RIP Rohmu

Hieman yli kuukausi sitten, 7. heinäkuuta, saattelin poni R:n viimeiselle matkalleen. Kymmenisen vuotta ennen aikojaan joutui hän jättämään tämän maailman, koska kivulias sairaus iski. Vieläkään en välillä meinaa tajuta, että tuota hevosta ei enää ole enkä sitä mistään takaisin saa. Vaikkakin lihat on omassa pakastimessa ja osa myytynä eteenpäin. Paljon kuitenkin sain tuolta hevoselta, muistoja ja elämää niin paljon, ettei niitä kaikkia muistakaan, joistakin valokuvista vain huomaa, että ai niin, tuokin me elettiin yhdessä ❤

-Marra

Huoh

Viime viikko oli suoraan sanottuna aika lailla alakerrasta. Samalla kun koitin sisäistää sitä käsittämätöntä faktaa, että eräs hyvinkin reipas tuttava on heittänyt lusikan nurkkaan kivuliaan syövän seurauksena, tapahtui monenlaista pienimuotoisempaa vastoinkäymistä. Koiruuden ontuminen paheni niin, ettei raukka meinannut päästä edes lenkiltä kotiin. Onneksi löytyi tosi ihana eläinlääkäri ja koira kuvattiin ym. Luustossa ja nivelissä ei ole mitään vikaa, eikä kilpirauhasen vajaatoimintakaan vaivaa. Hieroja tarvitsisi löytää. Kipulääkkeestä koiruudelle syntyi suolikanavan verenvuoto ja veriripuli, lääke piti tietenkin lopettaa. Koiramurheiden lisäksi sahasta katkesi kallis ketju ja haciendasta paloi pääsulakkeet. Onneksi viikkoon mahtui hyvääkin, hevoset sentään olivat terveitä ja hoitivat omat hommansa hienosti.

Viikon 19 (100 sanaa kera otsikon) krapuhaaste avainsanoilla alakerta, tosi, syntyä

Aurinkoisia päiviä

All-focus

Ihania aurinkoisia päiviä on riittänyt tällä viikolla. Tasainen arki tuntuu luksukselta, vaikka ainahan sitä jotain mieltä sumentavaakin on, kuten se, että koira on ollut ep tämän viikon, maanantaiaamusta alkaen se on pienesti ontunut toista etutassuaan. Jos ei tuo mene piakkoin ohi pitämällä koira niin levossa, kuin se ylipäätään on mahdollista, koska tarpeiden takia lenkkejä on kuitenkin tehtävä, niin eläinlääkäriinhän tässä on lähdettävä.

Viikon kohokohta on toistaiseksi ollut se, että yhtenä mahtavan aurinkoisena ja lämpimänä iltana tuli imuroitua auto ja toinen ulkovarasto. Samalla siemaillen Happy Joeta etuterassin kaiteella.

Kuva ei liity tekstiin mitenkään, mutta siinä ensiavuksi Rohmu ja Kimi.

Viikon 17 (100 sanaa kera otsikon) krapuhaaste avainsanoilla kohokohta, sumentua, tasainen

Asioita listalla

Hoidettavia asioita piisaa koronapandemiasta huolimatta. Putkirunkkarin kanssa pitäisi sopia aika keittiönhanan tiivisteiden vaihtoon. Autolle pitäisi varata aika jakopääremmin vaihtoon. Katsastukseenkin on alle kuukausi aikaa. Kesärenkaille pitäisi suorittaa kahden euron kolikon testi, jotta voin päätyä ratkaisuun, että uudet renkaat saavat odottaa kaupan hyllyllä vielä jonkun aikaa. Satulatuolista pitäisi kiillottaa jalka alumiinitahnalla. Pihanurmikko pitäisi uudistaa. Pitäisi löytää joku tilava kaappi, mielellään ilmaiseksi tai ainakin melkein. Pitäisi kiinnittää muutama juttu seinään. Pitäisi panostaa Kimin kouluttamiseen ratsuksi muulloinkin kuin viikonloppuisin… En oikeastaan tunne käsitettä, ettei olisi mitään tekemistä, sellaista hetkeä ei ole ollut koko aikuisikänä. Mutta olisihan se hienoa vaikka lukea kirjaa.

