Laitumella


Pusipusii ❤


Johtajatar

Kappasta vaan, edellisestä postauksesta ei ole kuin vajaa viikko ja olen jo tekemässä seuraavaa, uskomatonta! 😉 Niin laiska bloggaaja minusta on tullut, että tästäkin voi jo olla ylpeä 😀 Mutta ehkä nyt kesällä tulee räpsittyä jonkun verran kuvia, joiden ympärille voi postauksia rakentaa, jos ei jaksa tarinoida mitään syvällisempää. Tai ei kai täällä niin kovin syvällistä ole koskaan ollutkaan, paria ajatusoksennuspostausta lukuunottamatta…


Kimillä on sentään vielä kaksipuoleinen harja…

Tässä on muutamia kuvia päivältä, jolloin Rohmu pääsi ensi kertaa laitumelle niin, että Lootakin oli siellä. Niiden kahden tutustuttamista on hiukan jännitetty, Loota kun on nuoreksi tammaksi hyyyvin itsevarma kuningatar, joka ei kumartele toisia hevosia, vaan pitää valtaa hallussaan ja Rohmu taasen on kunnostautunut aikamoisena tappelijana välillä. Kyllähän nuo sitten mätkikin alkuun melko lujaa toisiaan, kuvia ei tullut otettua siinä kohtaa jännitykseltä ja sitten kun kaivoin kameran videointiasentoon niin 1) tilanne rauhottui 2) alkoi sataa 3) lähdettiin sisälle istumaan nojatuoliin… Katsotaan nyt kuinka tilanne jatkossa etenee, ei noita ole vielä uskaltanut yöksi tuonne keskenään jättää, vaan eristyksissä hoituu hommat. Toistaiseksi Rohmu tyytyi syömään sivummalla ja Loota esti muiden pääsemisen sen seuraan. Kimi olisi mielellään mennyt Rohmun kanssa rapsuttelemaan, mutta Lootan hallinnoimassa valtakunnassa moinen toiminta on kiellettyä. Mutta eiköhän ne siitä totu, ajan kanssa ja mikä tärkeintä, laitumella on tilaa väistää ja ruokaa riittää kaikille kaikkialla, eikä tarvitse heinähäkin luona tapella paikasta maailmassa.

On muuten tosi värikäs tuo meidän lauma, kun kaikki on erisävyisiä harmaita. Vaikka pitäisi kai olla tyytyväinen, kun kaikki muut Rohmua lukuunottamatta on hopeita, mikä on väri, mille pitäisi tehdä kunniaa, mutta vähän tylsäksihän tuo käy, kun kaikki on harmaata massaa 😉


Pitipä ottaa selfiekin, kun olin laitumella tiirailemassa tilannetta. Todistusaineistoa, että on niitäkin hetkiä, kun meikäläisen tukassa ei ole tyvikasvua näkyvissä…


Päivän asuun kuului tietenkin riimunnaru mukana, jos pitää äkkiä saada joku heppa vietyä turvaan mahdollisesta yhteenotosta. Vaikka mies kysyikin kuvan nähtyään, että missäs fifty shades of greyssa meikäläinen on ollut. Mutta ihan vain laitumella 😀 😀 😀


Yksinäinen vaeltaja


Matriarkka pitää laumansa itsellään ja Rohmu haahuilee missä haahuilee. Vaikka sitten tois puol ojaa…

Jep, semmoista täällä, meikä lähtee nyt tallille. Vähän olis taas niin kuin kesä 🙂

-Marra

Kategoria(t): Hevostelua, Elämää, Fiilistelyä, Kiitollisuutta, Kesä, Hiukset, Minä itte | Avainsanat: , , , , , | 8 kommenttia

Kesäiltana


Hun löysi simpukankuoret

Käytiin tuossa helatorstain aattona Hunnin kanssa hiukan retkeilemässä Masan ja kameran kanssa. Tässä nyt muutama otos niistä sadoista, mitä räpsittiin, kun hauskaa oli 🙂


Masan mielestä poseeraaminen oli tylsää. Seuraavassa hetkessä se oli jo lähtenyt litomaan 😀


Hun ja Masa ❤

Semmoinen ilta se. Kuvia olisi miljoona, mutta säästän teidät niiltä lopuilta. Enpä nyt jaksa kirjoitella ihmeellisempiä kuulumisia, kun on tuo keskittymiskyky sen verran huono, mutta kuvat välittäköön erään kesäillan tunnelmaa. Toivottavasti tänä kesänä on paljon tämänkaltaista tunnelmaa 🙂

