Koronakevät

Elämme hyvin erikoisia aikoja. Sellaisia, joita ei ole tapahtunut vanhempienkaan ihmisten elämän aikana. Ei ole ennen määrätty firmoja suljettaviksi tai rajoitettu ihmisten liikkuvuutta. Hetkeen ei tarvitse heilutella puikkoja kiinalaisessa ravintolassa eikä teinien lorvia ostarien edessä syljeskelemässä. Rajoitukset tulevat todella tarpeeseen, jotta vältyttäisiin esimerkiksi Italian kohtalolta, mutta kyllä hiukan jännittää, millaiset seuraukset tällä kaikella on taloudelle. Aikanaan varmaan nousukin toki tapahtuu ryminällä, mutta väkisinkin tässä nähdään vielä monta henkilökohtaista tragediaa, niin tautiin menehtymisen kuin konkurssien puolella. Luonnolle tämä lienee hyvä juttu, kun saa hetken hengähtää ihmisen saastuttamisesta, kun lentäminen on vähentynyt, tehtaita on kiinni ja turistit eivät tallaa siellä täällä.

Viikon 13 (100 sanaa kera otsikon) krapuhaaste avainsanoilla puikko, sylkäistä, henkilökohtainen

Kategoria(t): Elämää, Kevät, Krapu, Random | Avainsanat: , , | 3 kommenttia

Täällä taas

Viime viikko meni lomaillessa Levillä ja kravunkin kirjoittelu putosi pois ohjelmasta. Reissun aikana koronatilanne ehti eskaloitua aika vahvasti ja mm. messut, joilla minunkin piti tällä viikolla työnantajaani edustaa, siirrettiin vuoden päähän. Tuo ei tietysti ole kovin hyvä asia liiketoiminnan kannalta, mutta henkilökohtaisesti oli kyllä mukavampi palata lomalta konttorille purkamaan viikon aikana kertynyttä työsumaa, kuin hypätä heti jonnekin messuille emännöimään.

Uuden kodin laittoa on tullut hoidettua reissun jälkeen aika lailla vasemmalla kädellä. En ole edes keittiötä saanut vielä kuntoon, vaikka se on ainoa helppo osuus. Mutta onhan tässä aikaa, itselleni olen asettanut aikataulun, että huhtikuun loppuun saisi olla valmista.

Viikon 12 (100 sanaa kera otsikon) krapuhaaste avainsanoilla pudota, keittiö, vasen

Kategoria(t): Elämää, Krapu, Loma, töitä | Avainsanat: , | 7 kommenttia

Tämä viikko

Eilen oli keskiviikko ja tämänkin viikon päivät juoksevat edestään kuin paraskin pikajuoksija. Jokaiselle päivälle on ollut ylimääräistä hommaa töiden jälkeen ja huomenna sitä on jopa aamulla ennen töitäkin, illasta puhumattakaan. Onneksi ensi viikko on lomaa, mutta reissuun lähtö lauantaina ennen sian pieremää aiheuttaa oman stressipiikkinsä, kun pitäisi pakata, mutta sekä laukku, että kaikki pakattava sisältö on vielä muuton jäljiltä paikassa nimeltä arvoitus. Pakkaustehokkuus tulee siis olemaan melko heikkoa, kun säntäilen ympäriinsä etsimässä kalsareita ja pipoja. Tervehdin kuitenkin ilolla pientä maisemanvaihdosta hetkeksi, lomalla kun ei tarvitse asentaa lamppuja kattoon, miettiä missä laatikossa säilyttäisi kauhoja ja ehtii varmaan nukkuakin enemmän.

Viikon 10 (100 sanaa kera otsikon) krapuhaaste avainsanoilla heikko, tervehtiä, keskiviikko

Kategoria(t): Elämää, Krapu | Avainsanat: , , | 7 kommenttia

Talveton talvi

On jo helmikuu, enkä usko, että näille nurkin enää talvea tulee. Pitkään uskoin sen kuitenkin jossakin vaiheessa tulevan, mutta nyt aletaan olla jo niin lähellä kevättä, ja aurinkokin paistaa sen verran korkealta, että haaveet lumisesta talvesta saa heittää romukoppaan tältä erää.

Onhan tässä puolensakin, vaikkei järvellä voi luistella, siellä voi soutaa. Myös vinyylilankkujen kuljettaminen on ollut helppoa, kun ei ole ollut pakkasta varottavana. Ilmastollisia poikkeusvuosiahan on ollut aina, mutta lieneekö tämä nyt kuitenkin ilmastonmuutosta. Myrskyjä ainakin pukkaa ja aallot lyövät korkealle. Vielä kun ne rantoihin paiskautuvat aallot ehtisivät jäätyä kauniiksi rannan puihin, niin olisi valokuvauksen harrastajalla mieluista tekemistä.

