Muutama kuva Islannista


Brynjudalsá yöllä

Islanti on ehkä valokuuvaajan paratiisi.


Kivimuodostelma Dimmuborgirissa.


Tiedättekö kuinka monta lammaskuvaa ihminen saa ottaa, että saa edes yhdessä taustan kohdilleen… Niitä lampaita laskiessa tulee uni kenelle tahansa. Ja vielä sittenkin sattui kuvaan lammas, jolta on jäänyt p*rse pesemättä


Sateenkaari Goðafossilla. Ja niin, yhdellä ainoalla Islannin reissulla kävin kolme (3) kertaa tuota samaista putousta kuvaamassa, jotta olisin paikalla, kun sateenkaari helähtää ilmoille. Ja olinhan sitten, sillä kolmannella kertaa…


Laiva Eskifjörðurissa.

Tämmösiä maistiaisia tällä kertaa, pikkasen on tuntunut Suomen helteet hikeviltä viileän Islannin jälkeen… Siellä oli torpat viileitä, kun kotona on 30 astetta sisällä. Ulkona Islannissa oli 6-13 astetta, silti auringon paisteen osuessa kohdalle, haahuilin hihattomalla ulkona, viilensi niin ihanasti Hyundaissa istumisen jäljiltä. Niin ja onnistuin jopa ruskettumaan kunnolla. Nääs kun parina päivänä sattui se auringonpaiste pohjoiseen ja itään (Reykjavikissa on taas ollut sateisin kesä sataan vuoteen…), niin vaikka tuuli oli niin kova, että ulkoaltaissa niskaan veti, parin tunnin löllyminen vedessä moninkertaisti auringon vaikutuksen ja jiihaa, palasin Islannista niin ruskeana, ettei yhtään ota päähän, että tuli lähdettyä Suomen kerrankin hyvästä kesästä kylmempiin maisemiin. No, ei se muutenkaan päähän ottaisi, mutta bruna kyllä kruunasi reissun 🙂

Koittakaahan tarjeta!

-Marra

Mainokset
Kategoria(t): Autoilua, Elämyksiä, Fiilistelyä, Kesä, Kiitollisuutta, Loma, Matkailua, Minä itte | Avainsanat: , , , | 6 kommenttia

Islanti ja muuta


Kas siinä islanninhevonen Islannissa

Heipparallaa,

meikä kotiutui eilen illalla viikon Islannin kierrokselta. Vauhtia on piisannut, koska reissua edeltävä maanantai meni töissä ja ilta tallilla, sitten ti-ti reissussa ja taas ke töihin. Eikä mistään löhölomasta ollut kyse, kun ajettiin putki punaisena Hyundailla ympäri Islantia. Sentään joka päivä löllyttiin lämpimällä poolilla, mutta muuten oltiin aikalailla menossa. Jonkun aikaa kestää käydä läpi 1500 reissulla räpsittyä kuvaa. Niitä kuvia pamahtanee sitten joskus tännekin, Luoja ties koska.

Reissu kokonaisuudessaan oli onnistunut, mutta harmaita hiuksia aiheuttaa juuri lähtöä edeltävänä iltana huomatut poni R:n hengitysoireet. Tilanne oli palatessa sama kuin lähtiessä ja keittiödiagnoosini perusteella oireet viittaavat vahvasti puhkuriin. Saa nyt nähdä sitten, kuinka asian kanssa eletään tai ollaan elämättä.


Pikkukuovi Islannissa

Tämmöiset pikaterveiset täältä, katsellaan joskus lisää.

-Marra

Kategoria(t): Autoilua, Elämää, Elämyksiä, Hevostelua, Loma, Matkailua, töitä | Avainsanat: , , | 2 kommenttia

Sorvin ääreen


Kesälaitumilta takaisin kuriin ja nuhteeseen…

Meikä sitten työllistyi yhtäkkiä ja yllättäen, joten niin sitä on meikäläisen letkeät oloneuvospäivät päättyneet ja työläisen arki taas alkanut. Onneksi tuli vietettyä ilmojen puolesta luksuskesäloma tuossa ennen työsuhteen alkua, niin brunaakin on pinnassa huomattavasti tavallista enemmän. Eikä kolmen ja puolen kuukauden loma ihmiselle huonoa tee, sillä eihän terve ruumis työtä kaipaa… Mukavaa on silti olla töissä taas ja ehdottomasti kannatti käyttäytyä haastatteluissa siihen malliin, ettei mihin tahansa ruputyöhön joutunut, koska nyt sitä ollaan taas kokopäivätyössä vakkarisopparilla. Ei sillä, että tässäkään työssä silti mitään varmaa olisi, monestakaan tekijästä johtuen, mutta pari kertaa kenkää saaneena ja sen myllerryksen läpi käyneenä ei sekään enää pelota.