-Marra

Kategoria(t): Elämää, Elämyksiä, Fiilistelyä, Kesä, Kevät, Kiitollisuutta, Koiruuksia, Matkailua, Random, Ystävyyttä | Avainsanat: , , , , , , , , | 11 kommenttia

Satunnaisia kuulumisia


Kimi ja Rohmu menossa

Elämä on muuttunut jotenkin sellaiseksi, ettei tässä ehdi enää bloggailla. Töissä on työkuormaa ihan riittämiin ja vapaa-ajalla ei huvita istua koneella, koska teen sitä päivät. Mutta josko nyt saisin pienimuotoisen kuulumispostauksen aikaan. Enpä tässä nyt kaikkea tarinoi ja Levi-postauksetkin unohtui jonnekin, kun on ollut niin paljon muuta tekemistä. Mutta jotain satunnaisia tapahtumia sieltä täältä koitan tässä nyt listata muutaman kuvan kera. Poni R tuli jossain kohtaa takaisin ja tuossa kuvassa onkin Kimi ensimmäistä kertaa samassa tarhassa Rohmun kanssa pienellä tutustumiskäynnillä.


Kalkkunaukolta on joku kyninyt kuvun 😀

Henkilökohtaisesti en ole ehtinyt kylmää kevättä harmitella, vaikka näin hevosenomistajana asia toki meikäläistäkin koskee, jos heinänviljelijöillä menee hommat vituroilleen eikä nuo laitumetkaan nyt kovasti viherrä. Mutta itse olen ollut edelleen iloinen nykyisestä duunistani ja muutenkin on ollut kaikenlaista hauskaa sattumusta tässä kevään aikana. Ja hauskaa oikeastaan huvittaisi vain pitääkin. Tiedättekö, kun on vapautunut niistä vanhoista duuneista ja siitä, että vuosien ajan oli ehkä pari kolme vapaapäivää kuussa ja rytmitön vuorotyö ja ties mitä henkistä stressiä. Sitä kestää kun on pakko, vaikka loppuaikoina alkoikin puhti loppua. Mutta nyt kun pahimmat univelat on kuitattu ja tuli kevät ja valoisaa, niin kyllä tekee mieli ottaa siitä vain kaikki irti 🙂 Tekisi mieli vain heittää mielestä kaikki elämän realiteetit ja antaa musiikin soida ja tanssia itse mukana. Olla huoleton ja vastuuton ja hymyillä vaan. Joskus tuntuu, että tein niin pitkään kahta työtä, että en tiedä toivunko siitä ikinä. Siis siinä mielessä, että jaksaisin hoitaa mitään asioita tai huolehtia mistään, kun olen kuluttanut itseni jossain mielessä loppuun ja aika äärirajoille suht nuorena. Talvella vielä mietin, etten tule koskaan jaksamaan mitään. Nyt kun on kevät, niin elämä on alkanut voittaa, mutta tällä hetkellä on menossa vain sellainen vapautumisen fiilis, että pitäisi vain aina lähteä jonnekin road tripille ja nauttia elämästä ja olla vaan. Ehkä tämä kuuluu asiaan 🙂 Toki tässä on samaan aikaan asioita, joiden pitäisi olla ihan toisella tolalla ja välillä tiirailen lisätöitä, koska tarvitsisin todellakin enemmän fyrkkaa, mutta silti, päällimmäisenä on fiilis, että tekisi vain mieli olla täysin vastuuton ja pitää hauskaa. Ehkä se ei nyt käytännössä ihan noin mene, eikä tästä iästäkään voi kelata muutamaa vuotta pois, mikä voisi olla tarpeen tässä fiiliksessä, mutta tämä on nyt päällimmäinen fiilis tällä hetkellä. Joku toinen päivä taas joku ihan toinen fiilis 🙂


Pääsin jo kerran terassille syömäänkin. Mies ystävällisesti tarjosi, meikä kun on aina yhtä PA poninomistajaämmä 😉

Meikän varsan emä varsoi tänä vuonnakin ja pitihän sitäkin varsaa matkustaa hetimmiten katsomaan. Söpö pikku tamma putkahti sieltä tällä kertaa 🙂


Ja pitihän sinne Baddingin kioskillekin pysähtyä pari kuvaa nappaamaan, just for the fun of it 😀