Viikon 16 (100 sanaa kera otsikon) krapuhaaste avainsanoilla auto, ratkaisu, kirja

Kohti pääsiäistä

Tavoistani täysin poiketen, olen kerrankin ajatellut valmistaa suunnitelmallista pääsiäisruokaa. Sain eilen inspiraation stifadosta, tosin meikäläisen stifado ei ole lammas- tai nautapohjainen, vaan hirvenlihalla mennään. Tällä kertaa on myös tehtävä ostoslista, sillä tarvittavista aineksista on kaapissa valmiina lähinnä oliiviöljyä, suolaa ja kanelitanko. Sen hirven lisäksi tietenkin.

Pääsiäistä tässä jo muutenkin odottelen, mukava saada hengittää ulkoilmaa useampi päivä putkeen, kun ei tarvitse istua sisällä töitä tekemässä. Sekin on luksusta, että sängyssä saa lorvia useamman tunnin kuin arkisin. Mutta sitä ennen, onneksi aurinko paistaa nyt, niin tänään on loistava aika painua koiran kanssa kunnon metsäkävelylle. Luonto on parasta, nyt ja aina.

Viikon 15 (100 sanaa kera otsikon) krapuhaaste avainsanoilla suola, hengittää, sänky

Luonnossa liikkuen

Onneksi korona ei ole tuonut Suomeen totaalista ulkonaliikkumiskieltoa. Kyllä ahdistaisi moinen, vaikkakin itse varmasti koiranomistajana saisinkin ulkoiluttaa koiraa siinäkin tapauksessa. Hyvä se on kuitenkin, että ilman koiraakin on sallittua nauttia luonnosta näinäkin aikoina, kunhan muistaa pitää etäisyyttä muihin ihmisiin.

Kevät uinuu tällä hetkellä vielä kevyen lumen alla, mutta mikäpä kiire sillä mihinkään olisikaan. Kuitenkin talvitakissa tulee jo hiki, kun kävelee viisi kilometriä metsätietä koiran perässä. Ei sitä kävelemistä kuitenkaan malta ihan helpolla lopettaa, kun samaa tietä on kävellyt mäyrä kilometritolkulla ja hirvikin lompsinut tien poikki. Onneksi lenkkeily on kuitenkin terveellistä, niin ei haittaa, vaikka välillä unohtuisi metsään tunneiksi.

Viikon 14 (100 sanaa kera otsikon) krapuhaaste avainsanoilla uinua, terveellinen, hiki

Koronakevät

Elämme hyvin erikoisia aikoja. Sellaisia, joita ei ole tapahtunut vanhempienkaan ihmisten elämän aikana. Ei ole ennen määrätty firmoja suljettaviksi tai rajoitettu ihmisten liikkuvuutta. Hetkeen ei tarvitse heilutella puikkoja kiinalaisessa ravintolassa eikä teinien lorvia ostarien edessä syljeskelemässä. Rajoitukset tulevat todella tarpeeseen, jotta vältyttäisiin esimerkiksi Italian kohtalolta, mutta kyllä hiukan jännittää, millaiset seuraukset tällä kaikella on taloudelle. Aikanaan varmaan nousukin toki tapahtuu ryminällä, mutta väkisinkin tässä nähdään vielä monta henkilökohtaista tragediaa, niin tautiin menehtymisen kuin konkurssien puolella. Luonnolle tämä lienee hyvä juttu, kun saa hetken hengähtää ihmisen saastuttamisesta, kun lentäminen on vähentynyt, tehtaita on kiinni ja turistit eivät tallaa siellä täällä.

Viikon 13 (100 sanaa kera otsikon) krapuhaaste avainsanoilla puikko, sylkäistä, henkilökohtainen

Täällä taas

Viime viikko meni lomaillessa Levillä ja kravunkin kirjoittelu putosi pois ohjelmasta. Reissun aikana koronatilanne ehti eskaloitua aika vahvasti ja mm. messut, joilla minunkin piti tällä viikolla työnantajaani edustaa, siirrettiin vuoden päähän. Tuo ei tietysti ole kovin hyvä asia liiketoiminnan kannalta, mutta henkilökohtaisesti oli kyllä mukavampi palata lomalta konttorille purkamaan viikon aikana kertynyttä työsumaa, kuin hypätä heti jonnekin messuille emännöimään.

