Aktiivista

Hellurei,

päivitys tännekin, jotta elossa olen.

Tökäri on pitänyt meikäläisen aktiivisena, pelkästään toukokuussa on viisi eri päivämäärää, jolloin työnhaku on katkolla erilaisista syistä, kalenteria saa melko tiiviisti seurata, ettei satu vahinkoa. Milloin pitää hakea jotain paikkaa, milloin osallistua kissanristiäisiin, milloin tehdä tehtäviä. No, toistaiseksi olen pysynyt kartalla.

Kävin muutaman päivän siivoamassakin, työntekohan tunnetusti kannattaa aina. Paitsi että moinen operaatio viivästyttää sujuvasti ansiosidonnaisen saapumista tilille, mutta onneksi työttömänä ei tarvitse juurikaan syödä.

Kelit on kuitenkin olleet niin kohdillaan, että ei huvita kovinkaan paljon valittaa. Ennen tätä hellejaksoa kyllä huvitti. Mutta kun on viettänyt palttiarallaa kaksi viikkoa aurinkoisella pellolla pajuja raivaten, jotta hevoset saatiin eilen laitumelle, tuntuu todellakin kesältä. Suojakerroin nollan fanaattisena käyttäjänä alkaa myös meikäläinen näyttää kesäiseltä. Mahtavaa!

Auringonlaskut ovat myös olleet kuvaamisen arvoisia. Tämä toukokuu on ollut kelien puolesta ihan hunajaa meikäläiselle, vaikka useasti onkin ollut hiukan liian kuuma pajusavottaan, mutta silti, uskomatonta, kun Suomessa tarkenee illallakin pikkuhepenissä. Ja nyt on vasta toukokuu eikä edes kersojen koulut loppu, uskomaton kesän aloitus näillä leveysasteilla! 🙂

Nyt täytyy lopettaa, jotta pääsee tutimaan, adios.

-Marra

Mainokset
Kategoria(t): Elämää, Fiilistelyä, Hevostelua, Kesä, Kiitollisuutta, Valitusta | Avainsanat: , , , , , | 6 kommenttia

Chillaillen


Böö, sano biisoni…

Heissulivei,

tulin kai vain kertomaan, että hengissä ollaan. En tosin tiedä, löytääkö tänne enää kukaan lukemaankaan, kun on niin hiljaista ollut, mutta kokeillaan kepillä jäätä.

Meikäläinen on tainnut olla jo pari kuukautta työtön, aika kuluu kuin siivillä, kyllä sitä oloneuvoksenakin saisi aikansa kulumaan… Joitakin paikkoja olen toki hakenut, mutta olen koittannut vielä välttää paniikkimielialaa ja hakea vain oikeasti hyvältä ja kiinnostavalta vaikuttaviin duuneihin (+ tietenkin niihin mihin tökäri pakottaa…). Eipä ole tärpännyt, mutta lomailu on kyllä ollut mahtavaa ja varmasti tarpeellistakin. Ja yllättävän hyvin olen pystynyt pitämään taka-alalla ajatuksista tuon faktan, että ei minulta mitään puutu, paitsi 675 € rahaa. Noh, aikansa kutakin ja se siitä.


Tatanka

Nyt kun on ollut tätä kuuluisaa aikaa (miksei muuten elämässä ole yhtäaikaa ikinä aikaa JA rahaa…), kävin kuvaamassa biisoneitakin. Ameriiikan biisoneita nuo olivat, meikäläinen rakastaa eniten intiaanien nimitystä tatanka. Se on niin kuvaava. Makeeta 😀


Biisoneilla oli vähän järeämmät aitalangat…


Sonni


Biisonin perärööri


Bambiinon märkä turpa

Uljaita eläimiä nuo, vaikkakin hengenvaarallisia, jos lähtisi sekaan pomppimaan. Kovin kiinnostuneita olivat kumminkin, mutten viitsinyt edes aidan läpi rapsutella. Ei olisi varmaan ollut kovin suositeltavaa. Kamera täytyi tietenkin silti välillä laittaa aidan raosta 😉

Jeps, tämä viikko on mennyt liki kokonaan sairastaessa, vatsataudille toki kiitos siitä, ettei ole tarvinnut yrjötä kertaakaan, mutta kyllä pöntön rappaus toisestakin päästä työstä käy siinä vaiheessa, kun sitä tapahtuu semmoinen neljä vuorokautta putkeen. Uskoakseni ette kuitenkaan halua tietää siitä enempää, joten lopetan tähän.

Nähdään ehkä taas joskus!

-Marra

Kategoria(t): Elämää, Elämyksiä, Kevät, Minä itte, Random, Sekalaisia eläimiä | Avainsanat: , , , , , , | 18 kommenttia

Pimpelipom

En nyt sitten vain keksinyt mitään järkevää otsikkoa. Ei vaan voi aina irrota. Mutta ei se haittaa… Muutama ponikuva tähän väliin, eipä ole tullut kovin paljon muuta kuvattua viime aikoina..


