Tatuoitu sormeni

tattoo2

Kuten ehkä jotkut muistavatkin, teloin vasemman pikkusormeni viime Tapaninpäivänä. Sormestahan siis katkesivat keskimmäisen nivelen nivelsiteet ja sormi kääntyi ”kivasti” sivusuuntaan sitten. Ensin vietin kuukauden sairauslomalla pari sormea lastassa ja sen jälkeen kaksi kuukautta pikkurilli ja nimetön teipattuna yhteen. Tapaturmasta on nyt aika lailla puoli vuotta aikaa, enkä ole vielä pystynyt pitämään sormuksiani tuossa naapurisormessa. Kihla- ja vihkisormusyhdistelmäni on niin iso, että se painaa tuota pikkurillin niveltä ja sen pari kertaa kun olen tänä aikana kokeillut pitää niitä sormessa, olen ottanut ne hetimmiten pois, sillä sattuminen alkaa heti.

Joissakin tilanteissa olen käyttänyt pelkkää vihkisormusta ja sitä pystyn pitämään, mikäli en tee mitään fyysistä. Tyyliin olen vain ja vaikkapa syön, niin homma toimii, mutta heti jos kädellä pitää vaikkapa puristaa jotakin, osuu sormus sen verran myös pikkurilliin, että alkaa kipu. Not good.

Sormuksia en ole myöskään voinut siirtää oikeaan käteen, sillä oikea nimettömäni on sen verran isompi kuin vasen nimetön, että sinne ne eivät mahdu ja pikkurilli taas sitten niin pieni, että siellä ne eivät pysy. Pari viikkoa onnettomuuden jälkeen jaksoin roikuttaa sormuksia ketjussa kaulassa, mutta kun sain kerran huitaistuani ketjun katkeamaan ja sormukset putoamaan lattialle, totesin, että jätän sormukset kotiin, ennen kuin hukkaan ne. Niinpä olen sitten koko kevään liidellyt paikasta toiseen ilman sormuksia.

tattoo1

Joku merkki avioliitosta olisi kuitenkin mielestäni kiva, mutta ajatus uudesta ihan kapeasta sormuksestakaan ei houkuttanut, sillä en pidä niistä esteettisessä mielessä. Pidän isoista sormuksista, vieläkin isommista oikeastaan, kuin mitä omani ovat. En myöskään ole ihmisiä, jotka pitävät hienoa vihkisormustaan vain arvokkaissa tilaisuuksissa, mutta eivät arjen puuhissa. Haluan sormukseni kulkevan mukana arjessakin, mikä on myös osittain koitunut pikkurillini kohtaloksi, sillä epäilen sormuksillani olleen oma osuutensa siihen, että nivelsiteet hajosivat, sillä sormukset olivat sormessani, kun kaaduin ja sormeni teloin ja epäilen, että ne ovat olleet tiukassa paikassa hajottamassa niitä sormen sivuttaisliikettä hallitsevia nivelsiteitä. Nivelsiteiden paraneminen on ollut uskomattoman pitkä prosessi ja yksi pieni pikkusormi on rajoittanut tekemisiä yllättävän paljon, joten en halua myöskään sen koskaan hajoavan uudestaan, minkä vuoksi en halua niitä paksuja sormuksiani tuohon naapurisormeen laittaa myöhemminkään, vaikka sormi joskus paranisi siihen kuntoon, että pystyisin ilman kipua niitä pitämään. En tosin aio myöskään sormuksiani hukata minnekään, vaan säästän ne ja sikäli mikäli sormeni joskus sallii kivun puolesta niiden käyttämistä, niin saatanhan käyttää niitä esimerkiksi jossakin juhlissa, mutta tuskinpa niistä koskaan enää tulee arkielämäni sormuksia.

