielä ihan varma, että kolmen päivän saikku on vahvasti liioiteltu, mutta olo huononi siitä sitten taas reippahasti ja kuumekin nousi uudelleen. Lääkärin ohjeena oli tulla takaisin sairaalaan ottamaan lääkettä suoneen, ellei napit kotona tehoa. No, tehonnut ne on toistaiseksi, mutta ilman en pysty edellenkään olemaan.

Pakko myös sanoa, että kovin on invalidisoivaa kova päänsärky. Oi niitä aikoja, kun oli vaikkapa jalka kipeä. Päänsärky kun vie meikäläisen taistelutahdon mennessään ennätysvauhtia ja lähinnä käy mielessä voisinkohan lähteä Toijalan eläinlääkäriin lopetuspiikille…

Mutta juu, toivottavasti tämä tästä, kun ei tässä saa saikulla ollessa täyttä palkkaakaan, niin sehän nostaa tunnemaa entisestään työttömyysjakson jälkeen, kun muutenkin olisi taloudessa tasapainottamista. Auton rakkineestakin on lapamato rikki ja leimaan aikaa alle kaksi viikkoa.

Tällaisia positiivisia ajatuksia täältä sängynpohjalta. Kaiken kertoo kai se, että en ole vielä tähän mennessä jaksanut ladata viime maanantaina ottamiani kuvia kamerasta koneelle. Siinäpä kuntoindikaattoria kerrakseen.

-Marra

Kategoria(t): Elämää, Minä itte, Valitusta | Avainsanat: , , , , | 10 kommenttia

Muutama kuva Islannista


Brynjudalsá yöllä

Islanti on ehkä valokuuvaajan paratiisi.


Kivimuodostelma Dimmuborgirissa.


Tiedättekö kuinka monta lammaskuvaa ihminen saa ottaa, että saa edes yhdessä taustan kohdilleen… Niitä lampaita laskiessa tulee uni kenelle tahansa. Ja vielä sittenkin sattui kuvaan lammas, jolta on jäänyt p*rse pesemättä


Sateenkaari Goðafossilla. Ja niin, yhdellä ainoalla Islannin reissulla kävin kolme (3) kertaa tuota samaista putousta kuvaamassa, jotta olisin paikalla, kun sateenkaari helähtää ilmoille. Ja olinhan sitten, sillä kolmannella kertaa…


Laiva Eskifjörðurissa.

Tämmösiä maistiaisia tällä kertaa, pikkasen on tuntunut Suomen helteet hikeviltä viileän Islannin jälkeen… Siellä oli torpat viileitä, kun kotona on 30 astetta sisällä. Ulkona Islannissa oli 6-13 astetta, silti auringon paisteen osuessa kohdalle, haahuilin hihattomalla ulkona, viilensi niin ihanasti Hyundaissa istumisen jäljiltä. Niin ja onnistuin jopa ruskettumaan kunnolla. Nääs kun parina päivänä sattui se auringonpaiste pohjoiseen ja itään (Reykjavikissa on taas ollut sateisin kesä sataan vuoteen…), niin vaikka tuuli oli niin kova, että ulkoaltaissa niskaan veti, parin tunnin löllyminen vedessä moninkertaisti auringon vaikutuksen ja jiihaa, palasin Islannista niin ruskeana, ettei yhtään ota päähän, että tuli lähdettyä Suomen kerrankin hyvästä kesästä kylmempiin maisemiin. No, ei se muutenkaan päähän ottaisi, mutta bruna kyllä kruunasi reissun 🙂

Koittakaahan tarjeta!

-Marra

Kategoria(t): Autoilua, Elämyksiä, Fiilistelyä, Kesä, Kiitollisuutta, Loma, Matkailua, Minä itte | Avainsanat: , , , | 6 kommenttia