Kun ponilta pallit poistettiin ja kuvia kans

Niin… Laitoin tuon jo otsikkoon, että kuviakin on sitten tulossa, osastosta ”ei herkille”. Ihan siis omalla vastuulla tästä eteenpäin, mutta itse halusin dokumentoida tämänkin tapahtuman. Ihan en kaikkia yksityiskohtia joutanut kuvaamaan, koska ensin oli pientä haastetta pienen islantilaisen rauhoittamisessa, sillä iski päälle tyypillinen islantilaisen yltiöpäinen henkiinjäämisvaisto ja vaikka pieni kaveri onkin ja aiemmat rokotukset sujuneet hyvin, niin rauhoituspiikin saatuaan veti sellaiset kilarit, että oksat pois. Kaksi annosta rauhoitettakaan ei tuntunut vielä missään ja meillä oli kokeneen eläinlääkäriukon kanssa ihan täysi työ pitää otus edes karsinassa. Kyllä kuulkaa tuollainen pieni bambiino tulee vielä kahden rauhoituspiikin jälkeen kevyesti ulos sieltä karsinasta omin voimin, jos sen päästäisi niin tekemään. Kukapa sitä tietysti palleistaan taistelutta luopuisikaan… No, kolmannen annoksen jälkeen alkoi jätkä nuokkua ja siitä eteenpäin hommat sujuivatkin paremmin kuin hyvin, tarpeeksi kehittynyt oli hän, jotta homma voitiin hoitaa ja nopea ja näppärä oli toimenpide. Meikäläinen toimi leikkaussalihoitsuna pidellen instrumenttilaatikkoa, joten tästäkään kohdasta ei ole kuvia, mutta eläinlääkärin poistuttua hain kameran ja aloin räpsiä. Joten, kuvien pariin siis…


Jossain siellä on pienet pallit, hetken aikaa vielä…


No siinähän ne, pallit lattialla…


Voi kehno, minkä mulle teitte…


Nuokuntaa, kun odotellaan, että haava lakkaisi vuotamasta.


Tätä kaikkea kun katselin, mietin, että kaikenlaisia harrastuksia sitä ihmisellä onkin.


Pienessä hönössä, mutta elämä voittaa.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin… Potilas siirtyi jo samana iltana tallista privaattipihattoon. Sulfaa syötetään nyt varmuuden vuoksi rautaisannoksella, koska eläinlääkäri oli lähdössä pariksi viikoksi reissuun ja hänellä on ollut tapana käydä tarvittaessa rassaamassa tukkiutuneita paikkoja auki samaan hintaan, mutta oli hyvin tietoinen, että jos joudun jonkun toisen lääkärin kutsumaan ko. puuhaan, niin saattapi tulla rassaukselle enempi hintaa kuin itse ruunaukselle. Joten siksipä ponilla on varmuuden vuoksi sulfakuuri tupla-annoksella ja jälkihoidoksi noin muuten taluttelua.

Hiukan sääliltähän tuntui kiltti pieni oripoika jo noin pienenä ruunata, hän kun vauhdikkaamman syksyn jälkeen on käyttäytynyt niin nätisti, ettei ole edes yrittänyt purra tahi potkia tai pompata päälle, vaan tarhassa on voinut olla vaikka kyykyssä hänen vieressään ilman mitään ongelmia. Yleensä kun noiden koltiaisten kanssa saa olla varuillaan. Oriinpitäjäksi en kuitenkaan missään tapauksessa aio ja niinpä ruunaus olisi ollut edessä joka tapauksessa, joten mitäpä sitä lykkäämään. Niinpä Kimin ja palliensa tiet erosivat jo ennen, kuin poitsu ehti herätä elämänsä kevääseen.

-Marra

Kategoria(t): Elämää, Hevostelua | Avainsanat: , , , , | 8 kommenttia

Piristyin

Tulin vain nopeasti kertomaan, että olen piristynyt. Teki todella hyvää pärrätä moottorikelkalla Lapissa ja siihen päälle vielä Helsinki Horse Fair viikonloppuna ja kas, olen ollut sen jälkeen pelkästään hyvällä tuulella 🙂 Joskus sitä näköjään tarvitsee arjen katkaisua ja piristystä. Töitä on tällä hetkellä sen verran, että joka päivä tuntuu tulevan uutta tekemistä kolmen työpäivän verran, joten ei tässä juurikaan kerkiä bloggailla tai muuta. Mutta ei se mitään, kun on hauskaa! 😀

-Marra

Kategoria(t): Fiilistelyä, Hevostelua, Kiitollisuutta, Minä itte, Moottorikelkkailua, töitä | Avainsanat: , | 6 kommenttia

Kun Islannista päästiin, alkaa Lappi

Niin, ettäs tiedätte. Sitä Lappia tulee sitten muutaman postauksen verran… Meikäläinen on jo palannut sorvin ääreen työelämään, toiset jäivät vielä jatkamaan lomaansa. Minulla kun ei oikeaa talvilomaa ole ehtinyt nykyisessä työssä kertyä, niin käväisin vain lyhyellä breikillä harrastamassa mielenterveydenkohennustoimintaa eli moottorikelkalla ajoa 😀 Teki hyvää! Pitäisi käydä useammin Lapissa, on sielläkin siksi hienot maisemat!

