Yariksella pitkin Hvalfjardargöngiä. Tampereen rantatunnelissa en ole vielä käynyt, mutta tuli vahingossa sujahdettua tuollaiseen Hvalfjördurin tunneliin, joka alittaa siis vuonon ja on 5770 metriä pitkä ja käväisee syvimmillään 165 metriä merenpinnan alapuolella. Pikkasen oli hupaisaa, kun ei tästä mitään tiedetty, kun luultiin sujahtavamme pikku tunneliin ja se vaan jatkui ja jatkui syvemmälle ja syvemmälle, kunnes kääntyi nousemaan ylöspäin. Yhtä otti sydämestä ja meikän mielestä oli siistiä. Onneksi selvisi vasta jälkikäteen, että mokoma madonreikä ei täytä turvallisuusvaatimuksia 😀
Niin, täällä sitä on palattu sorvin ääreen, vaikka taidankin vielä pari kolme päivää viettää henkisesti Islannissa. En oikein uskonut etukäteen, että tuohon maahan voi jäädä koukkuun, kuten muutamalle kaverille on käynyt, mutta pakko kai se on itsekin myöntää, että haluaisin kovasti päästä sinne takaisin. Aika absurdia sinänsä, koska rakastan lämmintä ja Islannissa ei palmut kasva. Toisaalta, Islannissa oli 8 astetta lämmintä ja Suomeen palatessa Helsingissä -11 astetta, että jos siitä lähdetään, että kyllähän sitä lämpimämmässä käytiin 😉
Islanti on kaikkinensa kokemisen arvoinen mesta, yhtä aikaa aivan hullu maa, jossa on säilöttynä vitriinin alle niin maan viimeinen McDonalds-ateria kuin paikallisen auervaaran peniskin, mutta toisaalta se on myös sellainen pohjoismaisen turvallinen mesta, missä voi välillä jättää kameraa lukuunottamatta kaiken omaisuutensa autoon julkiselle parkkipaikalle ja painua itse vesiputouksen taakse kastumaan kylmistä pisaroista. Hauska äärimmäisyyksien maa monella tavalla 🙂
Islantilainen asenne 😉
Asennetta on tarvittu tänään töissä, kun yöllisen kotiinpaluun jälkeen hinauduin töihin neljän tunnin levottomat unet nautittuani vain todetakseni kaikki paperit ensin luettuani, että netti ei toimi. Sanomattakin lienee selvää, etten mitään töitä pysty tekemään ilman verkkoa, kun järjestelmä, kuljetustilaukset ja sähköposti tietenkin vaativat nettiä. No, sähköpostia pystyy hoitamaan puhelimella, mutta järjestelmä ei nyt ihan onnaa… Ei onnistunut netin käyttö firman purkin kautta eikä puhelimen hotspotista, mahtoi tietokoneeni olla loukkaantunut, kun olin hylännyt sen viideksi päiväksi käyttämättömäksi ja haahuillut itse pitkin Islantia. Lopulta kolmen ihmisen puhelinkonsultaation ja muutaman käsin lyödyn ip-osoitteen jälkeen alkoi netti pyöriä, mutta kello oli tässä kohtaa jo 11 ja osa kyydeistä olisi pitänyt tilata 11:30 mennessä, että reisillehän se sitten meni. Kun viimein sain paperit sylkäistyä ulos järjestelmästä, niin tietenkin kuljetustilausohjelmassa oli joku bugi ja siitäkään ei tullut mitään. Tässä kohtaa päätin lähteä lounaalle, siis hyvissä ajoin klo 14 jälkeen… No, onni kääntyi lounaspaikassa, koska lounaan tarjoilu oli loppunut, niin sain halvemmalla sekä lounasruoan, valitsemani juoman sekä jälkiruoan. Tämä siksi, kun olivat purkaneet jo salaattipöydän, leivät yms lounasvermeet. No, eipä haitannut, että säästin monta euroa, kun lounaspaikan täti myi setin halvemmalla, kukas sitä salaattia kaipaisi, kun saa omenakauramössöä ja vaniljakastiketta sen sijaan ja kaikenlisäksi alennusta 🙂
Islantilainen banaanipuu
Näin entisenä kaupan työntekijänä säälitti islantilaisen marketin työntekijät, jotka joutuvat tuohon killuttimeen pistämään banaanit esille. Turhaa työtä, sanon minä. Onhan se kai silti hienon näköistä. Ehkä. Jep, meikäläisellä on vielä hommaa tälle illalle ja jospa ensi yönä saisi hiukan enemmän unta palloon, niin hyvä olisi. Tässä nyt alkupaloina muutama kännyräpsy, kuvaspämmiä on tulossa rutkasti, jahka ehdin ladata kameran kuvat koneelle, niin siitä se hauskuus sitten alkaa.