Hiukan täytyy dokumentoinnin vuoksi kuvata välillä noita hopeaisen ponin kavioita eri kehitysvaiheissa. Hopeilla kun on noissa kavioissakin ihan oma juttunsa, minkä värisiä ovat etenkin varsana eri vaiheissa.


Siskokset rallaa…


Uuh…

Niin ja sainhan tässä taas pientä iloa, kun pääsin parina päivänä kruisimaan XC70:llä. Vanha autohan tuo eikä mikään kaunotar sinänsä, mutta olipa sillä hyvä ajaa! Jämäkkä neliveto oli jotain ihan muuta kuin oma vispiläni. Ja kyllä lähti… Ah, tuollainen olisi kuin tehty Suomen talveen. Hauska kokemus joka tapauksessa… Nimimerkillä hullu volvonainen…

Muutoin olen keskittynyt itseni psyykkaukseen viime aikoina. Tiedättekö siihen, että uutta duunia etsiessäni en vetäisi alta riman. Että muistaisin, että oon hiton hyvä joissain asioissa. On asioita, joista on pitkä kokemus, voi sanoa oikeasti, että ammattitaitoa. Joissain asioissa olen myös nihilistisen tarkka, että ne on just eikä melkein. Olen myös hyvin lojaali työnantajalle, silloin kun sitä tarvitaan. Tiedän kyllä huonotkin puoleni, niitäkin on pitkä lista, mutta silti, mulla on arvoni, josta en halua tällä kertaa joustaa. En aio kuunnella itseltäni enkä muilta vähättelyä, vaan etsiä duunin, jossa voin tuntea itseni ihmiseksi ja arvostetuksi. Koitan välttää itseni survomista ensimmäiseen mahdolliseen alipalkattuun duuniin vain siksi, että olisi töitä. Etenkin siksi koitan sitä välttää, että itseni tuntien jumittuisin sinne kuitenkin. Älkääkä ymmärtäkö väärin, en ole edes ronkeli töiden suhteen ollenkaan, mutta jos nyt vedän ihan alta lipan, löydän itseni pian raatamasta onnettomana duunissa, jonka palkka ei riitä edes elämiseen. Been there, done that, aika aikaansa kutakin, töitä olen valmis tekemään, mutta jos vain suinkin, niin koitan löytää itselleni hyvän paikan olla ja tehdä niitä töitä. (Joten heilun täällä jollain hullulla tulevaisuuden uskolla varustettuna aina siihen asti, kunnes tili alkaa näyttää nollaa ja teen jonkun paniikkiratkaisun… 😉 )

Niin, että ei sille mitään voi, kun vaan sattuu olemaan niin hyvä 😀

-Marra

Kategoria(t): Autoilua, Elämää, Hevostelua, Minä itte, töitä | Avainsanat: , , , | 12 kommenttia

Heppa hammaslääkärissä


Reipas potilas ennen rauhoitteita

Poni R käväisi viime viikolla kahden hampaan paikkauksessa. Meikäläisen piti tietenkin kuvata operaatiota, koskapa harvoin sitä saa tällaisia otoksia hevosestaan. Ja kas näin on mukava summa meikän tulevasta lopputilistä sijoitettu hyvään tarkoitukseen.

Kehtasinpa käydä tuollakin ihan palkallisella työajalla, joskus muinoin olisi tullut tehtyä työtunnit kiltisti takaisin, mutta tällä kertaa ei.


Rauhallinen potilas valmiina kotiinlähtöön. Kännissä tosin trailerin ramppi oli sitten hirveän hyvä paikka jämähtää paikoilleen…

Sellainen reissu se, tulipa hoidettua sekin asia, tiedossa on ollut jo aikaa… Toivottavasti nyt pysyvät hampaat jonkun aikaa kunnossa, ettei tulisi ainakaan kalliimpia operaatioita.

-Marra

Kategoria(t): Elämää, Hevostelua | Avainsanat: , , , , , | 4 kommenttia

Fiiliksiä

Nah, työtilanteen suhteen olen siirtynyt johonkin hetken huolettomaan tilaan. Viimeiseen työpäivään on vielä kolme viikkoa, niin olen tässä nyt ehkä neljä päivää elänyt kuplassa, että ”mä elän nyt ja nautin, enkä mieti mitään”. Huono puoli tässä on se, että en ole hakenut kuin vasta yhtä työpaikkaa. Se oli sellainen, josta kaveri vinkkasi, heitin maanantaina hakemuksen sisään ja sen jälkeen olen unohtanut koko jutun, että pitäisi hakea töitä. Fiksumpi varmaan hakisi niitä joka päivä, mutta kun itseä vaivaa laiskamato, eikä huvita edes tutkia, mitä on tarjolla. Toisaalta, kai tämäkin vaihe tähän kuuluu, alun shokin ym jälkeen. Ja kyllä se työnhakuhässäkkä sieltä sitten iskee päälle ihan itsestään, jahka alkaa lähestyä se hetki, etten ihan oikeasti tiedä, mitä seuraavalla viikolla teen. Mutta, tämä viikko saakoon nyt mennä löysäillen, onhan se kiva välillä lillua kuplassakin.

