Kun työ haittaa harrastuksia…

…niin silloin ei ehdi edes bloggailla. Tällä viikolla on ollut työaikataulut sellaisia, että en ole ehtinyt oikeastaan mitään ylimääräistä koko viikolla. Enkä ole ehtinyt nukkua lähellekään tarpeeksi. Mutta onneksi edessä on vapaa viikonloppu, jes! 🙂

Jotain mukavaa ehdin sentään tällä viikollakin, nimittäin kävin kampaajalla laittamassa tukan uusiksi, eikä se tukka näytä enää haalistuneelta, kuten yllä olevassa kuvassa. Nyt on taas tummempaa. Rasti ruutuun, että kampaajakäynti on hoidettu 🙂

Ratsastamaan en ole ehtinyt ollenkaan, vaan poni on ollut jo reilun pari viikkoa pakkolomalla. Silloin pari viikkoa sitten siltä oli irronnut oikea takakenkä ja vaikka normaalisti lyön irtokengän heti kiinni, en tuolloin viitsinyt, koska olin saikulla tulehtuneen oikean käden takia, niin jotenkin se kengittäminen ei tuntunut hyvältä idealta… Siinä sitten yritettiin hälyyttää varaseppää tulemaan lyömään kenkä kiinni, koska Rohmu on sellainen poni, että jos kenkä on irti useamman päivän, niin kavio lohkeaa tai kuluu pahasti. Tällä kertaa olisi ollut vielä niin hyvä säkä, että kenkä olisi ollut irti alle vuorokauden, mikäli olisin ollut kengityskunnossa… No, lopulta sitten kävi niin, että kun seppää ei pikaisesti saatu, niin kengän oltua jo puolitoista viikkoa irti, minä sitten päätin kengittää, ettei kolmioksi kulunut kavio häviä kokonaan olemattomiin. Niinpä sitten viime sunnuntaina ähersin kengän kavioon kiinni, kyllä olikin harvinaisen kova homma tämmöiselle tumpelolle. Sisäreunalta kavio oli siisti ja kenkä istui siihen, mutta ulkoreunalta pahasti lohjennut. Tuosta kuvasta ei juuri selvää saa, kun on niin pimeä kännyräpsy, mutta jos oikein tihrustaa niin joku hyväsilmäinen saattaa nähdä, kuinka iso aukko on kavionreunan ja ennen juuri tämän ponin kavioon täydellisesti istuneen kengän välissä. En sitten tiedä, onko tuo kenkä pysynyt kiinni, koska tämän viikon arkipäivät ovat olleet niin täysiä, etten ole ehtinyt tallille. Toivottavasti kuitenkin olisi pysynyt ja pysyisi kengittäjän tuloon asti, jotta kavio ei hajoaisi lisää. Iso harmi, etten voinut silloin alunperin heti tuota kaviota kengittää, koska silloin se ei ollut vielä noin lohjennut ja kengän olisi saanut nätisti kiinni niin, että se olisi varmaan pysynytkin. Loppuun vielä note to self, kengitysnauloja jäi vain kolme jäljelle, joten Mustadin ESL3 naulaa pitää käydä ostamassa heti, kun tästä naulakauppaan kerkiää. Kolmella naulalla kun ei kenkä pysy kiinni, jos joku tilanne tulee taas.

Kalkkunanmunia on tullut syötyä, kananmunien ohessa. Enpä sitäkään ennen tiennyt, että kalkkunanmuna on vain tuollainen kananmunan kokoinen. Hyvin pieni linnun kokoon nähden. Mutta ihan hauskaa välillä näitä pilkullisiakin munia syödä.

Mustikkasmoothietakin meillä saa nykyään juodakseen, sillä taloutemme siirtyi viimeinkin nykyaikaan, kun meille muutti blenderi 🙂

Tällä viikolla olen myös kaivannut lunta. Edes vähän, jooko? Kyllä on ankeaa tuolla pimeässä kuran keskellä ulkoiluttaa koiraa. Onneksi tänään törmäsimme aivan ihanaan viisikuukautiseen soopeliin collien urospentuun. Se pelasti koko lenkin 🙂 Masa sai haistella lajitoveripentua ja meikäläinen meinasi haljeta pennun söpöyden edessä. Voi että! Aivan mainio otus oli se, toivottavasti törmäillään toistekin, tulee niin Masan pentuajan muistot mieleen ja kuinka söpö naaliainen se olikaan silloin ❤

Jep, ei siis mitään ihmeitä täällä, elämä on jäänyt hiukan vähälle töiden ohessa, mutta sille ei nyt vain voi mitään, että joulukuu on tällaista haipakkaa. Vielä pitäisi ehtiä ennen joulua saada poni sekä koira eläinlääkärin käsittelyyn ja katsastaa Volvo. En todellakaan tiedä, missä välissä ne hommat hoidetaan! Mutta asioilla on tapana järjestyä ja ensin nautin viikonlopusta ja ensi viikolla sitten yritän saada varailtua aikoja niin eläinten kuin autonkin määräaikaiskatsastuksiin.

Mukavaa viikonloppua!

-Marra