Nyt tekisi mieli sanoa hyvää yötä. Harmi kun en vielä kerkiä!
-Marra
marrasthetics.wordpress.com 
On varmasti ollut hieno reissu ja kuten jo eilen mainitsin, niin ketuttaa kun itse ei pääse reissaamaan sillä tapaa kuin haluaisi. Mulla on yks kaveri, naispuolinen joka töidensä takia tavallaan asuu Islannissa sillä hän viettää siellä useamman kuukauden partteja. Näin hänet viime viikolla ja hääp kertoi että oli tullut suomeen jouluksi/joulun takia, oli kuulemma ollut viimeiset kahdeksan kuukautta Islannissa ja kehui kovasti maata ja sanoi viihtyvänsä siellä erinomaisesti.
Mun piti kehua tuota banaanipuuta sanomalla että siinäpä oivallinen tapa laittaa banaanit esille mutta kun sä ammattilaisena haukuit sen, niin peruutankin koko homman ja totean että on se hirveää millaisia metallivirityksiä sitä kauppoihin laitetaan 😀
Reissu oli tosi hieno ja suorastaan eeppinen 😀
Joo onhan toi banaanipuu asiakkaalle kiva, mutta osaan katsoa sitä vain työntekijöiden ylimääräisen työn näkökulmasta. Tosin en tiedä, onko niillä tuolla kaupassa niin kiire, kuin meikällä oli kauppatöissä, että ehkä niillä on aikaa ihan kaikessa rauhassa ripustella banaaneja vailla stressiä.
Hyvä, että selvisit jääkarhujen ja valaiden kynsistä takaisin! 😀
Islanti on erikoinen ja erilainen, minäkin haluaisin sinne jo uudestaan.
Ne taitaa ampua jääkarhut, jos ne erehtyy jollain lautalla seilailemaan rannalle. Tosin mietin kyllä, että mistä ne muka huomaa, jos joku sieltä pohjoisesta yön pimeydessä rantautuu… Mutta eipä näkynyt jääkarhuja. Ja tuli lopussa niin kiire, että jäi se valaskin maistamatta, vaikka olisin halunnut kokeilla sitäkin kerran elämässä.
Joo, kyllä Islantiin haluaa takaisin, vaan on se aika tyyris lomakohde verrattuna moneen muuhun.
Islanti on omanlaisensa ❤️
Minä viehätyin valtavasti heidän vinosta huumoristaan ja hellyttävän yritteliäästä asenteestaan, yhtään kiukkuista islantilaista en omalla reissullani nähnyt. Eivät he kai pikkuasioista tohdi tuohtua kun joku tulivuori voi posahtaa hetkessä ja sitten onkin astetta kinkkisemmät murheet.
Työhönpaluu kuulosti karulta. Pelottavaa miten kiinni olemme tietojärjestelmissä.
Vauhdikasta viikkoa! (en toivottele mitään muuta koska sullakin on yleensä aina monta rautaa tulessa ja useampi pallo ilmassa samaan aikaan 😬)
Islantilaiset on kyllä todella kohteliaitakin. Mulle kävi kaksi kertaa esim. niin, että jossain kaupan tai huoltoaseman jonossa pönötin ja joku tuli avaamaan uuden kassan, niin molemmilla kerroilla takanani ollut islantilainen koputti selkään, että menehän tuonne eikä koskaan ohitellut. Suomessahan kun uusi kassa aukeaa, niin sinne rynnätään ostoskärryt kolisten, kuka ekana kerkiää, mutta islantilaiset meni sen mukaan kenen vuoro olisikin.
Joo kyllä se on tietyllä tasolla pelottavaa, että omakin duuni on täysin riippuvainen netistä.
Joo, eiköhän tästä loppuviikostakin vauhdikas kehkeydy. Täytyy myös toivoa, että kelit suosii viikonloppuna 😉