Vaikka työtehtävät sinänsä ovat tuttuja, niin ala on taas aivan uusi ja asiaa ja termistöä on opeteltavana aimo kasa niin suomeksi kuin varsinkin englanniksi. Otsikko kun tässä postauksessa on tällä kertaa melko kirjaimellinen eikä moinen touhu ole allekirjoittaneelle ollenkaan tuttua. Kaikenlaista erikoista käytäntöäkin uudesta työpaikasta löytyy, niin kuin nyt vaan pienessä yksityisyrityksessä voi olla. Niitä en täällä voi avata, mutta pienemmässä piirissä on saanut kyllä jo nyt nauraa uskomattomille jutuille.

Eihän tämäkään duuni mikään meikäläisen suuri intohimo ole, mutta siihen olen hyvin tyytyväinen, että viikonloput on vapaita, vakkarisoppari ja duunipaikka teollisuusalueella, ettei tarvitse sukkuloida keskustaan. Siinähän ne tärkeimmät sitten olikin 😀 Niin ja saa pukeutua omiin vaatteisiin, mikä on mielestäni aina loistavaa, joskaan ei kaikilla aloilla tietenkään mahdollista, mutta itse nautin siitä kovasti.

Tämmöistä siis täällä, mukavaa juhannusta kaikille!

-Marra

Kategoria(t): Elämää, Kesä, Kiitollisuutta, Loma, Minä itte, töitä | Avainsanat: , , , | 10 kommenttia

Follow your dreams or what…


Up and high…

Hei taas.

Olen tässä pohdiskellut elämää työttömänä. Ajoittaisia ahdistuspiikkejä lukuunottamatta on muuten mukavaa olla levännyt. Hieno tunne, mitä en ole koko aikuiselämässä vielä kokenutkaan. Jotain hyvääkin siis tässä tilanteessa.

Muutoin olen törmännyt siihen faktaan, että hakemissani töissä on työntekijöistä suurin ylitarjonta. Mikä johtaa siihen, että jos tässä onnistuisi työllistymään niin rahallisesti kymmenen vuoden työkokemukseni alalta ei merkitse mitään, vaan joutuisin tekemään duunit mahdollisesti jopa halvemmalla kuin mistä aloitin kymmenen vuotta sitten. Tuntuu jossain määrin sairaalta, kun on korkeakoulututkinto ja kymmenen vuotta validia työkokemusta. Tokihan aina joillakin käy säkä, mutta tässä nyt haastatteluissa käyneenä alkaa kupletin juoni selvitä.

Joten, jos tässä vaikka päätyisi vaihtamaan alaa, ei olisi mitään hävittävää. Ennen olisi tuntunut isoltakin asialta hypätä rahallisesti taaksepäin tehdäkseen jotain, mikä ehkä kiehtoo enemmän kuin ne työt, missä olen ammattilainen. Mutta kun se vanha on nyt viety, niin miksei alkaisi tehdä jotain, josta saa oikeasti jotain tyydytystäkin. Eihän ne mielikuvat aina vastaa jonkun ammatin todellisuutta, mutta hei, voiko lisäosaamisesta olla haittaakaan? No, voi siitäkin, fakta se on sekin, mutta silti, kun on ollut aikaa ajatella jotain ja mieli pyörittelee muitakin asioita, kun huomisia eväitä, olen alkanut melko vakavasti harkita, että ellen syksyyn mennessä työllisty vanhoihin tuttuihin juttuihin, alan tehdä jotain, mitä en ole tehnyt koskaan ennen. Koska, onnellisuus on elämässä tärkeää ❤ Sitä paitsi jos jostain duunista saa nollakokemuksella samaa fyrkkaa kuin nykyisin meikän omalta alalta kymmenen vuoden kokemuksen jälkeen, niin parasta harkita vakavasti alanvaihtoa, ellei käy satumainen tuuri ja pääse jonnekin vihreälle oksalle istumaan.

