Erämarja

Olin päättänyt jo kuukautta ennen joulua, että joulunpyhinä teen itselleni uuden pipon, koska muulloin en ehdi, joten pysyin päätöksessäni ja tein yhdeksänsormenpipon. Loukkasin sormeni rytäkässä vain kolme kertaa, kaksi kertaa silmukoita luodessa ja kolmannen kerran langanpäitä päätellessä, itse pyöröpuikoilla neulonta sen sijaan sujui kivuttomasti pikkurilli muualle sojottaen. Tulipa siis tehtyä 🙂

Kävin myös yhden käden talutuksella hepan kanssa, kun ratsastamaan en sormen kanssa päässyt. Oli kuitenkin kaunis ilma, joten ei kun eläinten kanssa metsään.

Sellainen luontopäivä. Aamu alkoi jo ennen klo 8 heinänhakureissuun statistiksi lähtemisellä ja päivä jatkui lopulta klo 20 asti, ennen kuin koti kutsui. Matkan varrelle mahtui kaikenlaista erilaista puuhaa, eikä vähiten kaksi vieraaksemme saapunutta kaveria, jotka joutuivat tulemaan maalle, koska meikäläinen ei halunnut kaupunkiin kiertelemään ja fiikaamaan. Sorry vaan, mutta tänään oli karvacrocsien ja likaisen takin päivä, ei kaupunkimeiningin 😀 Ja olihan se hauskaa, että mieheni ja minä, jotka asumme isommassa kaupungissa, kuin nuo kaksi Pohjois- ja Keski-Suomesta saapunutta ystävääni, saimme kavereilta nimityksen eräjormaksi ja erämarjaksi. Eränkävijyys ei sinänsä ole meikäläisen juttu (vain muu maalaisjunttius on tarvittaessa), mutta erämarja oli niin mainio vastine eräjormalle, että se on kyllä pakko ottaa käyttöön 😀 Uusi lempisanani on syntynyt, thanks gilrs 😀 😀 😀

Nyt on aika tehdä masat ja järjestää tyynyt mieleisekseen. Uni maistuu ulkoilun ja kälätyksen jäljiltä 🙂

-Marra