Yöpaitanainen kaupungilla

going_to_torni
Matkalla Torniin

Minäkin sitten uskaltauduin hankkimaan joskus lähivuosina muodissa olleen maksimekon. Meikäläinen kun tulee aina hiukan jälkijunassa, mitä muotiin tulee… Täytyy kyllä sanoa, että tuo on yksi mukavimmista hellevaatteista pitää päällä, mitä minulla on koskaan ollut. Se tuntuu niin puuvillaiselta ja kevyeltä, melkeinpä vilvoittavalta. Pehmeä ja mukava. Mutta silti jotenkin tuossa mekossa hilluessani oli sellainen olo, kun olisin eksynyt yöpaidassa keskustaan. Ehkäpä se fiilis johtuu tuosta väristä tai jotain. Mutta joskus mukavuus on tärkeintä, viis siitä, vaikka sattuisi näyttämään yöpaitahiippailijalta…

rotvallin_reunalla
Tosi tamperelainen loikkii välillä rotvallin reunalla…

Eräänä helteisenä viime viikon iltana kävimme mieheni kanssa keskustassa. Hän ystävällisesti muisti nimipäiväni tarjoamalla minulle Torni-illan 🙂

uutta_ja_vanhaa
Arkkitehtuurissa on uutta ja vanhaa.

tampere_city
Tampere city

high_life
Uskalsin tuossa juuri kuvan ottamisen ajan seistä…

reunalla
Tässä reunalla uskalsin jopa istua palkin päällä. Mahtava suoritus! 😀

Minullahan on nykyisin melko kovan asteen korkeanpaikan kammo, mutta jostain syystä huomasin, että pystyn menemään jopa aika lähelle noita ikkunoita. Ehkä tämä Torni on tarpeeksi matala, juuri kriittisellä korkeudella. Nimittäin Tornia korkeampi Näsinneula menee meikäläisellä jo aika pahasti yli. Oi niitä aikoja, kun teininä nojailin selälläni niihin ikkunoihin. Nyt en enää pysty. Mutta Tornissa uskalsin jopa mennä lähelle ikkunaa. Tosin jos siinä ei olisi lasia, vaan ainoastaan kaide erottamassa ulkoilmasta, niin en taatusti menisi puoltatoista metriä lähemmäksi reunaa. Nössö mikä nössö 😀

relaxing_in_moro_bar
Relailua Moro Sky Barissa

Tornin huipulla olevassa Moro-baarissa oli myös aurinkotuoleja. Vähänkö hauskaa! Istuttuamme ensin pitkään sohvalla (ja mieheni juteltua ulkomaalaisten turistien kanssa, minun näpytellessäni tyypillisenä suomalaisena tuppisuuna kännykkääni), pääsimme viimeinkin valtaamaan itsellemme aurinkotuolit kunnon löhöilyyn. Oli aika hauskaa, että siellä huipulla oli noinkin rento meininki. Olin käynyt siellä vain talvella, jolloin terassilla ei luonnollisesti ollut mitään, mutta ennakkoajatukseni oli, että siellä on kesäisin vain peruspöytiä ja -tuoleja, mutta siellä olikin kunnon löhömestoja. Hieno homma 🙂

näkymä
Kaupunki lintuperspektiivistä

nurkka
Nurkissa on valot, ettei lentokoneet törmää pimeässä…

only_in_tampere
Tappara-jätskiä voisi ostaa…

tiski
Tykkäsin noista baaritiskin haloista.

Semmoinen visiitti keskustaan siis kesken työviikon. Onneksi meillä oli miehen kanssa molemmilla yksi hellepäivän ilta vapaata samaan aikaan 🙂

-Marra

Kategoria(t): Elämyksiä, Kesä, Minä itte Avainsana(t): , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

10 vastausta artikkeliin: Yöpaitanainen kaupungilla

  1. Sanna sanoo:

    Hienoja kuvia! Tuota maksimekkoa mieki kattelin, mutta totesin sen laahaavan maata jos se on mun päällä, olis pitäny lyhentää.

  2. Marjaana sanoo:

    Mä olen kans sellaiset neljä vuotta miettinyt maksimekkoa ja nyt ehkä voisi sellaisen napatakin, jos jossain tulis oikean värinen ja näköinen vastaan. Et sä näytä yöpukuiselta vaan mekkoiselta!

  3. Lokikirja sanoo:

    Ei tuo minusta nyt NIIN yöpaita ole, ihan mekkoinen ja kauniisti sulle sopii. Mun kesävaatteista suurin osa on Galiciassa, enkä mielelläni ostaisi nyt uusia, yritän yhdistellä mukaan päässeitä vaatteita niin, ettei näyttäisi aina samalta. Mulle ei nuo tuollaiset mekot sovi lainkaan, näytän aivan kuin yrittäisin piiloitella raskautta tai jotain olisi muuten hassusti. Ainoat hameet, jotka sopivat tyyliinii, ovat minihameet tai mekot, jotka loppuvat ennen polvia. Semmoset kotelo-tai 70-luvun tyyliset simppelit. MIelelläni menisin töihin katkaistuissa farkuissa, mutta se on tuskin sallittua. Myös suurin osa sandaaleista ja kesäkengistä ovat laatikoissa Galiciassa, ja harmittaa nyt, että joudun ostamaan uusia…en millään jaksaisi sovitella ja miettiä, onko rahaa. Totuus taitaa kuitenkin olla se, kuten käsilaukkujen kanssa, ettei vahoista enää ole, vaan ovat täynnä hometta. Huh mikä probleema 😉

    • Marra sanoo:

      Se on kyllä tylsää, jos tarvii ostaa uusia, kun kuitenkinolis niitä vaatteita ja kesäkenkiä olemassa. Mutta tietty, jos ne on homeessa, niin ei voi mitään :/ Mäkin löysin hiljan kaksi vanhaa homehtunutta lompakkoa. Mikään muu ko. laatikossa ei ollut homeessa, paitsi lompakot. Kaikkea sitä oppii uutta lompakoista… Mutta voin siis hyvin kuvitella, että käsilaukut on homeessa…

      Mä tykkään kans normisti lyhyistä mekoista, jotka loppuu ennen polvia. Tämmönen maksi on ihan uus aluevaltaus 🙂

  4. Sanna sanoo:

    ”Mekkoinen” 😀

  5. zim sanoo:

    Mulle on tullut vanhemmiten myös korkean paikan kammo, vaikka ennen ei ollut mitään. Mutta pari vuotta sitten sisiliassa sen huomasin kun piti etnalta tulla melkein kontaten alas. Ja nyt viime viikolla kiipesin mäkihyppytorniin ja taas vatsasta sieppas niin saateristi.

    • Marra sanoo:

      Joo se tässä eniten niin hatuttaakin, kun ennen ei ollut mitään ja nykyään on ja pahasti. Ennen oli kiva hillua jossain huojuvassa tornissa, missä on ritilälattia, nykyään en varmaan pystyisi olemaan sellaisessa paikassa ollenkaan…

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s