Hummani hei

28012010 Hevoshali copyright VK
Let me hug you…

Olen elänyt kolme kuukautta lähes hevosetonta aikaa. Toki olen silloin tällöin käynyt heppaani katsomassa, mutta välillä on vierähtänyt jopa parikin viikkoa, etten ole edes käynyt tallilla. Sitä se on tämä hevosen pitäminen vieraalla, kun on paussilla ratsastamisesta, niin sitten on paussilla koko touhusta. Jos taas hevonen asuisi omassa pihassa, niin hoitaa pitäisi joka päivä, vaikkei ratsastamaan pääsisikään. Mutta nyt olen siis tuon sormen parantumisen ajan pitänyt käytännössä kokonaan paussia hevostouhuista, joskus olen toki käynyt tallinpitäjää moikkaamassa ja hevosen olemuksen tsekkaamassa. Ja toki muutoin on sitten pidetty tallinpitäjän kanssa aika tiivistä yhteyttä.

happy_rider_tallissa
En sitten millään muista, miksi olen joskus istunut hevosen selässä tallin sisällä, mutta aika onnelliselta siellä selässä näytän silti… Ja kuten näette, nämä puskaratsastusasuni sopivat vain perähikiän varisten silmille…

Maaliskuu on kohta ohi ja samalla loppuu se aika, jolloin minun pitää vielä sitoa töiden ajaksi pikkusormi kiinni nimettömään. Saman ajan olen pitänyt taukoa ratsastuksessa, koska hevosen kanssa toimiessa jos missä, ottaa sormikin helposti osumaa. Takaisin ponin selkään aion kuitenkin kiivetä heti huhtikuun ensimmäisenä päivänä. On ihan mielenkiintoista nähdä, mitä mieltä hevonen on siitä, että alan taas ratsastaa. Rohmusella ei ole koskaan ollut näin pitkää lomaa, sen jälkeen, kun se on ratsutettu. Sillä on ollut siinä 4-5-vuotistaitteessa parin kuukauden loma ja seuraavana vuonna puolitoista kuukautta lomaa ja sitä seuraavana taisi olla kuukausi. Noin niin kuin talven pimeimpään aikaan. Sen jälkeen pisin loma on sitten ollut reilu kolme viikkoa, uuteen talliin muuton jälkeen. Ekoina Rohmun ratsastusvuosina olin hyvinkin tarkka siitä, että se saa säännöllistä liikuntaa vähintään kolme-neljä kertaa viikossa ja välillä enemmänkin. Viimeisen reilun parin vuoden aikana olen kuitenkin antanut vahvasti periksi sille, että en jaksa työmääräni lisäksi käydä tallilla kuin kello. Myös koira vaikuttaa ja se, että asun viikot yksin. En vain voi ajella suoraan töistä tallille, kun on koirakin ulkoilutettava. Joten hevonen on sitten ollut väliin aika vähälläkin liikunnalla, tyyliin 1-2 krt viikossa. Aina ei vain voi voittaa, vaikka ei se niin hyvä ratkaisu hevoselle olekaan. Katsotaan, millaisiin liikuntamääriin nyt päästään, kun touhu taas alkaa. Käyn sen verran kuin ehdin ja jaksan. Lisäksi yksi työkaveri on tulossa jossain kohtaa kokeilemaan ponia, josko alkaisi sillä ratsastella. Ja onneksi on tulossa valoisampien iltojen aika, niin on mukavampi käydä tallilla kuin synkeässä pimeydessä 🙂

let_me_just_sleep
Jos mä vain nukkuisin rauhassa tässä…

On tosiaan mielenkiintoista nähdä, mitä poni pitää ratsastuksesta. Talvisaikaan aiemmin pidettyjen lomien jälkeen sillä on ollut intoa kuin pienessä kylässä ja ensimmäisillä ratsastuskerroilla mikään muu kuin häntä suorana kiitolaukka ei ole ollut mahdollinen askellaji. No, aikoinaan kun se oli ihan nuorena ihan ensimmäisellä lomallaan, niin silloin sillä oli kunto niin pudonnut, ettei tuota ilmiötä silloin ollut, mutta myöhempien lomien jälkeen se on ollut aika pitelemätön, kun peruskunto on ollut taustalla kuitenkin hyvä. Mutta veikkaan, että nyt kun herra poni on seissyt sen kokonaista kolme kuukautta, niin on varmaan kunto niin laskenut, että vaikka tuo lähtisi suurella uholla laukkailemaan, niin tuskin kovin pitkälle jaksaa. Taitaa iskeä läähätys päälle aika nopeasti 😉 Mutta ensi viikolla pääsen siis testaamaan, suhtautuuko poni työnteon alkamiseen neutraalisti, innokkaasti vai sillä meiningillä, että älähän akka yritä, olen tottunut olemaan vapaaherra.

Olen kyllä miettinyt sitäkin, että voisikohan ottaa tavaksi sellaisen, että pitäisi ponia joka vuosi seisomassa pahimman talven yli ne pimeimmät kuukaudet ja ratsastelisi vain valoisamman kauden. En tiedä, mitä se ponille tekisi. Mutta eipä juurikaan tammikuun pimeinä iltoina ollut ikävä tallille, vaikka tänä vuonna nyt ei kylmää ole ollutkaan. Eri asia olisi tietty jossakin maneesitallilla, missä pääsisi syys- ja talvi-iltoinakin valoisaan maneesiin tuulensuojaan ratsastelemaan, mutta pimeät, kylmät, kuraiset autotiet töiden jälkeen eivät varsinaisesti ole se paikka, joilla ratsastamista olisi tullut tässä paussin aikana mitenkään ikävä. Sen sijaan valoisina kesäiltoina ratsastus on aivan ihanaa. Joten mistäpä sitä tietää, vaikka pistäisin ponin jatkossa ihan suosiolla seisomaan pimeimmiksi kuukausiksi. Tai sitten en. Sen näkee taas sitten, miltä ensi syksynä/talvella tuntuu.

Mutta anyway, ponielämä alkaa taas ensi viikolla 🙂

-Marra

Mainokset
Kategoria(t): Hevostelua Avainsana(t): , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

4 vastausta artikkeliin: Hummani hei

  1. Tiina sanoo:

    Tuo kypärämyssy ja kypärä…..ja ikää oli? Ei kun aivan ihana ilmestys, hevostelu ei ole vaatteilla koreilua 😉

    • Marra sanoo:

      No itse asiassahan tuo kuva on niin monen vuoden takaa, että saatan olla siinä vasta 27 vee 😉 Sitä paitsi täytyy kyllä myöntää, että nykyään olen muokannut tota vaatetustyyliä hiukan siistimmäksi, koska nykyinen talli on julkisemmalla paikalla ja joka ratsireissulla näkee monta ihmistä, toisin kuin tuolla silloisella tallilla 🙂

  2. outopaimen sanoo:

    En tidä mistä johtuu mutta mun mielestä Rohmulla on viisaan hevosen katse. Oikeesti, se on sen näköinen kun se ajattelisi jotain elämää suurempaa juttua. Enkä tarkoita syömistä tai nukkumista 😀

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s