Noin muutoin aivot on jäsennellyt esiin asioita, mitä jään kaipaamaan. Vaikka en nykyisissä töissä todellakaan rikastunut, niin silti on paljon asioita, jotka tekevät moisen onnen menettämisestä viiltävää:

-Työlläni on ollut tarkoitus. Kun itse hoitaa lähes kaiken käytännön osto- ja myyntitapahtumista, koko prosedyyrin lippuineen ja lappuineen ja konkreettisine tavarankäsittelyineen ynnä yhteydet moneen eri sidosryhmään, ei ole koskaan sellainen olo, että olisi ollut turhaan töissä. Olen ollut toki ennenkin sellaisessakin duunissa, jossa tietää kaiken tekemänsä olevan tärkeää, mutta on ollut myös sellaista duunia, jossa on ollut sen verran monta työntekijää, että ihan realistisesti on voinut tuntea itsensä turhaksi, koska joku muukin osaisi ja ehtisi tehdä ne omat duunit. Nykyisessä työssä sitä ongelmaa ei todellakaan ollut, koska suurin osa ajasta on tullut oltua yksin konttorilla varmistamassa homman skulaaminen. Ja vaikka siinä onkin tietysti ollut hankalaa lähteä kesken päivän jonnekin tahi ottaa lomaa, niin itsenstä tarpeelliseksi tunteminen on ainakin allekirjoittaneelle enemmän kuin tärkeää. En halua tehdä turhia töitä tai työtä, jota ei oikeasti tarvitsisi olla olemassa, vaan jotain välttämätöntä.

-Loin vaikka mitä itse. Otin yksin käyttöön uuden järjestelmän, jonne syötin ihan itse satoja ellei tuhansia nimikkeitä. Loin omat käytänteeni avoimille tilauksille yms. Tein sopimuksia sinne ja tänne. Hankin toimistoon tarvittavat välineet, joita ei lähellekään kaikkia ollut ennen minua. Pääsin tilanteeseen, jossa kaikelle on paikkansa ja kaikkeen on systeemi. Pidin huolta, että koneella oleva täsmää varaston kanssa. Olin sikatarkka, että kaikki on vimpan päälle. Melko tyydyttävää… Ja sitten se kaikki pitäisi heittää hukkaan vain vuoden ja neljän kuukauden jälkeen. Oikeasti, olisi helpompaa menettää sellainen työ, jossa ei ole rakentanut itse toimivaa systeemiä. On ollut myös kiva, kun kukaan ei ole voinut sössiä systeemiäni. No, tästä on herra johtajan hyvä jatkaa sinänsä ja ottaa meikäläisen työt haltuun ja ainut toiveeni onkin, että homma pysyisi kasassa. Tyypin erilaisen luonteen tuntien, voi olla, ettei kaikki ole kauaa pilkun tarkasti, mutta olisi hienoa, jos kaikki pysyisi sellaisena. Tiedättekö, kun joku huolehtisi hyvin lempilapsestani…

-Kaipaanhan minä tuotakin, että olen voinut tarvittaessa ottaa tuon eläimen mukaan töihin. Jossain muualla voi joutua taas ihan erilailla järjestelemään koiranhoitoa, kun kaikkialle ei voi ottaa tuota luottavaista otusta nukkumaan konttorituolin taakse.

-Jään kaipaamaan sitäkin, että olipa kerran työpaikka, jossa ei ollut ketään mulkkua töissä, vaan ainoastaan mukavia, reiluja ja hyvin käyttäytyviä ihmisiä. Ensimmäinen laatuaan tällainen työpaikka, yleensä on aina joku mätä sitruuna joukossa, joka pilaa ilmapiirin. Onpa ollut niin hyvä olla, että ottaa koville lähteä tuuliajolle…

-Yksin konttorilla olo on myös mahdollistanut sen, että on voinut työkaverin poppivehkeistä kuunnella juuri sitä musiikkia mitä haluaa. Sitten taas välillä on ollut niitä päiviä, kun työkavereita on ollut paikalla, mutta ajoittain se yksinäisyyskin tekee hyvää. Ehkä sellainen fifty-fifty olisi omalle luonteelleni sopiva kombinaatio.