Viikon 9 (100 sanaa kera otsikon) krapuhaaste avainsanoilla soutaa, myrsky, aalto

Kategoria(t): Krapu, Talvi | Avainsanat: , , | 11 kommenttia

Elonmerkki

All-focus

Heipparallaa.

Ulkona ei juuri nyt näytä yhtään siltä, kuin kuvassa, mutta mitäs tuosta. Hassua ylipäätään kirjautua tänne blogiin, kun ei ole sitä juuri tullut tehtyä. Hassua on myös se, että joka päivä täällä on ollut useampi kävijä, selviää tilastoista. Kai tälläkin unohdetulla blogilla on siis paikkansa, erilaisia asioita hakukoneilla etsimällä kun ihmiset tänne näyttävät päätyvän. Toivottavasti on jollekin jotain hyötyäkin, mutta uskoisin niin, äsken vilkuilemani perusteella. Pysyköön siis täällä tietolähteenä toistaiseksi.

Kuvaan liittyen, Masa on yhä ja voi hyvin. Volvo sen sijaan kärsi heinäkuussa moottorin kiinnileikkauksen. (Ja noin hienosti kun olin sen omin pikku(?) kätösin vahannutkin!) Sitä kun käy sellainen tuuri, että 50 tkm ennen seuraavaa jakohihnan vaihtoa katkeaa jakohihna jonkun väliin menneen kiven takia, niin sitten se käy. Tällä hetkellä huristelen Toyotalla, mikä ei sinällään ole meikäläisen juttu, mutta en nyt jaksa siitä täällä paasata 😀

Muutoin elämä on lähinnä työntekoa ja Kimi-varsa on jo kolmevuotias ja olen ollut muutaman kerran sen selässä tänä kesänä. Vuodet vierii ja hevoset kasvaa ja vanhenee. (Itsehän olen yhäkin 23.)

Viimeisen vuoden sisällä on tullut matkailtua lähinnä autolla ainakin Virossa, Latviassa, Ruotsissa ja Norjassa. Onneksi se Volvo sanoi sopimuksensa irti kuitenkin ihan omassa kotikaupungissa. (Lisäpisteitä siitä, että se oli tietenkin maanantaiaamuna kahdeksan ruuhkassa keskellä nelikaistaisen tien liikennevaloristeystä.)

Mutta täällä sitä ollaan yhä, muiden blogeja käyn ajoittain lukemassa, vaikken niin kovasti kommentoikaan.

Mukavaa syksyn alkua kaikille!

-Marra

Kategoria(t): Autoilua, Blogista itsestään, Elämää, Hevostelua, Kesä, Koiruuksia, Random, Syksy | Avainsanat: , , , , | 2 kommenttia

After joulu

All-focus


Jouluaaton aamupuuro

Heipparallaa pitkästä aikaa!

Ajattelin hiukan raportoida tännekin jotain, josko näistäkin höpinöistä joku jotain tietoa saa. Itsellänihän kului siis joulu yksin kotona kuumeessa. Aatonaattoiltana ehdin roudata jo koirankin hoitoon, kun piti lähteä pariksi päiväksi jouluvisiitille, mutta myönnyin lopulta siinä kohtaa jo neljättä päivää päälle pyrkineelle taudille ja jäin kotiin sairastamaan. Vaikka missasinkin paljon jouluruokaa ja muuta mielenkiintoista, oli ratkaisu kuitenkin oikea. Enpähän ollut tartuttamassa ketään ja tulipa levättyä kunnolla, jotta tautikin väistyi ja meikäläinen pääsi ajallaan töihin. Ja koska koiruuskin oli hoidossa, niin ei tarvinut hypätä pakkasessa sitä ulkoiluttamassa sairaana, niin pystyin viettämään kunnon lorvijoulun. Kaupassa ja apteekissa oli pakko käydä, mutta menipä tuossa joku päivä kokonaan peseytymättäkin oikein hajuherneenä. Ja lopulta suksin Hunnille hakemaan koiraa ja ihanien jouluherkkujen ja tuntikausien juttelun ääreen. Kivaa oli se ❤

Että sellaista. Kiitos joulukortista kaikille niille, jotka eivät sellaista minulta saaneet. Meikäläisen joululahja ym budjetin romuttivat messevä eläinlääkärilasku joulukuun alussa ja sitten oma puolen vuoden fysioterapialasku, jotka yhteensä olivatkin mukava nelinumeroinen summa ja lopulta päädyin säästämään jopa joulukorteissa, joita lähetin ennätyksellisen vähän.