Uuden kodin laittoa on tullut hoidettua reissun jälkeen aika lailla vasemmalla kädellä. En ole edes keittiötä saanut vielä kuntoon, vaikka se on ainoa helppo osuus. Mutta onhan tässä aikaa, itselleni olen asettanut aikataulun, että huhtikuun loppuun saisi olla valmista.

Viikon 12 (100 sanaa kera otsikon) krapuhaaste avainsanoilla pudota, keittiö, vasen

Tämä viikko

Eilen oli keskiviikko ja tämänkin viikon päivät juoksevat edestään kuin paraskin pikajuoksija. Jokaiselle päivälle on ollut ylimääräistä hommaa töiden jälkeen ja huomenna sitä on jopa aamulla ennen töitäkin, illasta puhumattakaan. Onneksi ensi viikko on lomaa, mutta reissuun lähtö lauantaina ennen sian pieremää aiheuttaa oman stressipiikkinsä, kun pitäisi pakata, mutta sekä laukku, että kaikki pakattava sisältö on vielä muuton jäljiltä paikassa nimeltä arvoitus. Pakkaustehokkuus tulee siis olemaan melko heikkoa, kun säntäilen ympäriinsä etsimässä kalsareita ja pipoja. Tervehdin kuitenkin ilolla pientä maisemanvaihdosta hetkeksi, lomalla kun ei tarvitse asentaa lamppuja kattoon, miettiä missä laatikossa säilyttäisi kauhoja ja ehtii varmaan nukkuakin enemmän.

Viikon 10 (100 sanaa kera otsikon) krapuhaaste avainsanoilla heikko, tervehtiä, keskiviikko

Talveton talvi

On jo helmikuu, enkä usko, että näille nurkin enää talvea tulee. Pitkään uskoin sen kuitenkin jossakin vaiheessa tulevan, mutta nyt aletaan olla jo niin lähellä kevättä, ja aurinkokin paistaa sen verran korkealta, että haaveet lumisesta talvesta saa heittää romukoppaan tältä erää.

Onhan tässä puolensakin, vaikkei järvellä voi luistella, siellä voi soutaa. Myös vinyylilankkujen kuljettaminen on ollut helppoa, kun ei ole ollut pakkasta varottavana. Ilmastollisia poikkeusvuosiahan on ollut aina, mutta lieneekö tämä nyt kuitenkin ilmastonmuutosta. Myrskyjä ainakin pukkaa ja aallot lyövät korkealle. Vielä kun ne rantoihin paiskautuvat aallot ehtisivät jäätyä kauniiksi rannan puihin, niin olisi valokuvauksen harrastajalla mieluista tekemistä.

Viikon 9 (100 sanaa kera otsikon) krapuhaaste avainsanoilla soutaa, myrsky, aalto

Elonmerkki

All-focus

Heipparallaa.

Ulkona ei juuri nyt näytä yhtään siltä, kuin kuvassa, mutta mitäs tuosta. Hassua ylipäätään kirjautua tänne blogiin, kun ei ole sitä juuri tullut tehtyä. Hassua on myös se, että joka päivä täällä on ollut useampi kävijä, selviää tilastoista. Kai tälläkin unohdetulla blogilla on siis paikkansa, erilaisia asioita hakukoneilla etsimällä kun ihmiset tänne näyttävät päätyvän. Toivottavasti on jollekin jotain hyötyäkin, mutta uskoisin niin, äsken vilkuilemani perusteella. Pysyköön siis täällä tietolähteenä toistaiseksi.

Kuvaan liittyen, Masa on yhä ja voi hyvin. Volvo sen sijaan kärsi heinäkuussa moottorin kiinnileikkauksen. (Ja noin hienosti kun olin sen omin pikku(?) kätösin vahannutkin!) Sitä kun käy sellainen tuuri, että 50 tkm ennen seuraavaa jakohihnan vaihtoa katkeaa jakohihna jonkun väliin menneen kiven takia, niin sitten se käy. Tällä hetkellä huristelen Toyotalla, mikä ei sinällään ole meikäläisen juttu, mutta en nyt jaksa siitä täällä paasata 😀

Muutoin elämä on lähinnä työntekoa ja Kimi-varsa on jo kolmevuotias ja olen ollut muutaman kerran sen selässä tänä kesänä. Vuodet vierii ja hevoset kasvaa ja vanhenee. (Itsehän olen yhäkin 23.)