Eipä muuta tällä kertaa, kuin tällaisia ajatuksia mielen päältä.

-Marra

Kategoria(t): Elämää, Kiitollisuutta, Minä itte, töitä, Valitusta | Avainsanat: , , , | 16 kommenttia

Aktiivista

Hellurei,

päivitys tännekin, jotta elossa olen.

Tökäri on pitänyt meikäläisen aktiivisena, pelkästään toukokuussa on viisi eri päivämäärää, jolloin työnhaku on katkolla erilaisista syistä, kalenteria saa melko tiiviisti seurata, ettei satu vahinkoa. Milloin pitää hakea jotain paikkaa, milloin osallistua kissanristiäisiin, milloin tehdä tehtäviä. No, toistaiseksi olen pysynyt kartalla.

Kävin muutaman päivän siivoamassakin, työntekohan tunnetusti kannattaa aina. Paitsi että moinen operaatio viivästyttää sujuvasti ansiosidonnaisen saapumista tilille, mutta onneksi työttömänä ei tarvitse juurikaan syödä.

Kelit on kuitenkin olleet niin kohdillaan, että ei huvita kovinkaan paljon valittaa. Ennen tätä hellejaksoa kyllä huvitti. Mutta kun on viettänyt palttiarallaa kaksi viikkoa aurinkoisella pellolla pajuja raivaten, jotta hevoset saatiin eilen laitumelle, tuntuu todellakin kesältä. Suojakerroin nollan fanaattisena käyttäjänä alkaa myös meikäläinen näyttää kesäiseltä. Mahtavaa!

Auringonlaskut ovat myös olleet kuvaamisen arvoisia. Tämä toukokuu on ollut kelien puolesta ihan hunajaa meikäläiselle, vaikka useasti onkin ollut hiukan liian kuuma pajusavottaan, mutta silti, uskomatonta, kun Suomessa tarkenee illallakin pikkuhepenissä. Ja nyt on vasta toukokuu eikä edes kersojen koulut loppu, uskomaton kesän aloitus näillä leveysasteilla! 🙂

Nyt täytyy lopettaa, jotta pääsee tutimaan, adios.

-Marra

Kategoria(t): Elämää, Fiilistelyä, Hevostelua, Kesä, Kiitollisuutta, Valitusta | Avainsanat: , , , , , | 6 kommenttia

Chillaillen


Böö, sano biisoni…

Heissulivei,

tulin kai vain kertomaan, että hengissä ollaan. En tosin tiedä, löytääkö tänne enää kukaan lukemaankaan, kun on niin hiljaista ollut, mutta kokeillaan kepillä jäätä.

Meikäläinen on tainnut olla jo pari kuukautta työtön, aika kuluu kuin siivillä, kyllä sitä oloneuvoksenakin saisi aikansa kulumaan… Joitakin paikkoja olen toki hakenut, mutta olen koittannut vielä välttää paniikkimielialaa ja hakea vain oikeasti hyvältä ja kiinnostavalta vaikuttaviin duuneihin (+ tietenkin niihin mihin tökäri pakottaa…). Eipä ole tärpännyt, mutta lomailu on kyllä ollut mahtavaa ja varmasti tarpeellistakin. Ja yllättävän hyvin olen pystynyt pitämään taka-alalla ajatuksista tuon faktan, että ei minulta mitään puutu, paitsi 675 € rahaa. Noh, aikansa kutakin ja se siitä.