-Marra

Kategoria(t): Uncategorized | 9 kommenttia

Kuvia ja ajatuksia


Heinänhaku on hauska harrastus, tietäisitte vaan 😉


Osaa ne olla kauniita ❤

Olen huomannut olevani aika kaksijakoinen luonne. Olisi kai hyvä, kun voisi napsauttaa ajattelemisen välillä pois päältä. Helpottaisi ehkä elämää… Tiedättekö, kun välillä sitä on ihan suunnattoman onnellinen ihan arkisista asioista, kuten vaikkapa heinänhausta. Heinänajo saattaa piristää useampaakin päivää isosti. Tai nuo kauniit hevoset, miten ne ovatkin niin kauniita ja ihania? Sitä voi jopa löytää työn, missä on työkavereina vain reiluja ihmisiä. Sitä voi olla jossakin pienessä prosentissa maailman ihmisiä, joilla on asiat oikeasti todella hyvin. Varsinkin näin Kansainvälisenä naistenpäivänä voi tajuta olevansa naisena hyvin onnekas, kun on syntynyt maahan, jossa omia oikeuksia ja vapauksia rajoittaa korkeintaan oma ajatusmaailma.

Mutta sillä kolikolla on kääntöpuolensa, kun miettii omaa onneaan, kaikilla muilla kun sitä onnea ei todellakaan ole. Ei täällä eikä muualla. Ja sitä kun ajattelee, niin monesti miettii, että eihän tässä maailmassa ole mitään järkeä. Mutta sittenkin, vaikka jotenkin onnistuisi ajattelemaan itsensä yli siitä, ettei maailmassa ole kaikilla kaikki hyvin ja kääntämään asian vaikka vielä niin kivasti, että ajattelee, että voisi keskittyä muiden auttamiseen omasta elämästä nauttimisen lisäksi, niin siltikin tällä hetkellä vellon jossain ajatuksissa, että eihän tässä ole mitään järkeä. Koska elämä taitaa olla aika pitkälti rahan perässä juoksemista ja toimeentulosta huolehtimista. Oli ihminen sitten köyhä tai vähän varakkaampi, yhtä kaikki, rahan perässä juokseminen ja budjetointi ei jätä rauhaan. Elämä on ehkä kehittynyt niistä ajoista, kun akuutti nälkä uhkasi ja ihan jo leivän saanti pöytään oli järkyttävän rankkaa ja stressaavaa ja kärsittiin puutteesta. Tällä maailman kolkalla ei ehkä vilu ja nälkä ainakaan useimpia ihan akuutisti uhkaa, mutta silti elämä menee toimeentulon perässä juostessa. Tavalla tai toisella, töissä itsensä väsyttäen tai ilman töitä stressaten. Jos sairastuu, iskee stressi toimeentulosta. Jos on terve, aika kuluu töissä, jotta saa toimeentulonsa hankittua ja vapaa-ajalla pitäisi yrittää hiukan levätä, jotta jaksaisi taas siellä töissä. Mutta vapaa-ajalle kasaantuu kasa raadantaa kotitöistä ynnä muista. Ihmisen elämä se vaan kuluu vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen jotain hommia kasaan raapien, jotta saa itsensä elätettyä niin taloudellisesti kuin käytännössäkin pidettyä koko paletin kasassa. Että oliko tässä siis mitään järkeä? Ja lopulta makaa ehkä vaipoissa, eikä enää tarvitse juosta rahan perässä, koska ei muutenkaan tajua maailmasta mitään, mutta hoito kyllä ottaa silti kaiken, mikä eläkkeestä irtoaa.

Että sori vaan tällainen oksennus tänään. Joku eksistentiaalinen kriisi meneillään meikäläisen päässä, siksi kai kun budjetointi ei lopu, niin kauan kuin tällä pallolla elellään. Asioita, joita olen oppinut kahdenkympin ja 33 ikävuoden välillä: elämä on yhtä rahojen laskemista. Tästä on hyvä jatkaa? 😀 😉 😀 😀 No, olen oppinut viime vuosien aikana myös olemaan kiltimpi muille (ja eräille suorasanaisempi), joten ehkä olen oppinut muutakin, kuin sen masentavan faktan, että rahaa pitää ajatella koko ajan.