Nyt on kuitenkin aika levännyt olo ja naureskelinhan tuossa sitäkin, että en ole koskaan ollut jouluna niin paljon alasti kuin tänä vuonna. Meikäläisellä kun on varmaan jotkut varhaiset vaihdevuodet alkaneet (no vitsi vitsi), koska entisen talvipalelun sijaan hikoilen nykyisin 21 asteisessa kämpässä öisin jos pukeudun yhtään mihinkään. Ja niinpä koska tänä jouluna vietin parikin päivää sängyssä peiton alla maaten, en tietenkään voinut vaatteita käyttää, koska siitä ei olisi tullut yhtään mitään muuta kuin hikeä.

Summa summarum voisin sanoa, että joskus on suorastaan mahtavaa viettää ihan yksin alaston joulu. Oli kuitenkin varaa ostaa itselleni mieluista ruokaa, enkä ole oikeasti yksinäinen ihminen. Voisin viettää tuollaisen joulun ihan vapaaehtoisestikin, tulee levättyä niin paljon kokonaisvaltaisemmin, kuin missään muussa tuntemassani vaihtoehdossa. Toisille yksinäinen joulu on surullinen pakkojuttu vuosittain, minulle silloin tällöin oikeastaan luksusta. Tietenkin kipeänä olo ei ollut hauskaa, mutta ehkä tästä lepäilystä voisi ottaa opiksi vaikka sen, että järjestäisi välillä itselleen pari päivää aikaa olla yksin, minä kun satun olemaan sellainen olento, että nukun parhaiten ilman seuraa. Ja koska hereillä ollessa on some, niin ikinä ei tarvitse olla yksin 😀 😀

Mukavia vuoden viimeisiä päiviä kaikille!

-Marra

Kategoria(t): Elämää, Fiilistelyä, Joulu, Minä itte | Avainsanat: , , , | 10 kommenttia

Syksyhommii

Kuva tosin taitaa olla peräti kesäkuulta, että ei ihan ajantasaista. En vain ole ehtinyt niinkään kuvata, kun olen pomppinut vapaa-ajat suppilovahveroiden perässä metsässä. Viime launtainakin tuli otettua kevyt seitsemän tunnin suppismaraton. Sen jälkeen joutuu hyppimään sammakkohyppyjä, ettei mene selkä järkyttävään jumiin. Sammakkohypyistä tosin saa reidet kipeäksi viideksi päiväksi, mutta parempi se, kuin selkä pois pelistä. Sammakkohyppyjä tehdessä on myös mukava toivoa, ettei kukaan naapuri juuri nyt tule autohalliin 😀

Täällä ei oikeastaan ole mitään uutta ja ihmeellistä (mietin tässä juuri, miksi oikeastaan edes kirjoitan koko postausta…). Elämä on kai ollut lähinnä sopeutumista uuteen duuniin ja vapaa-ajalla lähinnä heppahommia, sienestystä ja päiväunia. Josko vielä ensi viikonloppunakin painuisi sieneen, jos ei sada.

Taloudellisia asioita on myös tullut pohdittua päivittäin. En halua enää vetää itseäni niin hulluun kahden työn kurimukseen, mitä seitsemän vuotta tein, vapaa-aikakin on välillä ihanaa ja tarpeen. Mutta toisaalta nykyisellä perus sihteerin palkalla elo on sen verran kituuttamista, että eihän siinäkään ole oikeastaan mitään järkeä. Joku lisätulonlähde tarttis keksiä tai sitten miettiä kaikki ihan uudestaan.

Ja tähän väliin elokuinen kuva. Mutta juu, kai sitä saa elämältä jotain halutakin, muutakin kuin jokaisen sentin laskemista ja työntekoa ja nukkumista. Niin kuin vaikka elämää, joka on elämistä, eikä vain olemassaoloa. Niin kauan kuin terveys sallii, voi kai tehdä mitä huvittaa…

Kaunis syksy on muuten ollut toistaiseksi ja sikäli ei ole vielä iskenyt kova syksyahdistuskaan. Ihan hyvä, jos se antaa odottaa itseään mahdollisimman pitkälle.

-Marra

Kategoria(t): Elämää, Minä itte, Syksy, töitä | Avainsanat: , , | 4 kommenttia