Niinpä sitten eräänä päivänä mieleeni pukki ajatus tatuointisormuksesta. Sitä seurasi hetken mietintävaihe ja selvittely, mitä sormeen kannattaa ja voi tatuoida ja mitä ei. Alunperin netistä bongaamani ihana timanttikuvio osoittautui photoshopin tuotokseksi ja muutenkin selvisi faktoja, ettei sormeen kannata laittaa kovin monimutkaisia systeemejä, sillä ne eivät siellä pysy. Lopulta päädyin ajatukseen kahdesta sydämestä, jotka tatuoija sitten visioi ja niistä tulikin paljon paremmat kuin mitä olin itse osannut ajatella. Muutenkin olen ihan älyttömän tyytyväinen valitsemaani tatuoijaan 🙂 Etukäteen mielessäni oli ensimmäisenä paikkakuntani ”the tatuointipaikka”, sitten sain suositteluja eri tatuoijista tutuilta ja yhtä niistä jo harkitsinkin. Sitten kuitenkin jostakin oikusta löysin netistä tässä kaupungissa vaikuttavan tatuoijan, joka vaikutti hyvältä monella tapaa. Tykkäsin hänen tekemistään kuvista (varsinkin koirakuvista), siitä että tatuoija on hygienian ammattilainen ja että hänellä on kaksi koiraa 😉 Ja tatuoija myös vastaili ystävällisesti ja järkevässä ajassa sähköpostiini ja tyhmiin kysymyksiini. Niinpä päätin luottaa vaistooni siinä, että tämä on minulle sopiva tatuointipaikka ja varasin ajan. Lomalla kävin sitten hankkimassa tuon tatuoinnin ja olen ollut enemmän kuin tyytyväinen lopputulokseen. Siitä tuli jotenkin paljon hienompi, kuin osasin kuvitella. Minä kun en olisi itse osannut asetella noita yksinkertaisia sydämiäkään noin nätisti 😀

sormi_ei_suoristu

Tuosta kuvasta näkee vielä, että pikkusormeni ei suoristu. Se taipuu nykyään jo melkein yhtä pitkälle kuin oikean käden pikkurilli, jyrkkä taipuminen tuottaa vielä kipua, mutta olen silti sitä päivittäin treenaillut. Mutta tuollaiseksi koukkusormeksi se taitaa jäädä, suoraa siitä ei näytä tulevan. Ylemmistä kuvista myös ehkä hiukan näkee sitä, että sormen sivusyrjällä on nivel edelleen tuollainen patti tuonne nimettömään päin, mihin tosiaan ne sormukset osuisivat.

Joka tapauksessa tuo tatuointi tuntuu todella omalta ja olen siihen ihan supertyytyväinen! 🙂 Jotenkin myös idea siitä, että minulla on tatuointi sormuksen sijaan, tuntuu jotenkin enemmän minulta, kuin ne rouvasormukset. Hiukan räyheyttä, nääs 😉 Pidin myös niin kovasti kaikista tatuointiprosessin yksityiskohdista lopputuloksen lisäksi, että voin suositella Kallas Tattoota lämpimästi kaikille tatuoinnin haluaville 🙂

Onnellisesti tatuoitu,
Marra

Mainokset
Kategoria(t): Elämää, Minä itte, Tatuointeja Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

19 vastausta artikkeliin: Tatuoitu sormeni

  1. Hirnakka sanoo:

    Toi on oikeastaan aika hyvä idea. Minullahan on ns. plain skin, ei tatskan tatskaa missään. On mulla kerran ollut kreikkalainen ornamenttikuvio tatskattuna käsivarteen mutta se oli hennaa ja kului pois rusketuksen myötä.

    Omat sormukseni hukkasin joskus talliin, heinäkassiin ne varmaan tipahtivat ja kulkivat hevosen ruuansulatuselimistön kautta lantalavalle. Josta päätyivät joko naapurin perunamaahan tai johonkin kukkapenkkeihimme.

    Onko toivoa, että sun nimetön joskus toipuu ennalleen?