Niin ja pääsiäisenä otin hiukan osumaa, kun jäin pelästyneen ponilauman alle juuri kun olin kumartuneena tutkimaan Kimin ruunaushaavoja sinne mahan alle… Muutaman metrin lensin mukana ennen kuin päädyin makaamaan paskaan. Muutamalla mustelmalla ja kavionkuvalla sääressä selvittiin tästä. Ja paskaisilla vaatteilla. Sometimes shit happens 😉


Olen myös oppinut, että ilman kameraa ei voi liikkua minnekään, jos haluaa joskus saada hyvän kuvan. Pääsiäistaivas oli meikäläiselle suosiollinen, värit kohdillaan ilman minkäänlaista kuvankäsittelyä 🙂

Jouduin muuten ajelemaan tuollaisella kananpojankeltaisella pääsiäismunallakin. Oli se siinä mielessä Audinrinkulansa ansainnut, että kyllä se kiihtyi ihan kiitettävästi, mutta muuten oli sellainen olo, että se on vain Audi-valeasussa oleva vitriini-Renu. Mutta IsoH ystävällisesti korjaili autoani kuuden viikon soittelun jälkeen. Tai oli se jo yhden vian korjauksessa kuukausi aiemmin, sillä aikaa meikäläisellä olikin laina-Volvo alla, jolla heitin yhden mielenkiintoisen heinänhakukeikankin. Sen jälkeen taas kuukausi soittelua, niin johan tällä viikolla kaksi muuta osaa vaihdettiin. Vasteaika oli niin pitkä, että meinasin jo lähteä vieraisiin, mutta hinta meni lopulta aika vahvasti hyväntekeväisyyden puolelle, joten korjaaja saakoon anteeksi. Tapasin myös taas erään tutun naapurissa sijaitsevalla Shellillä mielenkiintoisen henkilön, kun istuin siellä tunnin terassilla autoja vaihtamassa. Lisää eksoottisia kokemuksia naapurikylässä 😉 Nyt ei enää auto nitise, mutta takavaloja ei saatu vielä tällä kertaa korjattua. Siellä on joku sähkölaatikko täynnä hiekkapölyä… Jos sitä ei ensi viikolla korjata, niin meikä vie kotteron yhdelle fanaattiselle Volvomiehelle hoitoon, vaikkakin siitä ehkä lisäkustannuksia syntyykin, mutta rajansa se on meikäläisenkin hermorakenteella.

Tämmöistä pientä siis täällä. Paljon kaikkea muutakin tietysti, mutta josko tällä nyt saisi oman sisäisen bloginpäivitystarpeensa hetkeksi hoidettua.

Adios!

-Marra

Kategoria(t): Autoilua, Blogista itsestään, Elämää, Elämyksiä, Fiilistelyä, Hevostelua, Kalkkunoita, Kevät, Kiitollisuutta, Minä itte, Musiikkia, Random, Ruokaa, töitä, Ystävyyttä | Avainsanat: , , , , , , , | 10 kommenttia

Ohhoh


Näin ennen…

Edellisestä postauksesta on näköjään melkein neljä viikkoa aikaa. Enkä ehdi nytkään tarinoida, koska kohta on taas juostava jonnekin. Mutta juu, radiohiljaisuus ei ole aina huono asiaa. Aika nimittäin rientää, kun on hauskaa 😀

-Marra

Kategoria(t): Elämyksiä, Random, Ystävyyttä | Avainsanat: | 2 kommenttia

Kun ponilta pallit poistettiin ja kuvia kans

Niin… Laitoin tuon jo otsikkoon, että kuviakin on sitten tulossa, osastosta ”ei herkille”. Ihan siis omalla vastuulla tästä eteenpäin, mutta itse halusin dokumentoida tämänkin tapahtuman. Ihan en kaikkia yksityiskohtia joutanut kuvaamaan, koska ensin oli pientä haastetta pienen islantilaisen rauhoittamisessa, sillä iski päälle tyypillinen islantilaisen yltiöpäinen henkiinjäämisvaisto ja vaikka pieni kaveri onkin ja aiemmat rokotukset sujuneet hyvin, niin rauhoituspiikin saatuaan veti sellaiset kilarit, että oksat pois. Kaksi annosta rauhoitettakaan ei tuntunut vielä missään ja meillä oli kokeneen eläinlääkäriukon kanssa ihan täysi työ pitää otus edes karsinassa. Kyllä kuulkaa tuollainen pieni bambiino tulee vielä kahden rauhoituspiikin jälkeen kevyesti ulos sieltä karsinasta omin voimin, jos sen päästäisi niin tekemään. Kukapa sitä tietysti palleistaan taistelutta luopuisikaan… No, kolmannen annoksen jälkeen alkoi jätkä nuokkua ja siitä eteenpäin hommat sujuivatkin paremmin kuin hyvin, tarpeeksi kehittynyt oli hän, jotta homma voitiin hoitaa ja nopea ja näppärä oli toimenpide. Meikäläinen toimi leikkaussalihoitsuna pidellen instrumenttilaatikkoa, joten tästäkään kohdasta ei ole kuvia, mutta eläinlääkärin poistuttua hain kameran ja aloin räpsiä. Joten, kuvien pariin siis…