Viimeisen vuoden sisällä on tullut matkailtua lähinnä autolla ainakin Virossa, Latviassa, Ruotsissa ja Norjassa. Onneksi se Volvo sanoi sopimuksensa irti kuitenkin ihan omassa kotikaupungissa. (Lisäpisteitä siitä, että se oli tietenkin maanantaiaamuna kahdeksan ruuhkassa keskellä nelikaistaisen tien liikennevaloristeystä.)

Mutta täällä sitä ollaan yhä, muiden blogeja käyn ajoittain lukemassa, vaikken niin kovasti kommentoikaan.

Mukavaa syksyn alkua kaikille!

-Marra

After joulu

All-focus

Jouluaaton aamupuuro

Heipparallaa pitkästä aikaa!

Ajattelin hiukan raportoida tännekin jotain, josko näistäkin höpinöistä joku jotain tietoa saa. Itsellänihän kului siis joulu yksin kotona kuumeessa. Aatonaattoiltana ehdin roudata jo koirankin hoitoon, kun piti lähteä pariksi päiväksi jouluvisiitille, mutta myönnyin lopulta siinä kohtaa jo neljättä päivää päälle pyrkineelle taudille ja jäin kotiin sairastamaan. Vaikka missasinkin paljon jouluruokaa ja muuta mielenkiintoista, oli ratkaisu kuitenkin oikea. Enpähän ollut tartuttamassa ketään ja tulipa levättyä kunnolla, jotta tautikin väistyi ja meikäläinen pääsi ajallaan töihin. Ja koska koiruuskin oli hoidossa, niin ei tarvinut hypätä pakkasessa sitä ulkoiluttamassa sairaana, niin pystyin viettämään kunnon lorvijoulun. Kaupassa ja apteekissa oli pakko käydä, mutta menipä tuossa joku päivä kokonaan peseytymättäkin oikein hajuherneenä. Ja lopulta suksin Hunnille hakemaan koiraa ja ihanien jouluherkkujen ja tuntikausien juttelun ääreen. Kivaa oli se ❤

Että sellaista. Kiitos joulukortista kaikille niille, jotka eivät sellaista minulta saaneet. Meikäläisen joululahja ym budjetin romuttivat messevä eläinlääkärilasku joulukuun alussa ja sitten oma puolen vuoden fysioterapialasku, jotka yhteensä olivatkin mukava nelinumeroinen summa ja lopulta päädyin säästämään jopa joulukorteissa, joita lähetin ennätyksellisen vähän.

Nyt on kuitenkin aika levännyt olo ja naureskelinhan tuossa sitäkin, että en ole koskaan ollut jouluna niin paljon alasti kuin tänä vuonna. Meikäläisellä kun on varmaan jotkut varhaiset vaihdevuodet alkaneet (no vitsi vitsi), koska entisen talvipalelun sijaan hikoilen nykyisin 21 asteisessa kämpässä öisin jos pukeudun yhtään mihinkään. Ja niinpä koska tänä jouluna vietin parikin päivää sängyssä peiton alla maaten, en tietenkään voinut vaatteita käyttää, koska siitä ei olisi tullut yhtään mitään muuta kuin hikeä.

Summa summarum voisin sanoa, että joskus on suorastaan mahtavaa viettää ihan yksin alaston joulu. Oli kuitenkin varaa ostaa itselleni mieluista ruokaa, enkä ole oikeasti yksinäinen ihminen. Voisin viettää tuollaisen joulun ihan vapaaehtoisestikin, tulee levättyä niin paljon kokonaisvaltaisemmin, kuin missään muussa tuntemassani vaihtoehdossa. Toisille yksinäinen joulu on surullinen pakkojuttu vuosittain, minulle silloin tällöin oikeastaan luksusta. Tietenkin kipeänä olo ei ollut hauskaa, mutta ehkä tästä lepäilystä voisi ottaa opiksi vaikka sen, että järjestäisi välillä itselleen pari päivää aikaa olla yksin, minä kun satun olemaan sellainen olento, että nukun parhaiten ilman seuraa. Ja koska hereillä ollessa on some, niin ikinä ei tarvitse olla yksin 😀 😀

Mukavia vuoden viimeisiä päiviä kaikille!

-Marra