    • Marra sanoo:

      Mullakaan ei oo muita tatskoja. Vielä… heh heh 😉

      Melko hauska toi sun sormusten tarina oikeastaan 🙂

      Ei tuosta pikkurillistä taida yhtä hyvä tulla, kuin mitä se oli. Käsikirurgi sen silloin jälkitarkasti ja totesi, että nivelsiteet on ottaneet kiinni eli leikata ei tarvitse, mutta parantumisaika on puoli vuotta. Puoli vuotta on nyt mennyt ja kyllähän tuo sormi on tavallaan parantunut, siis nyt sen saa jo koukkuun ja pystyn käyttämään sitä 99% normaalisti. Harvoin se kovasti kipuileekaan, toki pienetkin osumat ottaa siihen, kuten vaikka kun kaverin koira hyppää päin kättä, niin iskua ei muuten edes terve ihminen noteeraisi, mutta pikkurilli ottaa heti itseensä ja siihen sattuu. Mutta tosiaan, toiminnallisesti se on aikalailla parantunut, mutta suoraksi se ei taida koskaan tulla ja vähän tuollainen rujon näköinen se lienee tästä eteenpäin muutoinkin.

  2. outopaimen sanoo:

    Hyvä idea!
    Itse hukkasin sormukseni jokusia vuosia sitten (no nyt sillä ei kait niin väliä) ja rakennusalalla tatuointi olisi kaiken järkevin vaihtoehto jo pelkästään työterveyttä ajatellen. Tatuoinneissa on se jännä juttu että nälkä kasvaa syödessä joten mä odotan sitä mitä sä seuraavaksi otat koska mä vahvasti epäilen ettei asia jää pelkkiin sydämiin 😉

    • Hompsa sanoo:

      Tähän on pakko kommata Paimenen olevan niin oikeassa! Muistan kun kakskymppisenä otin ekan ja tatskaaja, päästä varpaisiin kuvioitu alan ammattilainen, vanhempi mies jo, naureskeli mulle, ettei tää eka oo todellakaan sun vika. Minä intin vastaan, etten tod halua kuin tämän yhden!!! Mutta oikeassa se oli…. kolme niitä on sittemmin tullut. Tosin kaikki siistejä, kauniita ja piilotettavissa.

      • Marra sanoo:

        Joo no mä en ole koskaan ajatellutkaan alkaa väittää, että tämä olisi ainut tatuointi ever. Voihan siinä niinkin käydä toki, mutta kuitenkin ajatuksia muista tatuoinneista on ollut jo vuosia ja nyt on sekin testattua, että siedän sitä kipua ja hyvin näyttää tuo tatuointikin paranevan, niin ehkäpä jossain kohta lisää. Mutta en pidä mitään kiirettä ja tatuoinnit pitää olla maulla tehtyjä ja tarkkaan suunniteltuja, en halua pilata ihoani enkä myöskään olla täysin tatuointien peitossa. Aika näyttää ja sitä paitsi rahakin rajoittaa tatuointien rajatonta hankintaa 😀

  3. rantakasvi sanoo:

    Meillä ei ole vihkisormuksia koskaan hankittukaan. Ei vain jotenkin kuulu meidän tyyliin.
    Sain 10-vuotishääpäivänä (itse valitsemani) valkokultaisen timanttisormuksen, mutta sekään ei juuri nyt mahdu, sormet on turvonneet.

    • Marra sanoo:

      Se onkin tärkeintä, että tekee juuri niin kuin omalta tuntuu näiden sormusasioiden suhteen 🙂

      Tuoreena vaimona aikoinaan ajattelin, että haluaisin myöhemmin lisää sormuksia vaikka jonakin pyöreänä hääpäivänä, mutta sittemmin olen muuttanut ajatustani, kun olen todennut, etten ole oikein sormusten ja korujen pitäjä muutenkaan, niin turhaa olisi tuhlata rahaa sormuksiin. Mutta toiset tykkää ja kivaltahan ne näyttää 🙂

  4. Sanna sanoo:

    Ja mulla on tosiaan vain kihlasormus, en tykkää vihkisormuksesta. Otettiin semmoinen, minkä mies halusi… niinkuin monessa muussakin asiassa, ja nyt ollaan tässä eli ei aina kannattanut.