Jossain siellä on pienet pallit, hetken aikaa vielä…


No siinähän ne, pallit lattialla…


Voi kehno, minkä mulle teitte…


Nuokuntaa, kun odotellaan, että haava lakkaisi vuotamasta.


Tätä kaikkea kun katselin, mietin, että kaikenlaisia harrastuksia sitä ihmisellä onkin.


Pienessä hönössä, mutta elämä voittaa.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin… Potilas siirtyi jo samana iltana tallista privaattipihattoon. Sulfaa syötetään nyt varmuuden vuoksi rautaisannoksella, koska eläinlääkäri oli lähdössä pariksi viikoksi reissuun ja hänellä on ollut tapana käydä tarvittaessa rassaamassa tukkiutuneita paikkoja auki samaan hintaan, mutta oli hyvin tietoinen, että jos joudun jonkun toisen lääkärin kutsumaan ko. puuhaan, niin saattapi tulla rassaukselle enempi hintaa kuin itse ruunaukselle. Joten siksipä ponilla on varmuuden vuoksi sulfakuuri tupla-annoksella ja jälkihoidoksi noin muuten taluttelua.

Hiukan sääliltähän tuntui kiltti pieni oripoika jo noin pienenä ruunata, hän kun vauhdikkaamman syksyn jälkeen on käyttäytynyt niin nätisti, ettei ole edes yrittänyt purra tahi potkia tai pompata päälle, vaan tarhassa on voinut olla vaikka kyykyssä hänen vieressään ilman mitään ongelmia. Yleensä kun noiden koltiaisten kanssa saa olla varuillaan. Oriinpitäjäksi en kuitenkaan missään tapauksessa aio ja niinpä ruunaus olisi ollut edessä joka tapauksessa, joten mitäpä sitä lykkäämään. Niinpä Kimin ja palliensa tiet erosivat jo ennen, kuin poitsu ehti herätä elämänsä kevääseen.

-Marra

Kategoria(t): Elämää, Hevostelua | Avainsanat: , , , , | 8 kommenttia

Piristyin

Tulin vain nopeasti kertomaan, että olen piristynyt. Teki todella hyvää pärrätä moottorikelkalla Lapissa ja siihen päälle vielä Helsinki Horse Fair viikonloppuna ja kas, olen ollut sen jälkeen pelkästään hyvällä tuulella 🙂 Joskus sitä näköjään tarvitsee arjen katkaisua ja piristystä. Töitä on tällä hetkellä sen verran, että joka päivä tuntuu tulevan uutta tekemistä kolmen työpäivän verran, joten ei tässä juurikaan kerkiä bloggailla tai muuta. Mutta ei se mitään, kun on hauskaa! 😀

-Marra

Kategoria(t): Fiilistelyä, Hevostelua, Kiitollisuutta, Minä itte, Moottorikelkkailua, töitä | Avainsanat: , | 6 kommenttia

Kun Islannista päästiin, alkaa Lappi

Niin, ettäs tiedätte. Sitä Lappia tulee sitten muutaman postauksen verran… Meikäläinen on jo palannut sorvin ääreen työelämään, toiset jäivät vielä jatkamaan lomaansa. Minulla kun ei oikeaa talvilomaa ole ehtinyt nykyisessä työssä kertyä, niin käväisin vain lyhyellä breikillä harrastamassa mielenterveydenkohennustoimintaa eli moottorikelkalla ajoa 😀 Teki hyvää! Pitäisi käydä useammin Lapissa, on sielläkin siksi hienot maisemat!

-Marra

Kategoria(t): Uncategorized | 9 kommenttia