Kai tämäkin kriisi joskus ohi menee, onhan ne kaikki muutkin menneet. Enkä ole epätoivoinen, vaan elämässä on kaikenlaista kivaa, kuten uusi paras ystäväni kamera, jonka ansiosta saan talteen muitakin muistoja, kuin hataran pääni sisältä nopeasti haihtuvat mielikuvat ja sumuiset puhelinräpsyt. Mutta silti tämän hetken päällimmäinen fiilis on vahvasti se, että on se nyt oikeasti aika masentavaa tajuta, että rahalla on niin hirveän suuri merkitys elämässä ja aikuisen elämä on yhtä rahan ajattelua. En tiedä, koetteko muut niin, toivottavasti ette 🙂 Ja pitää kai olla onnellinen siitäkin, ettei lapsena vielä tarvinnut ajatella joka päivä rahaa…

Jees, nyt sitten vain rupean toivomaan, että päähäni ilmaantuisi vaihteeksi joku muu ajatus. Olen ehkä hiukan yhden ajatuksen ihminen, voin lillua välillä onnellisissa sfääreissä vaikkapa jonkun hyvän biisin takia useamman päivän, vailla mitään järkeä siinäkään toiminnassa tai sitten voin masentua muutamaksi päiväksi siitä, että aikuisen elämä on yhtä rahan ajattelua. Siellä mennään tällä hetkellä, ensi viikolla todennäköisesti jossain muissa ajatuksissa. Mutta olen liian rehellinen kirjoittaakseni nyt mistään muusta, koska minua ärsyttää elämän järjettömyys ja rahan perässä juoksemisen pakko. Taas näitä first world problems, kun on aikaa ajatella. Siitähän tämä kaikki kai johtuukin, kun minulla on nykyään aikaa ajatella, enkä ole töissä ihan joka päivä, enkä aamusta iltaan. Täytyisi varmaan hommata lisää töitä, niin ei ehtisi ajatella mitään liian filosofista 😉

Mutta joo, se on morjes nyt, katsotaan mitä huttua ensi kerralla irtoaa 😉

-Marra

Kategoria(t): Elämyksiä, Fiilistelyä, Hevostelua, Kiitollisuutta, Koiruuksia, Minä itte, Paasausta, Random, Talvi, töitä, Valitusta | Avainsanat: , , , , , , , , , | 10 kommenttia

Latautumista

p1030641

p1030644

p1030645

Sunnuntaina oli mahtava ulkoilusää! Pitäisi oikeasti saada asua jossain tuolla yksinkertaisuuden äärellä, että pystyisi latautumaan vapaa-ajalla. Työ ja kaikkien mahdollisten ärsykkeiden tulva kaupungissa ei oikein mahdollista kunnon lepäämistä ja latautumista vapaa-aikana, mikä jossain määrin häiritsee itseäni. Onneksi kuitenkin joskus käy säkä, että vapaa-aika ja mahtava sää kohtaavat, jotta voi paeta hetkeksi hälinää. Meikä kun tarvii siihen tuon kauniin säänkin, en missään tuulessa ja tuiskussa jaksa hiippailla jorpakoissa. Sunnuntaina oli kuitenkin kaikki kohdallaan ja tuli napattua muutama kuvakin 🙂

p1030646

p1030647

p1030648

p1030649

p1030650

p1030652

p1030654

p1030655

p1030656

p1030657

p1030658

p1030661

p1030662

p1030663

p1030666

Josko sitä taas näin mahtavan sunnuntaipäivän voimalla pysyisi viikon ajan järjissään? Toivottavasti niin 🙂

-Marra

PS. Nyt kun selasin tätä postausta niin huomasin, että tuli ehkä pienoinen yliannostus Masaa… Mutta ei voi mitään, en varmaan koskaan väsy kuvaamaan sitä 🙂

Kategoria(t): Elämää, Elämyksiä, Fiilistelyä, Kevät, Koiruuksia, Mökkeilyä, Talvi | Avainsanat: , , , , , , , , , , , , , , , | 12 kommenttia

Vielä kerran Islanti

p1020050
Jossain Tanskan yläpuolella

Islantiin lähdettiin ”once in a lifetime” -mentaliteetillä ja takaisin tultiin sen tietoisuuden kanssa, ettei siihen maahan voi mennä vain kerran elämässä, koska se hullu pieni maa koukuttaa niin vahvasti. Tokihan käytännössä reissu voi jäädä ainoaksi, jos elämä ei tarjoa tilaisuutta mennä toista kertaa, mutta henkisenä ajatuksena on tuhoontuomittua kuvitella käyvänsä vain ainutkertaisella reissulla ja palata sen jälkeen koluamaan vain lämpimiä kohteita. En uskonut etukäteen tätä, mutta niin se vain meni sitten omallakin kohdalla.