Tatanka

Nyt kun on ollut tätä kuuluisaa aikaa (miksei muuten elämässä ole yhtäaikaa ikinä aikaa JA rahaa…), kävin kuvaamassa biisoneitakin. Ameriiikan biisoneita nuo olivat, meikäläinen rakastaa eniten intiaanien nimitystä tatanka. Se on niin kuvaava. Makeeta 😀


Biisoneilla oli vähän järeämmät aitalangat…


Sonni


Biisonin perärööri


Bambiinon märkä turpa

Uljaita eläimiä nuo, vaikkakin hengenvaarallisia, jos lähtisi sekaan pomppimaan. Kovin kiinnostuneita olivat kumminkin, mutten viitsinyt edes aidan läpi rapsutella. Ei olisi varmaan ollut kovin suositeltavaa. Kamera täytyi tietenkin silti välillä laittaa aidan raosta 😉

Jeps, tämä viikko on mennyt liki kokonaan sairastaessa, vatsataudille toki kiitos siitä, ettei ole tarvinnut yrjötä kertaakaan, mutta kyllä pöntön rappaus toisestakin päästä työstä käy siinä vaiheessa, kun sitä tapahtuu semmoinen neljä vuorokautta putkeen. Uskoakseni ette kuitenkaan halua tietää siitä enempää, joten lopetan tähän.

Nähdään ehkä taas joskus!

-Marra

Kategoria(t): Elämää, Elämyksiä, Kevät, Minä itte, Random, Sekalaisia eläimiä | Avainsanat: , , , , , , | 18 kommenttia

Pimpelipom

En nyt sitten vain keksinyt mitään järkevää otsikkoa. Ei vaan voi aina irrota. Mutta ei se haittaa… Muutama ponikuva tähän väliin, eipä ole tullut kovin paljon muuta kuvattua viime aikoina..


Hiukan täytyy dokumentoinnin vuoksi kuvata välillä noita hopeaisen ponin kavioita eri kehitysvaiheissa. Hopeilla kun on noissa kavioissakin ihan oma juttunsa, minkä värisiä ovat etenkin varsana eri vaiheissa.


Siskokset rallaa…


Uuh…

Niin ja sainhan tässä taas pientä iloa, kun pääsin parina päivänä kruisimaan XC70:llä. Vanha autohan tuo eikä mikään kaunotar sinänsä, mutta olipa sillä hyvä ajaa! Jämäkkä neliveto oli jotain ihan muuta kuin oma vispiläni. Ja kyllä lähti… Ah, tuollainen olisi kuin tehty Suomen talveen. Hauska kokemus joka tapauksessa… Nimimerkillä hullu volvonainen…

Muutoin olen keskittynyt itseni psyykkaukseen viime aikoina. Tiedättekö siihen, että uutta duunia etsiessäni en vetäisi alta riman. Että muistaisin, että oon hiton hyvä joissain asioissa. On asioita, joista on pitkä kokemus, voi sanoa oikeasti, että ammattitaitoa. Joissain asioissa olen myös nihilistisen tarkka, että ne on just eikä melkein. Olen myös hyvin lojaali työnantajalle, silloin kun sitä tarvitaan. Tiedän kyllä huonotkin puoleni, niitäkin on pitkä lista, mutta silti, mulla on arvoni, josta en halua tällä kertaa joustaa. En aio kuunnella itseltäni enkä muilta vähättelyä, vaan etsiä duunin, jossa voin tuntea itseni ihmiseksi ja arvostetuksi. Koitan välttää itseni survomista ensimmäiseen mahdolliseen alipalkattuun duuniin vain siksi, että olisi töitä. Etenkin siksi koitan sitä välttää, että itseni tuntien jumittuisin sinne kuitenkin. Älkääkä ymmärtäkö väärin, en ole edes ronkeli töiden suhteen ollenkaan, mutta jos nyt vedän ihan alta lipan, löydän itseni pian raatamasta onnettomana duunissa, jonka palkka ei riitä edes elämiseen. Been there, done that, aika aikaansa kutakin, töitä olen valmis tekemään, mutta jos vain suinkin, niin koitan löytää itselleni hyvän paikan olla ja tehdä niitä töitä. (Joten heilun täällä jollain hullulla tulevaisuuden uskolla varustettuna aina siihen asti, kunnes tili alkaa näyttää nollaa ja teen jonkun paniikkiratkaisun… 😉 )

Niin, että ei sille mitään voi, kun vaan sattuu olemaan niin hyvä 😀

-Marra

Kategoria(t): Autoilua, Elämää, Hevostelua, Minä itte, töitä | Avainsanat: , , , | 12 kommenttia