Pääsiäisen jatkoja

Lauantai-iltana annoin Masan nuolla naamani. Joten make up by Masa olisi tässä;) Meillä ollaan niin nihilistejä, että koira ei saa normaalioloissa nuolla kasvoja. Jotenkin ei vain innosta ajatus, että Masa suorittaisi jatkuvasti naamapesuja, kun se tuolla ulkona nuolee narttujen pissoja ja koirapuistossa ihan narttujen kriittisiä paikkoja suoraan ja tietenkin omaa vehjettään ja muutoinkin elämme alueella, jossa on hyvin paljon eri maiden kaduilta pelastettuja tuontikoiria ja ties mitä tauteja nekin kuljettavat mukanaan, niin summa summarum, meillä Masa on tottunut siihen, että normaalioloissa ihmisten kasvoja ei ruveta lipomaan. Joskus sille suodaan kuitenkin poikkeuksia, yleensä silloin, kun isäntä tai emäntä on juuri menossa suihkuun itseään pesemään, niin Masa saa vähän lipaista naamaakin. Niinpä lauantai-iltana makailin sängyn päällä poikittain ja annoin Masan suorittaa perusteellisen naamanpesun itselleni ja kun pääsin kylppäriin asti, alkoi naurattaa, kun näin itseni peilistä. Ihan ei koiruus saanut kaikkia meikkejä hävitettyä naamaltani, vaikka pesi naamani kahdelta eri puolelta ehkä neljään kertaan ja olin aivan kuolassa. Mutta hauskahan tästä tuli, kun meikit levisi, harkitsin kunnon hevi-irvistystä kuvaan, mutta ei se oikein onnistunut, niin piti vähän leikkailla kuvaa, heh 😀

Sunnuntaina matkasin Varsinais-Suomeen opiskelemaan nahkatöiden tekoa. Siellä pääsin myös todella herkullisia antimia notkuvan pöydän ääreen, kyllä oli sen kymmentä lajia ruokaa pöydässä. Kuvaan pääsi – miestäni ajatellen hänen suuri herkkunsa – paikallinen munajuusto. Tämmöisen oli kaverin äiti väsännyt ja hyvää oli. Tosin meikäläiselle päivän laktoosianti aiheutti eräitäkin lieveilmiöitä, kun en ollut varautunut asiaan, koska en todellakaan tiennyt, että päädyn päivän aikana kaverin äidin sukulaisilleen järjestämälle pääsiäislounaalle tuuraamaan paria flunssan takia pois jäänyttä (melko mukava saikuntuuraus muuten tämmöinen). Mutta ruoka oli hyvää ja sehän on tärkeintä 🙂

Ja tadaa… Elämäni ensimmäinen itse tekemäni nahkatyö! Siksi siinä lukeekin wow. Toisin päin mom eli äiti tai mouhijärven osuusmeijeri. Oli kauhean vaikea päättää sopiva sana, kun kolme kirjainta vain mahtui. Mutta eihän sitä nyt voinut vain kahta laittaa, että olisi tullut vaikka nimikirjaimet, pitihän sitä nyt laittaa kaikki, mitä mahtuu. Pienihän tämä ensimmäinen nahkatyöni on, mutta tämän kanssa pääsi jo tutustumaan moneen eri tekniikkaan, kuten leikkaamiseen, ompelu-uran piirtämiseen, liimaamiseen, maalaamiseen, ompeluun, hiomiseen, kuvioiden painamiseen jne. Kompakti oppipaketti siis. Ja niin kivaa oli etenkin se nahanompelu, että tätä harrastusta täytyy jatkaa muodossa tai toisessa. Ja vähän isompi työ urakaksi seuraavalla kertaa, nyt kun alkuun on päästy 🙂

Ja olipa sunnuntaina hieno ja aurinkoinen päivä! 🙂

Nahkurin orsilta,
Marra