p1020052

Matkakuume jäi siis vaivaamaan, mutta sen kanssa on nyt vain elettävä. Onpahan jotain mistä haaveilla. Hullut tai vähemmän hullut haaveet on hyödyksi, jotta voi välillä nostaa itsensä arjen yläpuolelle ja saattaa joskus vaikkapa hymyilyttää, kun päänsä sisällä matkustelee ties missä. Itse ainakin tarvitsen silloin tällöin mielikuvitusta pysyäkseni positiivisessa vireessä, ylipäätään tuollaisella Islannin matkalla on iso arvo positiivisena tunnekokemuksena, kun on muutaman päivän hillunut euforiassa ja uuden reissun ajatteleminen tuo sen euforian tunteen taas hetkeksi mieleen. Ja siinä kai se ero kaikkiin muihin mukaviin paikkoihin maailmassa piileekiin, että Islannissa euforia on sitä luokkaa, kuin olisi jossain satumaassa retkellä. Siksi se varmaan koukuttaakin, ei sitä niin helppoa ole ihmisen hypätä euforiapilveen ja nauttia kaikesta. Siksi sitä pitäisi saada lisää 😉

p1020054

Tässä muutama jämäkuva vielä reissusta, osa Islannista, osa jostain matkan varrelta muista maista. Tämän postauksen jälkeen lupaan lopettaa tämän Islanti-jauhamisen tältä erää. Jauhan sitten taas, jos joskus pääsen käymään siellä uudestaan 🙂

p1020550

p1020551

p1020577

p1020579

p1020580

p1020592
Luulin muuten etukäteen, ettei Islannissa ole ollenkaan mitään moottoritien näköistäkään… No, olihan siellä lentokentän ja Reykjavikin välillä tämmöinen tie. Lisäksi Reykjavikissa oli paikoin huomattavasti enempi kaistoja kuin Suomessa, että se siitä yhdestä kaksikaistaisesta tiestä, jonka kuvittelin menevän Reykjavikiin…

p1020193
Matkamuisto, joka oli pakko ostaa… Kolaportidin kirppikseltä löytyi jalustimet ja hihnat, joita kävin ensin kolme kertaa katsomassa, sitten tinkaamassa ja lopulta juoksemassa pimeässä illassa automaatilta lisää käteistä ennen kirpputorin sulkeutumista. Vanhaa kunnon nahkaa ja selvästi siltä ajalta, kun miehet oli isoja ja hevoset pieniä. Ja kun mulla sattui olemaan näihin jalustinkumitkin valmiina, niin nehän oli ihan selvästi mulle tarkoitettu 😉

img_20170123_173643
Ja siis miten olin voinut selvitä ilman pullonkorkinavaajaa avainnipussa tähän asti? 😉

img_20161202_131016
Menomatkalla Icelandairissa Kööpenhaminasta Reykjavikiin

img_20161206_103914

img_20170301_100654

img_20170301_100704

Tiedän, että on melko hullua fanittaa jopa vesipulloja, mutta kun on tuo pullon muoto niin kiva ja kyljessä lukee ”source of an epic life” ja se vaan on niin totta 😀

img_20161206_174114
Hartaasti odotettu hampurilainen paluumatkalla Oslossa.

img_20161206_183417
Pienoinen Bombardier, jolla lennettiin Oslosta Helsinkiin

p1020189
Joku reykjavikilainen ”american diner”

p1020599

Tjaah, tämän Islanti-saagan viimeiseksi kuvaksi jäi näköjään sitten kuva sieltä kapoisen Bombardierin sisältä… Että se oli siinä sitten ja seuraavalla kertaa muihin aiheisiin 🙂

-Marra

Kategoria(t): Elämyksiä, Fiilistelyä, Kiitollisuutta, Loma, Matkailua, Ruokaa, Shoppailua, Talvi, Ystävyyttä | Avainsanat: , , , , | 8 kommenttia

Masalla on hauskaa

p1030141

p1030149

p1030153

Veikkaanpa, että osa lukijoista on jo suorastaan tylsistyneitä ainaisiin Islanti-postauksiin, joten ajattelin olla kiltti ja laittaa tähän väliin muutaman Masa-kuvan eetteriin. On niin kiva katsella tuon eläimen elämäniloa 🙂 Joten tässä siis muutama miehen tammikuussa nappaama otos Masasta, ensi kerralla täällä lienee tiedossa taas sitä Islantia 😉

p1030154

p1030160

p1030164

Toivottavasti alkanut viikko on teille lempeä! 🙂

-Marra

Kategoria(t): Elämyksiä, Fiilistelyä, Kiitollisuutta, Koiruuksia, Talvi | Avainsanat: , , , , , | 8 kommenttia