    Nuo sydämet on ihanat! Ja sulla on kauniit sormet 🙂

    • Marra sanoo:

      Tää on aika mielenkiintoista kuulla millaisia eri virityksiä eri ihmisillä on 🙂

      Musta tuntuu, että mulla oli ennen kauniimmat sormet. Olen tainnut alkaa vanhentua, löysää ihoa vaan pukkaa sormiin 😀

  5. Hompsa sanoo:

    Kaunis on, todella!!!!

  6. Ansku sanoo:

    Huh, en ois ihan heti susta uskonut! 😀 Mutta hieno on. Mäkin oon aatellu että jos joskus menisin naimisiin niin tatuointi ois kiva sormuksen sijaan. Mä kun en oo mikään sormusihminen tai yleensäkään koruihminen. Kaulakorua ja korviksia ainoastaan käytän.

    • Marra sanoo:

      No mä en taas olis susta uskonut, että sä oot ajatellut tatuointia sormuksen sijaan. Mutta toisaalta, sähän oot lävistys-ihmisiä, mitä mä taas en oo yhtään, mutta tatuoinnit sopii kyllä samaan sarjaan. Mä en oo myöskään koruihminen ollenkaan. Niitä vihkisormuksia nyt oon tähän asti käyttänyt ja ihan tykännytkin niistä, mutta esim kaulakorut ja isot korvikset koen häiritsevänä. Pienet korvikset kuuluu kuvaan, ilman niitä on alaston olo esim. töissä. Ja joskus iskee joku kevyt kaulakoru niin, että käytän sellaista pitkään putkeen. Mutta jälleen kerran, esteettisesti pidän isoista kaulakoruista ja korviksista, mutta jos käytän niitä niin puolen päivän jälkeen täytyy repiä ne pois, kun ne painaa liikaa ja häiritsee vapaata liikkuvuutta. Toki tykkään asustautua esim. juhliin, mutta arkena en ole käyttänyt esim. kaulakorua moneen vuoteen, koska se häiritsee mua siinä killuessaan. Siks tatuoinnit sopii mulle, kun ne ei häiritse eikä paina 😉

  7. Simpukka sanoo:

    On tosiaankin kaunis. Paikka kuulostaa myös kuvauksesi perusteella hyvältä valinnalta.

    Itselläkin oli jokunen vuosi sitten harkinnassa sormustatuointi, koska leikkaussalissa ei sormuksia saanut pitää, enkä ole myöskään sitä tyyppiä, joka viitsisi pukea sormuksen (mullahan ei kihlasormusta ole, sillä ponkaisimme suorin tein naimisiin) erikseen vapaa- ajalla sormeen. Joko tai. Mr. Simpukka ei tietysti käytä sormustaan ihan samasta syystä ja sormuksensa kiiltääkin alkuperäisessä laatikossaan kuin uusi.
    Nyttemmin on sitten tatuointiajatus unohtunut, kun kotosalla ei vallitse niin tiukat hygieniamääräykset. 😉

    • Marra sanoo:

      Paikka on hyvä 🙂 Ja tatuointi mieleinen 🙂

      Tää tatuointi on juuri siltäkin kannalta kiva, että voisi tosiaan kätevästi ”pitää sormusta” sellaisessakin työpaikassa, missä sormusta ei saa pitää 🙂

  8. Satu sanoo:

    Mahtavan persoonallinen idea! Ja jotenkin niin ”marramainen” 😉 Tosi kauniit sydämet.

    • Marra sanoo:

      Siitä tuli paljon kivempi, kuin osasin kuvitella etukäteen, olen erittäin tyytyväinen 🙂 Ja samaa mieltä siitä, että se on marramainen. Ja tykkään myös siitä persoonallisuudesta kans, jotain erilaista eikä sitä perus sormussettiä 🙂 Tuo yksinkertainen tatuointi on aiheuttanut mulle yhden suurimmista iloista pitkään aikaan. Oon ollut siitä ihan lapsellisen onnellinen 😀

  9. Lokikirja sanoo:

    Tosi hieno. Mulla oikeassa lapaluussa rauhan kyyhkynen ja pian haluaisin käsivarteen yhden muun, kunhan talous sallii.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s