-Sain valita työvälineeni, puhelimen ja tietokoneen merkit. Missäpä niinkään saa tehdä…

-Pääsin ottamaan itse kuvia tuotekuvastoon, vaikka olin ihan noviisi järkkärin kanssa. Täytynee ottaa yksi kuvasto muistoksi…

Jne. Jne.

Onhan sitä huonojakin puolia, kuten nyt vaikka se, että hankalaahan se on pienen aloittavan yrityksen oikeasti pitää tällaisia tuottamattomia työntekijöitä, joiden työtunneista tuleva raha ei ole suoraa vaan välillistä. Ymmärrän sen, että syytä on toimarin kääriä hihat ja tehdä toimistoduunit ihan itse. Niinhän ne moni muukin tekee tai muuten myyntiä pitää olla tosi paljon. Ja ehkä olisi voinut myös hiukan aikaisemmin varoittaa tilanteesta, olisin sen kestänyt, sattuu olemaan nimittäin vuosien kokemus huonosta taloustilanteesta 😉 Ja olisin voinut varmasti koittaa tehdä asialle jotain. Mutta, näillä pelimerkeillä mennään nyt.

Eteenpäin, sanoi mummo lumessa. Ja jos ei huvita liikkua, niin jään makaamaan. Nih.

-Marra

Kategoria(t): Elämää, Kiitollisuutta, Minä itte, Paasausta, töitä, Valitusta | Avainsanat: , , , | 6 kommenttia

Pelkkää säästöö

Se on kuulkaa pelkkää säästöä, kun antaa heinänmyyjän leikata taloussaksilla kuivat latvat hiuksista sillain suit sait vain poninhännän päästä. Pyysin viittä senttiä, saattoi mennä seitsemän. Onneks on tota tukkaa, mistä leikata… Ja jos ei lopputulos nyt ole viimeisen päälle tasainen, ainahan tukan voi laittaa nutturalle, jos sattuu pääsemään työhaastatteluun 😉 Hauskinta on kuitenkin se, että toistaiseksi olen lopputulokseen aika tyytyväinen, näyttää jopa hauskasti kerrostetulta leikkaukselta 😀 Ja kun tässä kerran ollaan työttömäksi jäämässä, niin tuossahan säästyi monta kymppiä taas ihan riihikuivaa rahaa.

Hehee, meikän tunnelmat on vaihtuneet viikonlopun aikana a:sta ö:hön ja takaisin moneen kertaan, jostain syvimmästä epätoivosta pieneen toivoon. Tänään olen kuitenkin maanantain kunniaksi suorastaan maaninen, hähähää… 😀 Mutta ei se haittaa, jos sattuu työkaverit pitämään mua hulluna, niin silläkään ei ole mitään väliä… 😀 😀

-Marra

Kategoria(t): Elämää, Minä itte, Random, töitä | Avainsanat: , , | 12 kommenttia

Ja taas mennään…

Sain eilen potkut. Olinhan toki jo yli kuukauden aavistellut erinäisistä jutuista, että kaikki ei ole firmassa kunnossa, mutta silti tuli vähän puun takaa, kun tj ilmestyi klo 16 irtisanomaan meikäläisen. Ihan vilpittömästi toivon, että saavat firman vielä pelastettua, yrittäjillä kun on aika paljon enemmän menetettävää, kuin minulla…

Silti… tämä ottaa ihan tosi paljon kovemmalle kuin edelliset potkut puolitoista vuotta sitten. Koska… ensimmäistä kertaa elämässäni olin työpaikassa, jossa olin oikeasti onnellinen ja oli hyvä olla. No, ehkä se olikin liian hyvää ollakseen totta tai kestääkseen.

Onhan tässä nyt vielä kuukausi duunia ja aikaa etsiä muita hommia. Ei vain jaksaisi… Meikäläisen menot ei kuitenkaan pyöri ansiosidonnaisella, joten jotain duunia on pakko löytää. Vaikka rehellisesti sanottuna tekisi mieli pitää lomaa. Olla vaikka työtön ja huilailla. Paskat, ei vaan ole varaa sellaiseen. Ai niin, täytyy tehdä tänään Eurojackpot…

Tekee mieli nyt vain lähteä yksin jonnekin. Jos olisi rahaa, lähtisin. Tässä tilanteessa vain idioottimaisin temppu olisi käyttää rahaa matkailuun. Ennemmin pitäisi vaikka lopettaa syöminen, että syntyis säästöä. No, saa nähdä, jos olisi vaikka ilmainen mökki jossain Kainuun korvessa, niin painuisin yksin sinne.

Blaah…

Ja juu, tiedän, olen nuori ja terve jne, ei pitäisi valittaa. Valitan silti.

-Marra

Kategoria(t): Elämää, Minä itte, töitä, Valitusta | Avainsanat: , , , , , | 17 kommenttia