Russian mood

Jotenkin minusta tuntuu, että tämä viikko on mennyt venäläisissä tunnelmissa puuhasteluideni osalta. Kuten nyt tuo alkuviikon kuormalavojen roudaus pumppukärryllä lumen ja isojen hiekoituskivien ilostuttaessa hommaa. Venäläistyylisenä pidän ratkaisuani vetää autolla kuormaani, mutta sekin hyvä idea lakkasi toimimasta ensimmäisen satsin jälkeen, kun pumppukärry ei suostunut enää pysymään ylhäällä, vaan laski aina itsestään alas, jolloin lavakasa jäi paikoilleen ja pelkkä pumppukärry seurasi autoa. Pöh! Pakko oli sitten parin yrityksen jälkeen luovuttaa ja hakea lavat ihan omin voimin pienemmissä erissä, kunnon kuormaa kun ei meikäläisen voimat riittäneet vetämään noissa olosuhteissa. Mutta olihan se sentään aika hupaisaa toimintaa kaikkinensa, oikeastaan hauskin hommani pitkään aikaan 😀

Ehheehee 😀

Lisää venäläistyyliä viikkoon on tuonut pakkasunivormuni, joka yhtäaikaa sekä hävettää että naurattaa meikäläistä. Ostin tuon lammasturkin hattuineen viime talvena kirppikseltä, mutta pääsin koeajamaan sen vasta näillä pakkasilla. Ongelma tuossa turkissa on se, että se on noin viisi numeroa liian iso, joten olo tuossa maatuska-asussa on vähintäänkin tyylitön. Maatuskatyyli kun ei muutenkaan oikein ole oma juttuni, saati jättikokoisena. Hiippaillessani ensimmäistä kertaa ulos tuossa kostyymissa, hävetti tervehtiä naapuria hississä. Työpaikallakin koin tarvetta selitellä omituista tyyliäni. Mutta koettuani tuon takin lämmön, päätin olla välittämättä kummallisesta lookistani ja uskaltauduin ihan Prismaan asti hoitamaan posti- ja kauppa-asioita 😀

Eikä tästä maatuskameiningistä ehkä ole paluuta niin kauan kuin pakkaset paukkuvat. On nimittäin lämmin tuo lammastakki. Ei palella kävellä pakkasessa, eikä iske tuskanhiki kaupassa käydessä. Lammasturkki olisi täydellinen ratkaisu, jos sattuisi olemaan sopivan kokoinen. No, ehkä sellainen sopivan kokoinenkin joskus vielä kävelee vastaan, ei innosta viedä tuota isoa yksilöä mihinkään ompelimoonkaan, joten liihottelen sitten ympäärinsä yli-ison turkkini kanssa. Ja onpahan kerrankin ylläni suomalaista vaatetta, sillä turkki on koskenkorvalaisen Valmislakki Oy:n käsialaa.

Volvokin järjesti hupaa eilen. Kun sain sen käyntiin töistä lähtiessä, se ilmoitti, että jäähdytysneste on niin vähissä, että sammuta moottori. On siinäkin vaativa kapistus, kun -17 asteen pakkasella kaipaa vielä lisää jäähdytystä… No, eipä auttanut kuin yrittää puhelimen taskulampun kanssa ulkona pimeässä tihrustaa, minkä väristä se jäähdytysnesteen liru siellä säiliössä oli. Onneksi auton takakontista löytyi jemma, jossa oli sekä vihreää, että punaista nestettä, joten suoriuduin tilanteesta kunnialla. Äkkiä se neste sieltä oli kuitenkin hävinnyt, kun siitä ei ole pitkäkään aika, kun kurkin konepellin alla, että nesteet eivät ole lähelläkään minimiä ja sitten yhtäkkiä siellä oltiinkin pari senttiä alle minimin. Mutta opinpa tästä ainakin, että niitä pulloja ja kanistereita kannattaa todellakin ajeluttaa mukanaan aina.

Pysykäähän lämpimänä, pian lämpenee taas 🙂

-Marra